elin lähes viisi vuotta on off suhteessa narsitin kanssa kunnes juoksin pois kovaa.
viimeisellä kerralla ymmärsin että mitä kaikki on ja mikä on totuus.
hain apua ja vertaistukea ja puoli vuotta meni.
nyt olen omillani mutta edelleen pelkotilat on kovia ja suuria. ja ne vähän niinkuin pamahtaa yhtäkkiseltään päälle tietyin väliajoin.
pelkotilat on siis sitä että miten ikinä uskallan enää luottaa keneenkään.
tai uskallan edes lähteä tutustumaan mihinkään uuteen ihmiseen.
ennen narsistia olin jo kokenut petetyksi tulemisen joten tämä vain pahensi.
itseluottamusta olen saanut todella pienin siivuin takaisin sillä että olen opetellut hiljalleen nauttimaan omasta rakkaasta elämästä ilman ahdistusta mutta on uskomatonta että nää pelot kun iskee päälle niin olo on todella tuskainen.
niinkuin nyt taas..
oma elämä on oikeasti nyt niin reilassa muuten kun voi olla ja narsisti koittelee välillä jollain rakkaushöpinöillään selvästi tikulla jäätä mutta ne ei enää minua liikuta milläänlailla.
se on ihan sama ja en ole vastannut mihinkään ja ymmärrän kyllä mitä on lähde narsistille,se tuli terapiassa selväksi.
ja muutenkin selvää on että välit on katkaistava kokonaan.
vielä kun näistä peloistaan yli pääsis joskus.kertokaa pliis jotain omakohtaisia kokemuksia ja kauanko teillä on näissä mennyt..
viimeisellä kerralla ymmärsin että mitä kaikki on ja mikä on totuus.
hain apua ja vertaistukea ja puoli vuotta meni.
nyt olen omillani mutta edelleen pelkotilat on kovia ja suuria. ja ne vähän niinkuin pamahtaa yhtäkkiseltään päälle tietyin väliajoin.
pelkotilat on siis sitä että miten ikinä uskallan enää luottaa keneenkään.
tai uskallan edes lähteä tutustumaan mihinkään uuteen ihmiseen.
ennen narsistia olin jo kokenut petetyksi tulemisen joten tämä vain pahensi.
itseluottamusta olen saanut todella pienin siivuin takaisin sillä että olen opetellut hiljalleen nauttimaan omasta rakkaasta elämästä ilman ahdistusta mutta on uskomatonta että nää pelot kun iskee päälle niin olo on todella tuskainen.
niinkuin nyt taas..
oma elämä on oikeasti nyt niin reilassa muuten kun voi olla ja narsisti koittelee välillä jollain rakkaushöpinöillään selvästi tikulla jäätä mutta ne ei enää minua liikuta milläänlailla.
se on ihan sama ja en ole vastannut mihinkään ja ymmärrän kyllä mitä on lähde narsistille,se tuli terapiassa selväksi.
ja muutenkin selvää on että välit on katkaistava kokonaan.
vielä kun näistä peloistaan yli pääsis joskus.kertokaa pliis jotain omakohtaisia kokemuksia ja kauanko teillä on näissä mennyt..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Se mikä ei tapa vahvistaa sanotaan. Kun tutustut itseesi, omiin heikkousksiisi ja vahvuuksiisi sitä kautta opit tuntemaan itseäsi paremmin.Tutkimusmatkalla itseesi voit käyttää apukeinoina kirjallisuutta, jossa opit miten itsensä tuntemuksella luodaan itsenäisyyttä ja kypsyyttä olla omien tunteidensa tiedostamisen opas.
Pelot johtuvat aina turvattomuudesta ja turvattomuuden syy on itsensä heikoksi ja heikkona kokeminen. Läheisriippuvat ovat turvattomia pelokkaita ihmisiä, joille toinen ihminen on välttämätön tuki heidän olemassaololleen, näin ollen he ovat myöskin hyvin alttiita hyväksikäytölle ja tulevat usein petetyksi ja pettymään.
Tutkimusmatka omaan sisimpään ja tutustuminen läheisriippuvaisuuteen ja tämän kaiken sisäistämisen kautta opittu tieto ja taito auttaa vapauttamaan sinut luottamus ja-muistakin peloista. On tarpeellista tunnistaa oma käyttäytyminen ja persoonallisuuspiirteet, jotta jatkossa voi nähdä tilanteita jo alkuvaiheessa oikein ja tehdä ratkaisuja ajoissa, jotta säästyy uusilta pettymyksiltä ja peloilta.
