Kännissä soittelu

Alma K

Kertokaahan, kuinka olette jaksaneet suhtautua kännissä tai aineissa soitteleviin bioihin? Onko jotain ratkaisevaa millä soittelun saa loppumaan kännissä vai jatkuuko se ja pahenee ajan kuluessa? Meillä melko uusi sijoitus ja emme mielestämme ole alkaneet bioille roskakoriksi, johon voi sylkeä omaa pahaa oloaan.

18

1609

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Sijaisäiti(alkuperäinen)

      Hei!

      Meillä joidenkin lasten vanhempien kanssa näin, sossut" ovat sopineet yhden päivän ja kellonajan milloin soittaa, jollei se sovi, niin saavat syyttää itseään.
      Näin meillä oli pakko tehdä, kun ei muuten olisi ollut rauhaa lainkaan.

      Aluksi yhteyksiä yleensä pidetään ja sitte ne loppuu harvakseen tapahtuviksi, vanhemmat vastaavat yleensä puhelimeen.
      Hyvää jatkoa teidän perheelle!

      • Alma K

        Meillä sossut painostivat, että meidän pitäisi soittaa bioäidille, koska hänellä ei ole koskaan tarpeeksi puheaikaa rahan puutteen vuoksi, emme suostuneet.

        Aikaisemmin meillä oli myös soittopäivä sunnuntai, mutta äiti valitti ettei saa puhelinta käyttöön aina sunnuntaisin ja ei pysty soittamaan, joten käytäntö piti muuttaa äidille sopivaksi.

        Sossut olivat sitä mieltä, että heitä voidaan syyttää, jos yhteyttä ei pidetä. Ehdimme jo olla tyytyväisiä yhteen soittopäivään viikossa, nyt puhelut tulevat milloin sattuu ja siellä ollaan pääsääntöisesti juhlatunnelmissa.

        Kuinka jaksoitte silloin, kun sopimusta ei vielä ollut yhdestä soittopäivästä?
        Suostuitteko puhumaan humalassa olevan bion kanssa vai katkaisitteko puhelun kuinkakin äkkiä? Meillä on muutamia kertoja käynyt mielessä katkaista puhelu c-näppäimellä heti, kun on kuulunut humalaista örinää, vaikka kesken puhelun.

        Enpä jaksa ymmärtää sitä sossujen kantaa, että meidän pitäisi olla ikäänkuin tukiperhe myös äidille. Eikös se ole sossujen tehtävä tukea biovanhempia ymmärtämään mitä on tapahtunut, miksi lapset otetaan pois jne. Mielestäni meillä on kyllä kotona tarpeeksi tekemistä lasten kanssa ilman, että siihen vielä joku bio ruikuttaa oman elämänsä kurjuutta.


      • niisku
        Alma K kirjoitti:

        Meillä sossut painostivat, että meidän pitäisi soittaa bioäidille, koska hänellä ei ole koskaan tarpeeksi puheaikaa rahan puutteen vuoksi, emme suostuneet.

        Aikaisemmin meillä oli myös soittopäivä sunnuntai, mutta äiti valitti ettei saa puhelinta käyttöön aina sunnuntaisin ja ei pysty soittamaan, joten käytäntö piti muuttaa äidille sopivaksi.

        Sossut olivat sitä mieltä, että heitä voidaan syyttää, jos yhteyttä ei pidetä. Ehdimme jo olla tyytyväisiä yhteen soittopäivään viikossa, nyt puhelut tulevat milloin sattuu ja siellä ollaan pääsääntöisesti juhlatunnelmissa.

        Kuinka jaksoitte silloin, kun sopimusta ei vielä ollut yhdestä soittopäivästä?
        Suostuitteko puhumaan humalassa olevan bion kanssa vai katkaisitteko puhelun kuinkakin äkkiä? Meillä on muutamia kertoja käynyt mielessä katkaista puhelu c-näppäimellä heti, kun on kuulunut humalaista örinää, vaikka kesken puhelun.

