onko kaksisuuntaisen masennus samanlaista kuin masennuksessa yleensä? Menettääkö pibo kaiken mielenkiinnon kaikkeen ja voiko esimerkiksi tunteiden "kuoleminen" puolisoon johtua pibon masennuksesta?
Kertokaa tyhmälle
pölkkypää
11365
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
On samanlaista ja monet sanoo, jopa lääkäritkin, että bipolaarinen masennus on monta kertaa vaarallisempaa, tuskallisempaa koska tulee vähän puskista ja yllättäen. Joillakin voi edellinen päivä olla taivasta ja seuraavana ranteet auki. Mielialojen vuoristorata myös on väsyttävää ja ei jaksa taistella syvemmässä masiksessa sitä vastaan tai pienimpiäkään vastoinkäymisiä. Onneksi on nykyään hyvät lääkkeet.
tunteiden kuoleminen puolisoon voi johtua masiksesta. Voimia sinne!
"Joillakin voi edellinen päivä olla taivasta ja seuraavana ranteet auki"
Voiko vaihtelu olla noinkin nopeaa? Eikö diagnostisissa kriteereissä lue, että manian pitää kestää tietyn aikaa ennen kuin se luokitellaan oikeaksi maniaksi?
Kyllä, vaihtelu voi olla noin nopeaa ja jopa yhden vuorokauden sisällä ääripäissä käydään useampaan kertaan.
Sairastan itse nopeakiertoista ja sekamuotoista kaksisuuntaista ja elämä on helvettiä - paitsi oireettomina kausina, jolloin olen kuin muutkin.
Oireettomat kaudet ei vaan minulla kauan kestä, kun mielialojen tempoilu taas alkaa.
Omani alkoi "tavallisena masennuksena", jota kesti muutama vuosi.
Siitä sitten karkasi tempoiluksi ja tuntuu pahenevan vuosi vuodelta.
Kyllä voi. Kyseessä on tuolloin sekamuotoinen jakso. Itselläni nopeasyklinen eli ääripäät voi vaihdella jopa vartin välein. Vaativin bipon muoto hoitaa ja vaarallisin elää siinä hetkessä...
Niin tuttua tuo taivaasta ranteet auki fiilikseen liikkuminen. Myös valtava rakkaus ja suuri viha puolisoa kohtaan on tuttua. Päivän aikana ehtii jo muutaman kerran vakavissaan erota tai palvoa kumppaniaan. Olen alkanut pitää tunteeni omana tietonani ja se näkyy sitten ärtyisyytenä ulospäin. Aivotkin on kuvattu ja ihan normaalit ovat. Että ei oo mörkö päässyt niitä järsimään. Kyllä tää tauti on jokin muu juttu aivoissa kuin fyysinen ulospäin näkyvä vika. Onko sitten sähköt, hormoonit, aineenvaihdunta tai joku muu pielessä kaksisuuntaisella vai onko se jokin kehon hermostollinen kiihtynyt toimineisuus joka ei näy kuvissa ja jota ei nykyisillä menetelmillä vielä osata testata. Onhan se atomikin olemassa vaikka ei paljaalle silmälle näy ja nyt näkyy kun on keksitty laitteet sitä varten. Emme voi sanoa että maailmaa ei ole vain siksi että olemme sokeita.
Bipolaarisen masennuksen oireita on lähes mahdotonta erottaa tavallisesta masennuksesta. Joku tutkimus kyllä väittää että bipolaariseen masennukseen liittyy useammin lisääntynyttä unentarvetta ja ruokahalun kasvua kun taas tavallinen masennus aiheuttaa useammin unettomuutta ja ruokahalun pienenemistä. Tutkimuksen luotettavuudesta en mene sanomaan mitään.
Juu, oma masisvaiheeni bipolaarihäiriössä (onnekseni kuitenkin lievempi tyyppi 2) on ilmennyt ennen kaikkea väsymyksenä. Ja toki omanarvonto, itseluottamus ja itsetunto on alentunut / heikentynyt, niinkuin masentunella ihmiselä yleensäkin.
Ja mikää ei ole oikein kiinnostanut, ja mitään en ole oikein saanut aikaiseksi. Nyt onneksi suunta ylöspäin. Opiskelukevät just takana ja kesätyöt alkamas. Vihdoin sain aikaiseksi pakata ja viedä talvivaatteita vintille, sulattaa jääkaapin pakastinlokeron, jossa kestää (siksi täällä "roikun" sitä odotellessa). Ja jattelin jopa, että pesisinkö nuo ikkunatkin, kun meni näin kylmäks, ja jossain vaihees sekin pitäis tehdä. Siitepölyaika ei vaan lienee vielä kokonaan ohi. Eli nämä asiat vaatii vähän ekstraponnistusta ihmiselle, joka ei ole mikään käytännön eikä talousihminen.:D
Kun kokee, että tulee ymmärretyksi, tai edes jotain siihen suuntaan kun on ollut kohtuuttomien vääryyksien taholta raskautettuna, mielikin alkaa samalla kirkastua. No jotain oikeutusta anyway kaikelle vääryydelle, mitä olen kohdannut -
h4gwes... kertoi mistä olen itsekin lukenut. Masennuksen oirekuvassa ei ole mitään erityistä, josta tunnistaisi/erottaisi. Masennuksessa mielenkiinto menee kaikkeen, ellei sitten ole niin paha että alkaa kiinnostaa ottaa itsensä päiviltä. Mutta hoito ja aika auttavat - sinnitelkää.
Olen keskustellut asiasta bipoon erikoistuneen professorin kanssa ja hän kertoi että bipojen masennukset ovat usein paljon syvempiä/vaikeampia kuin yksisuuntaisten masentuneiden.
Tämä on vaikea kysymys, itse luulen sairastaneeni jo pian 25 vuotta johon mahtuu kolme pidempää (n 3 - 4 kk) saikun vaatinutta masennusjaksoa, siis vaikeita. Ne ovat olleet tyyppiä 'agitated / mixed'. Sitten on talvimasennus ja syklisyys, jotka ovat tyypiltään atyyppisiä, eli väsymys, energiavaje, ärtyisyys, mieluiten liikaunisuus kuin pahojen jaksojen unettomuus/melankolia. Sama mies, eri oirekuvat. Nuo vaikeat masennukset ovatkin sitten olleet niin vaikeita, että sairaalaan on pitänyt mennä. Tulevat aika nopeasti (oireiden paheneminen sietämättömiksi o nopeaa), ja kestävät piinaavan pitkään. Nuorena sain sähköä, joka nosti ylös nopeasti, nyt viimeksi en saanut vaikka anelin. Ei saanut kyllä kukaan muukaan, koska ei ollut lääkäriresursseja. Ei kannata sairastua kesäaikaan.
Seuraan NIMH:n sivuja ja luen muutenkin netistä tutkimusselosteita / tutkimusartikkeleita bipoon liittyen. Selkeitä eroja ei mun muistini mukaanole osoitettu bipo/unipolar välille. Joitakin muistan - eroahdistus, enemmän yliunisuutta jne. Mutta pieniä olivat. Minulla on se käsitys että mielialahäiriödiagnostiikka on menossa uusiksi. Ainakin NIMH.n sivuilla aihetta käsitellään usein. Toistaiseksi BP2.
Voimia joka suuntaan masennuksen kanssa. Reilu vuosi sitten meinasin päättää päiväni masennus-paniikissa, enkä uskonut ikinä selviäväni. Hoidetaan itseämme.