Ei aloittaja missään kohtaa kertonut olevansa läheisriippuva. Läheskään kaikki narsistin uhrit eivät sitä ole. En minäkään. Aika narsistinen näkökulma aloittajan tuen kaipuuseen mikä täysin normaalien ihmisten reaktio. Terve ihminen kaipaa muita ihmisiä ja tukea silloin kun on vaikeaa. Luonnollista eikä siinä ole mitään epätervettä eikä se ole läheisriippuvaisuutta. Se on läheisriippuvaisuutta jos roikkuu sellaisessa suhteessa jossa jatkuvasti paha olla mutta kokee senkin paremmaksi kuin hetkenkään itsekseen olemisen. Aloittaja ei minusta vaikuta sellaiselta koska on narsistisesta suhteesta lähtenyt eikä narsistin lirkuttelutkaan enää hetkauta sitä päätöstä. Vertaistuen hakeminen on aivan luonnollista ja täysin terve reaktio. Juuri se olisikin pahinta jos narsisti saa uhrinsa käpertymään itseensä ja hakemaan vikaa itsestään ja leimaamaan itsensä läheisriippuvaiseksi jonka pitää vain oppia olemaan yksin erakkona ja tutkiskella vikojaan. Parempi sekin riskin otto että törmää ehkä vielä joskus uudelleenkin valheelliseen ihmiseen johon pettyy kuin että sulkeutuu ja muuttuu epäsosiaaliseksi. Onni löytyy elämällä, ei vetäytymisestä kuoreensa.
Olen samoilla linjoilla kanssasi siinä, että ei uhri mitenkään automaattisesti ole läheisriippuva. Itse voin aikoinani huonosti myös syystä, että liian helposti tuputettiin omaa läheisriippuvuutta syyksi...
Ainakin minulle oli tärkeää saada sen toisen kavaluus setvittyä. Vasta nyt, kun ymmärryksessäni alkaa olla selkeänä mitä narsismi tarkoittaa, saatan itse niin tahtoessani antaa tilaa ajatuksille, että mitä ne seikat ovat, miksi minä antauduin siihen kauheaan suhteeseen.
Vastauksia ei kuitenkaan ole yhtä, vaan monia. Selkeimpänä kuitenkin: otin tietoisen riskin kun hairahdin... Oma selityksensä löytyy sillekin, miksi toimin niin kuin toimin. Mitenkään erityisesti ne syyt eivät kuitenkaan ole itselleni hämärän peitossa, että en ole ihan terapiaa sen takia joutunut käymään.
Psykologilla kävin harvakseltaan yhteen aikaan, koska tilanteeseeni liittyi muitakin tapahtumia, joita halusin ääneen pohdiskella... Ystäviä ei voi rasittaa aivan loputtomiin omilla jutuillaan, eivätkä ne olisi ymmärtäneetkään näitä tapahtumien käänteitä, sen jo näinkin.
On totta, että monet narsistien uhrit, kuten alkoholistienkin pitkäaikaiset kumppanit ovat läheisriippuvia, mutta mikään automaatti se ei ole. -Siis minun käsitykseni mukaan.
Minullekin tulee mieleen jonkinlainen kokoon vetäytyminen ja itseensä käpertyminen läheisriippuvuuden käsittelystä... Tietenkin ihmisiä on niin monenlaisia ja kaikille ei sovi samat ratkaisumallit. Mutta totuuden nimessä, tuollaisen terapian, jossa käsitellään omaa syvää syntyä, täytyy olla raskas, aikaavievä ja siihen täytyy omistautua vahvasti.