        Enpä jaksa ymmärtää sitä sossujen kantaa, että meidän pitäisi olla ikäänkuin tukiperhe myös äidille. Eikös se ole sossujen tehtävä tukea biovanhempia ymmärtämään mitä on tapahtunut, miksi lapset otetaan pois jne. Mielestäni meillä on kyllä kotona tarpeeksi tekemistä lasten kanssa ilman, että siihen vielä joku bio ruikuttaa oman elämänsä kurjuutta.

        Kyllä se niin on, että ei teidän tarvitse biovanhempien kuuntelijoiksi ruveta. Te olette lasta varten, vanhemmille on omat tahonsa mihin purkaa sydäntään. Jos ovat humalassa, älkää suostuko puhumaan kanssaan, älkääkä missään nimessä silloin antako luuria lapselle!. Vaatikaa vanhempia soittamaan selvinpäin. Voittehan te tietysti soittaa myös vanhemmille, mutta silloinkin sama juttu, luuri kiinni jos kännissä. Käskekää ottamaan yhteyttä omaan tukihenkilöön, jos on kurjaa, yleensä heille on määrätty jonkinlainen tukihenkilö perhetyöstä, seurakunnasta, päihdehuollon vapaaehtoisista tms.Pitäkää soittoajoista kiinni.


      • Sijaisäiti (alkuperäinen)
        Alma K kirjoitti:

        Meillä sossut painostivat, että meidän pitäisi soittaa bioäidille, koska hänellä ei ole koskaan tarpeeksi puheaikaa rahan puutteen vuoksi, emme suostuneet.

        Aikaisemmin meillä oli myös soittopäivä sunnuntai, mutta äiti valitti ettei saa puhelinta käyttöön aina sunnuntaisin ja ei pysty soittamaan, joten käytäntö piti muuttaa äidille sopivaksi.

        Sossut olivat sitä mieltä, että heitä voidaan syyttää, jos yhteyttä ei pidetä. Ehdimme jo olla tyytyväisiä yhteen soittopäivään viikossa, nyt puhelut tulevat milloin sattuu ja siellä ollaan pääsääntöisesti juhlatunnelmissa.

        Kuinka jaksoitte silloin, kun sopimusta ei vielä ollut yhdestä soittopäivästä?
        Suostuitteko puhumaan humalassa olevan bion kanssa vai katkaisitteko puhelun kuinkakin äkkiä? Meillä on muutamia kertoja käynyt mielessä katkaista puhelu c-näppäimellä heti, kun on kuulunut humalaista örinää, vaikka kesken puhelun.

        Enpä jaksa ymmärtää sitä sossujen kantaa, että meidän pitäisi olla ikäänkuin tukiperhe myös äidille. Eikös se ole sossujen tehtävä tukea biovanhempia ymmärtämään mitä on tapahtunut, miksi lapset otetaan pois jne. Mielestäni meillä on kyllä kotona tarpeeksi tekemistä lasten kanssa ilman, että siihen vielä joku bio ruikuttaa oman elämänsä kurjuutta.

        Meillä oli vielä silloin lapsilla suvun ostama kännykkä ja heille sateli puheluita, ties mistä milloinkin, silloin kun oli hyvä meininki päällä. Otimme kännykän pois ja siitä tuli heti sota... meidät määrättiin soittaan yhtenä viikonpäivänä kaikille sukulaisille peräjälkeen, on kuulemma selvempää lapsille näin....mutta eihän ne halpoja ne soitot ole jos siinä tuntikaupalla puhellaan, yleensä juhlatuulella.

        Ihmettelen myös miksi meidän pitää muistaa, kun on muutakin työtä, jos nyt ei sitten soittoa menisi, se olisi sitten taas meidän vika, eli estettäis puhelut, lapset eivät haluaisi jutella, sanovat joko taas, mutta minkäs teet, mun energia ei riitä enää, heidän kanssaan tappeluun, sitten siinä pitää kuunnella, kuin vahnan ajan sentraali-Satra mitä puhutaan, lapsellista!!!!
        Ja vielä kuka näistä puheluista hyötyy, sossut ehkä niin, ettei heitä painosteta vanhempain taholta, ei lapset ainakaan saa mitään iloa, tämä käytäntö on jatkunut meillä jotenkuten kaksi vuotta, mutta kuinka kauan, saapi nähdä?


    • Nimetön

      Aina kun biovanhemmat soittivat/soittavat, he ovat humalassa. Aikaisemmin he soittivat jopa useita kertoja päivässä, ja ainakin vähintään kerran päivässä. He ostivat lapselle kännykän, jota lapsen olisi muka pitänyt kantaa mukanaan leikeissä, pihalla, kaupoissa, kyläreissulla, varmaan koulussakin, ja siihen oli vastattava välittömästi, muuten tuli syytöksiä siitä, että me sijaisvanhemmat estämme lapsen yhteydenpidon vanhempiinsa (lapsi tosin sai ja saa edelleenkin soittaa vanhemmilleen milloin haluaa).

      Puhelut olivat aina sekavia, vanhemmat kertoivat omia juttujaan, mitä heille kuului, mitä heidän ryyppykavereilleen kuului, missä olivat käyneet, mitä kaikkea olisivat ostaneet lapselleen jos vain olisi autoon mahtunut/jos vain olisivat tienneet, ettei lapsella ole vielä sellaisia leluja tai tavaroita, ja mitä kaikkia leluja, tavaroita ja eläimiä lapsi saa, kun palaa kotiinsa. Kertoivat lapselle, että ensi viikolla/ensi kuussa he tulevat hakemaan lapsen takaisin kotiin. Kertoivat aina, että me sijaisvanhemmat valehtelemme, kun väitämme vanhempien olevan kännissä (eihän meidän tarvitse väittää, sillä kyllähän sen lapsikin huomaa).

      Sosiaalityöntekijät onneksi ovat järkeviä, ja soittoajaksi sovittiin kerran viikossa (vanhemmat siis soittavat lapselle; lapsi saa soittaa milloin haluaa). Bioäiti suuttui rajoituksesta eikä soittanut enää ollenkaan. Vajaaseen vuoteen eivät ole soittaneet lapselleen, vain meille biovanhemmille jutellakseen milloin mistäkin (ei lapsesta) tai haukkuakseen tai uhkaillakseen (mm. oikeudella ja kaikella epämääräisellä), ja aina ovat humalassa. Lapsi soitteli aluksi vanhemmilleen, mutta he olivat yleensä niin sekavassa tilassa, että lapsen oli vaikea puhelimessa heitä ymmärtää, joten lapsen kiinnostus vanhempiaan kohtaan väheni. Vanhemmat eivät myöskään yleensä vastaa puhelimeen (ei myöskään tapaamisajoista sovittaessa).

      Tämä on siis aika tavallista. Itse en jaksa tuollaista touhua, en halua kuunnella haukkuja, eikä siihen ole aikaakaan, ja siitä biovanhemmat sitten valittavat sos. työntekijöille, kun olemme yhteistyökyvyttömiä. Lapsi on allapäin puheluiden jälkeen; hän on huolissaan vanhempiensa terveydestä. Aluksi oli vaikeaa, kun lapsi ei tiennyt mihin uskoa, kun vanhemmat lupasivat yhtä ja toista, mutta vähitellen lapsi alkaa itse ymmärtää, millaisia vanhemmat ovat. Biovanhemmat kokevat tämän meidän syyksemme, vaikka lapsi itse näkee ja kuulee, mitä vanhempansa touhuavat.

      Meni vähän ohi aiheen, mutta ratkaisevaa tässä siis oli se, että sosiaalityöntekijät antoivat ohjeet soittelusta (asian ymmärtämiseen vanhemmilla tosin meni pitkään, ja he tarvitsivat tämän ohjeen kirjallisena).