Kertokaa nyt, kun tiedätte, esim. sinä lottamari
nimenomaan lähdin tutkimusmatkalle omaan itseeni kun erosin persoonallisuushäiriöisestä ihmisestä.
ammattiavun turvin löysin taas takaisin elämään ja ennnen kaikkea oman itseni.
terapiassa käsiteltiin perin juurin narsismi ja sain purkaa kaiken mikä elämä oli ja miten kadotin itseni siinä suhteessa.
turvaton epävarma ja luottamuksen puute asiat tuli käsiteltyä siellä myös hyvin.
ja olenhan nyt nähnyt totuuden muutenkin jo että mitä on eron jälkeen tapahtunut.
kipeää oli tunnustaa ja tunnistaa se että se oli tosiaan harhakuva mihin rakastuin koska toinen teki sen niin taitavasti.
narsisti pyrkii välillä tosiaan "muistuttamaan" itsestään edelleen minullekin mutta en tosiaan millään tavalla ole häneen enää yhteydessä enkä välitä.
ja se että se on nyt suhteessa minun ex tuttuni kanssa ja koittaa minua edelleen saada lähteekseen rakkaudentunnustuksillaan kun ennen eroamme meni toisinpäin kuvio. surullista mutta eipä tällaista kukaan voi käsittää varmaan aidosti ennen kuin itse kohtaa.
olen myös käsitellyt tuota läheisriippuvuusasiaa ja omaa persoonaani paljon tämän tutkimusmatkan aikana.
ja siihen aion käyttää niin pitkälti aikaa että olen oikeasti kuivilla kaikesta.
kauankohan mahtaa keskimäärin olla ihmisillä mennyt näissä omien tunteiden selvittelyissä!!?se on todella kamalaa kun se pelkotila hyökkää yhtäkkiä päälle ja tuntuu että tipahtaa uudestaan kuiluun mistä jo oli hyvän matkaa kivunnu..
ja sitten se olo onkin taas hyvä hetken päästä ja helpottunut että luojan kiitos tämä on ohi
Pelkojen kanssa me joudumme elämään ja kamppailemaan koko ikämme, mutta se miten me niihin suhtaudutaan se on tärkeintä. Omiin pelkoihin auttaa vain tieto ja itsensä tuntemus.Jos pelkosi on sitä, että et uskalla luottaa ja pelkäät tulevasi petetyksi, niin se on vain luonnollinen reaktio ja vastaus siihen miten olet aikaisemmin luottamuksesi pettämisen kokenut, et halua sitä samaa enää kokea.Jokaisella tuo prosessi kestää oman aikansa riippuen siitä kuinka voimakkaasti itse tunteisiin ja asioihin reakoi,toiset ovat herkempiä ja toipuminen vie kauemmin.
Käyt samaa tilaa läpi kuin suruprosessissa yleensä käydään.Siinä tunteet vaihtelevat käyden välillä kamppailua toivon ja epätoivon välillä.Suru on surtava, tunteiden pitää antaa tulla, mutta niitä ei saa jäädä märehtimään ja hautomaan. Mitä pikemmin ymmärtää koko ajatuksen siitä mitä kaikki on ollut ja tietää mitkä tekijät itsessä pitävät yllä pelkoja, sen nopeammin itsetuntemuksen kautta pääsee irti turhista piinaavista peloista.
Itsenäisyys antaa vahvan suojan muiden väärinkäytöstä vastaan. Läheisriippuvaisten ongelma on juuri tuo toisten kautta ja toisille eläminen. Kun oppii olemaan itsenäinen, rakastamaan itseään, pitämään itseään tärkeänä ja kelpaavana ja pyrkii kasvattamaan omanarvon tuntoa,niin oppii elämään myöskin yksin ja itselleen ja itseään varten.Itsensä hyväksyminen on toisille vaikea asia, jos siihen vielä liittyy oikeita tai kuviteltuja itsetuntoa alentavia tekijöitä.
Koskaan ei pitäisi antaa toiselle ihmiselle itseensä sellaista valtaa jossa hän alkaa hallita ja määrätä sinua ja alat elämään hänen elämäänsä hänen ehdoillaan..siinä väkisinkin kadottaa itsensä. Tämä ei ole pelkästään narsistista johtuva juttu vaan myöskin läheisriippuvuuteen kuuluvaa käytöstä, jossa oma hyvinvointi asettuu taka-alalle ja toisen hyvinvointi nousee etusijalle vain sen vuoksi, että haluaa kokea olevansa hyväksytty ja tärkeä jollekin.
Herkkä ihminen ei koskaan pääse täysin vapaaksi välillä voimakkaista putkahtavista peloistaan ja tunteiden pyörittämisestä, koska hän elää tuteiden kautta ja niiden varassa eri tavalla kuin järki-ihminen.