      Tapaamisten sopimiseen valitettavasti eivät sosiaalityöntekijät ole voineet vaikuttaa; biovanhemmat ovat silloin poikkeuksetta humalassa, joskus jopa sammuneena. Itse sanovat olevansa selvinpäin, ja meidän on periaatteessa sitten pakko mennä lapsen kanssa heitä tapaamaan, sillä milläs todistamme, että eivät ole selvinpäin (vaikka viina haisee ja pulloja on joka puolella ja eivät pysy pystyssä ja sammaltavat, ja joskus siis nukkuvat). Nämä tapaamiset ovat lapselle rankkoja, hän pettyy aina vanhempiinsa, vaikka odottaakin aina tapaamiselta, jos se vaikka onnistuisi, ja pelkää vanhempiaan (kun yrittävät ottaa syliin tai alkavat huutaa). Minusta on myös rasittavaa tavata örveltäviä ihmisiä, mutta enhän minä voi todistaa, että ovat kännissä.

      • Sijaisäiti(alkuperäinen)

        Luettuasi sinun kirjoituksen, MINÄ EN KOSKAAN SALLISI NOIN TAPAHTUA...jos tapaamiset ovat tuollaisia ja puhelut mitä ovat, niin kaikki loppu ja aloitus PUHTAALTA PÖYDÄLTÄ!

        Tapaamiset sossun tiloissa valvotusti, puhaltavat ennenkuin saavat tulla tapaamaan, näin meillä!
        Puhelinkeskustelut loppu, ottakaa kaiutin puhelin käyttöön, jos kerran on pakko soittaa ja jos ei olla selvinpäin niin puhelu katki.

        Kenen etua tässä ajetaan?
        Kaikkea hyvää teille!


      • Nimetön
        Sijaisäiti(alkuperäinen) kirjoitti:

        Luettuasi sinun kirjoituksen, MINÄ EN KOSKAAN SALLISI NOIN TAPAHTUA...jos tapaamiset ovat tuollaisia ja puhelut mitä ovat, niin kaikki loppu ja aloitus PUHTAALTA PÖYDÄLTÄ!

        Tapaamiset sossun tiloissa valvotusti, puhaltavat ennenkuin saavat tulla tapaamaan, näin meillä!
        Puhelinkeskustelut loppu, ottakaa kaiutin puhelin käyttöön, jos kerran on pakko soittaa ja jos ei olla selvinpäin niin puhelu katki.

        Kenen etua tässä ajetaan?
        Kaikkea hyvää teille!

        Hei!
        Kiitos vastauksestasi!

        Tapaamisia on kyllä harvennettu, sillä sosiaalityöntekijöille olemme asiat kertoneet, mutta siitä huolimatta tapaamiset järjestetään.

        Sosiaalityöntekijöiden on varmaan vaikea tajuta tilannetta, ja eivät pidä asiaa niin vakavana, vaikka lapsi on selvästi ahdistunut. Miltä lapsesta tuntuu tavata känniset ja sekavat omat vanhempansa, kun minusta, aikuisesta tuntuu pahalta tavata heidät, minulle vieraat ihmiset, kun ovat kännissä, ja vaikka en heitä pelkää, silti tuntuu inhottavalta.

        Sosiaalityöntekijät ehkä ajattelevat, kuten kuka tahansa tavallinen vanhempi ajattelee, että totta kai biovanhemmat rakastavat lastaan ja toimivat tämän parhaaksi. Ei kai kukaan halua sitä pientä hetkeä, jonka lapsensa kanssa saa viettää, pilata olemalla kännissä ja pelottavansa omaa lastaan käyttäytymisellään? Vaan nämäpä haluavat. Eivät voi edes kerran kuussa olla paria tuntia selvin päin.

        Olen kuullut paljon pahempiakin juttuja näistä tapaamismenettelyistä muissa sijaisperheissä, ja koen että olemme paljon onnellisemmassa asemassa kuin ne, joiden lapset menevät biovanhempiensa luokse ilman sijaisvanhempien valvontaa, ja jopa viikonlopuiksi, ja paljon useammin kuin meillä.

        Kerromme toki asioista sos. työntekijöille, mutta me emme voi päättää tapaamisten lopettamisesta tai harventamisesta edelleen. Ohjeet olemme saaneet, että kun biovanhemmat ovat humalassa, ei tarvitse tavata, mutta miten todistan heidän olevan humalassa? Me sijaisvanhemmat kun olemme biovanhempien mielestä valehtelijoita, sillä he eivät ole omasta mielestään käyttäneet alkoholia vuosiin.


      • Alma K
        Nimetön kirjoitti:

        Hei!
        Kiitos vastauksestasi!

        Tapaamisia on kyllä harvennettu, sillä sosiaalityöntekijöille olemme asiat kertoneet, mutta siitä huolimatta tapaamiset järjestetään.

        Sosiaalityöntekijöiden on varmaan vaikea tajuta tilannetta, ja eivät pidä asiaa niin vakavana, vaikka lapsi on selvästi ahdistunut. Miltä lapsesta tuntuu tavata känniset ja sekavat omat vanhempansa, kun minusta, aikuisesta tuntuu pahalta tavata heidät, minulle vieraat ihmiset, kun ovat kännissä, ja vaikka en heitä pelkää, silti tuntuu inhottavalta.

        Sosiaalityöntekijät ehkä ajattelevat, kuten kuka tahansa tavallinen vanhempi ajattelee, että totta kai biovanhemmat rakastavat lastaan ja toimivat tämän parhaaksi. Ei kai kukaan halua sitä pientä hetkeä, jonka lapsensa kanssa saa viettää, pilata olemalla kännissä ja pelottavansa omaa lastaan käyttäytymisellään? Vaan nämäpä haluavat. Eivät voi edes kerran kuussa olla paria tuntia selvin päin.

        Olen kuullut paljon pahempiakin juttuja näistä tapaamismenettelyistä muissa sijaisperheissä, ja koen että olemme paljon onnellisemmassa asemassa kuin ne, joiden lapset menevät biovanhempiensa luokse ilman sijaisvanhempien valvontaa, ja jopa viikonlopuiksi, ja paljon useammin kuin meillä.

        Kerromme toki asioista sos. työntekijöille, mutta me emme voi päättää tapaamisten lopettamisesta tai harventamisesta edelleen. Ohjeet olemme saaneet, että kun biovanhemmat ovat humalassa, ei tarvitse tavata, mutta miten todistan heidän olevan humalassa? Me sijaisvanhemmat kun olemme biovanhempien mielestä valehtelijoita, sillä he eivät ole omasta mielestään käyttäneet alkoholia vuosiin.

        Kiitos tähän asti tulleista vastauksista!

        Todellakaan ei ole yhtään pahitteeksi laajentaa keskustelua myös tapaamisiin ja niiden sujumiseen kännisten vanhempien kanssa. Emmehän valitettavasti useinkaan pysty siltä välttymään.

        Juuri samoista asioista olen ollut huolestunut, joista nimetön kirjoitti. Eli kuinka sijaisvanhempi voi todistaa kännissä soittelun? Meillä molemmat sijaisvanhemmat ovat vuorotellen olleet puhelimessa ja todenneet humalatilan. Enpä tiedä riittääkö se sossuille, jos bio valittaa ettei ole saanut puhua lapsilleen silloin, kun on halunnut.
        Vaikeaa on myös se, että bio kuulostaa selvän oloiselta alussa ja ei sitä sitten myöhemmin enää olekaan. Eli yritimme olla tarkkoja, jottei lasten tarvitse puhua sössöttävän bion kanssa, mutta niin vain kävi että loppuajasta puhelua bio oli jo melkoisessa kaasussa. Ilmeisesti soittaminen lapsille on vaikeaa ja sitä täytyy pohjustaa jollakin aineilla.
        Lasten huolestuminen biojen terveydentilasta on kaikkein vaikeinta. Kuinka selvität, että kyllä se bio siellä pärjää ja lapsen ei tule olla bioa hoitamassa kuntoon. Kuinka tekisikään mieli sanoa biolle, että yhteyden pitoa emme kaipaa!!

        Käyköhän tässä pitemmän päälle niin, että tapaamisiin mennään lasten/ nuorisokotien kautta ja biot puhallutetaan siellä ennenkuin lapsia edes luovutetaan tapaamisiin. Lasten etu on kuitenkin kyseessä ja jotain kontrollia saisi kyllä olla. Meitä sijaisvanhempia, kun ei ole koulutettu siihen, että olisimme alkoholin/ huumeiden testaajia.


      • Sijaisisä
        Alma K kirjoitti:

        Kiitos tähän asti tulleista vastauksista!

        Todellakaan ei ole yhtään pahitteeksi laajentaa keskustelua myös tapaamisiin ja niiden sujumiseen kännisten vanhempien kanssa. Emmehän valitettavasti useinkaan pysty siltä välttymään.

        Juuri samoista asioista olen ollut huolestunut, joista nimetön kirjoitti. Eli kuinka sijaisvanhempi voi todistaa kännissä soittelun? Meillä molemmat sijaisvanhemmat ovat vuorotellen olleet puhelimessa ja todenneet humalatilan. Enpä tiedä riittääkö se sossuille, jos bio valittaa ettei ole saanut puhua lapsilleen silloin, kun on halunnut.
        Vaikeaa on myös se, että bio kuulostaa selvän oloiselta alussa ja ei sitä sitten myöhemmin enää olekaan. Eli yritimme olla tarkkoja, jottei lasten tarvitse puhua sössöttävän bion kanssa, mutta niin vain kävi että loppuajasta puhelua bio oli jo melkoisessa kaasussa. Ilmeisesti soittaminen lapsille on vaikeaa ja sitä täytyy pohjustaa jollakin aineilla.
        Lasten huolestuminen biojen terveydentilasta on kaikkein vaikeinta. Kuinka selvität, että kyllä se bio siellä pärjää ja lapsen ei tule olla bioa hoitamassa kuntoon. Kuinka tekisikään mieli sanoa biolle, että yhteyden pitoa emme kaipaa!!

        Käyköhän tässä pitemmän päälle niin, että tapaamisiin mennään lasten/ nuorisokotien kautta ja biot puhallutetaan siellä ennenkuin lapsia edes luovutetaan tapaamisiin. Lasten etu on kuitenkin kyseessä ja jotain kontrollia saisi kyllä olla. Meitä sijaisvanhempia, kun ei ole koulutettu siihen, että olisimme alkoholin/ huumeiden testaajia.

        Meillä on ollut yhtenä vakavana syynä juuri bioäidin alkoholismi ja päihteiden sekakäyttö sekä muuten ei kypsä huolehtimaan lapsistaan. Luulen että äidillä on myös alkoholin aiheuttamat sikiöaikana saamat vauriot FAS/FAE-syndroma kuten hänen kaikilla kolmella lapsellaankin. Kaikki lapset huostaanotettu ja sijaiskodeissa.

        Kaiken alku hankaluuden jälkeen olemme saaneet tilanteen aika siedettäväksi. Nyt bioäiti soittaa kahtena päivänä viikossa 15 min. jos soittaa.

        Tämän bioäiti ymmärtää väärin hän ei tajua että yhteydenpito olisi säännöllinen puhelimitse ja antaisi lapselle rauhan peloille jotka ennen kaivelivat mieltä kun äiti ei soittanu kuukausitolkulla ollenkaan. Moni mies kun on bioäidin pahoinpidellyt vakavasti ja näin ollen lapsi pelkää että äiti on kuollut kun ei soita.

        Bioäiti soittelee mistä ukonpuhelimesta milloinkin ja se lasta huolestuttaa ja sanookin siitä äidilleen.
        On usein vaikea tietää puhelimessa heti välittömästi onko bioäiti jonkin aineen vaikutuksenalaisena tai ei. Humalaisen kyllä huomaa aika helposti.

        Koskaan emme jättäneet lasta bioäidin luo jos oli krapulassa tai humalassa. Minun/meidän todisteet kyllä ovat kestäneet päivänvalon. Onhan syy juuri että lapsen ei tarvitse nähdä ja tuntea pelkoa humalaisten "örveltäessä" eikä joudu hengenvaaraan. Sehän on yksi vahva syy miksi lapsi otettiin huostaa. Eikä bioäidillä ole mitään oikeutta vaatia lastaan luokseen jos on ryyppykierteessä jota on melkein jatkuvasti eli päivittäin.

        Eikä lapsen tarvitse altistua insestiuhriksi josta lapsi vaikenee täysin ei mikään terapia vielä ole sitä salaista ovea saanut auki. Oireilut kyllä antavat vakavia merkkiä jostakin tapahtuneesta, mistä ei saa puhua kenellekkään.
        Nykyään lapsi ei ole äitinsä luona koskaan vaan käy mummonsa tai pappansa luona sinne äiti usein saattaa tulla ja siellä myös vaatimus on että on raitis koko ajan.

        Lapsi ei enään koskaan soita äidilleen kun hänellä vaihtuu puhelin numero jatkuvasti joten lastakaan ei enään kiinnosta soitella. Sitten on noita lupauksi kuten edellä jo moni kirjoittanutkin. Antaa sita ja ostaa tuota jne...

        Yleensä puhelujen sisältö on jotakin aivan kamalaa, äitinsä puhuu pelkästään vain niistä äijänköriläistä ja mitä tekevät sitten tyttö neuvo parhaan taitonsa mukaan. Kun kuulemme puheista mitä siellä jutustellaan niin käskemme lopettaa. Bioäiti ei koskaan kysele mitä lapselle kuuluu ja miten koulussa menee jne...

        Tässä ei ole auttanut vaikka bioäiti on ollut mukanamme terapiassa jossa selvästi neuvottiin ja kiellettiin seksihommista ja miehistä puhumiset.

        Bioäidin mielestä tyttö 12 v. on jo aikuinen eikä mikään "lapsi"! kuten hän sen toi julki nyt vain pariviikkoa sitten.
        Toisin sanoen hän pitää lastaan tasaveroisena kaverinaan "lutkana" ja antaa miesten puhelin numeroita ja käskee tytön soittaa heille.
        Kännykänkin haluaisi välttämättä antaa lapselleen siksi että saisi sitten soitella näille miehille (30 - 60 ikäisille)Tytöllä jo pitkä lista puhelin numeroita ja myös valokuvia joit bioäiti on antanut sekä kait miehetkin itse.
        Joku mies on ostanut myös aikuisen naisen ("lutkan") vaatteitakin (tyttö silloin 10 v)ja ne me olemme heti panneet pois käytöstä ja selitetty hyvin huolella miksi.

        Ensin alkuvaiheessa oli niin että meille soitti vieraita miehiä jatkuvasti ja pyysivät tyttöä puhelimeen ja jopa keskellä yötäkin. Siitä teimme lopun ja onneksi melkein kaikki uskoivat mitä sanoimme.

        Aina lapsen ollessa bioäidin luona vaikka oltiin sovittu ja sosiaali päivystys kävi tarkastamassa niin silloin kyllä tupa oli tyhjä. Mutta kun on ne kännykät niin helppohan sitten on pirauttaa että nyt on "vaara ohi" Lapsi kaipasi äidin kanssa olemista ja aina bioäiti lupasi lapselle, nyt olemme vain kahden.

        Ei äiti koskaan voinut olla ilman niitä miehiä vaan siellä oli tupatäynnä porukkaa niistä lapsi nyt kuin vahingossa on kertonut miten hän aina pettyi äitiinsä. Mutta hän samalla saa huomiota enempi humalaisilta kuin mitä kukaan muu hänen odotukiensa mukaan kykenee hänelle antamaan.

        Meillä sosiaalityöntekijät ja terapiassa kertoivat lapselle että he ottavat huostaan bioäidin että ei lapsen tarvitse siitä kantaa huolta.

        Meillä se on äiti joka päättää tapaamiset jos täyttää ne vaatimukset mitkä yhdessä sos, bioäiti ja me olemme allekirjoittanet. Tinkimisenvaraa ei ole. Kaikki tapaamiset on sovittu aina neljänkuukauden jaksoin. Joka kolmasviikko äidin luona.
        Viimeinen tapaaminen oli äidin luona melkein vuosi sitten.
        Siis pallo on bioäidillä.


      • Alma K
        Sijaisisä kirjoitti:

        Meillä on ollut yhtenä vakavana syynä juuri bioäidin alkoholismi ja päihteiden sekakäyttö sekä muuten ei kypsä huolehtimaan lapsistaan. Luulen että äidillä on myös alkoholin aiheuttamat sikiöaikana saamat vauriot FAS/FAE-syndroma kuten hänen kaikilla kolmella lapsellaankin. Kaikki lapset huostaanotettu ja sijaiskodeissa.

        Kaiken alku hankaluuden jälkeen olemme saaneet tilanteen aika siedettäväksi. Nyt bioäiti soittaa kahtena päivänä viikossa 15 min. jos soittaa.

        Tämän bioäiti ymmärtää väärin hän ei tajua että yhteydenpito olisi säännöllinen puhelimitse ja antaisi lapselle rauhan peloille jotka ennen kaivelivat mieltä kun äiti ei soittanu kuukausitolkulla ollenkaan. Moni mies kun on bioäidin pahoinpidellyt vakavasti ja näin ollen lapsi pelkää että äiti on kuollut kun ei soita.

        Bioäiti soittelee mistä ukonpuhelimesta milloinkin ja se lasta huolestuttaa ja sanookin siitä äidilleen.
        On usein vaikea tietää puhelimessa heti välittömästi onko bioäiti jonkin aineen vaikutuksenalaisena tai ei. Humalaisen kyllä huomaa aika helposti.

        Koskaan emme jättäneet lasta bioäidin luo jos oli krapulassa tai humalassa. Minun/meidän todisteet kyllä ovat kestäneet päivänvalon. Onhan syy juuri että lapsen ei tarvitse nähdä ja tuntea pelkoa humalaisten "örveltäessä" eikä joudu hengenvaaraan. Sehän on yksi vahva syy miksi lapsi otettiin huostaa. Eikä bioäidillä ole mitään oikeutta vaatia lastaan luokseen jos on ryyppykierteessä jota on melkein jatkuvasti eli päivittäin.

        Eikä lapsen tarvitse altistua insestiuhriksi josta lapsi vaikenee täysin ei mikään terapia vielä ole sitä salaista ovea saanut auki. Oireilut kyllä antavat vakavia merkkiä jostakin tapahtuneesta, mistä ei saa puhua kenellekkään.
        Nykyään lapsi ei ole äitinsä luona koskaan vaan käy mummonsa tai pappansa luona sinne äiti usein saattaa tulla ja siellä myös vaatimus on että on raitis koko ajan.

        Lapsi ei enään koskaan soita äidilleen kun hänellä vaihtuu puhelin numero jatkuvasti joten lastakaan ei enään kiinnosta soitella. Sitten on noita lupauksi kuten edellä jo moni kirjoittanutkin. Antaa sita ja ostaa tuota jne...

        Yleensä puhelujen sisältö on jotakin aivan kamalaa, äitinsä puhuu pelkästään vain niistä äijänköriläistä ja mitä tekevät sitten tyttö neuvo parhaan taitonsa mukaan. Kun kuulemme puheista mitä siellä jutustellaan niin käskemme lopettaa. Bioäiti ei koskaan kysele mitä lapselle kuuluu ja miten koulussa menee jne...

        Tässä ei ole auttanut vaikka bioäiti on ollut mukanamme terapiassa jossa selvästi neuvottiin ja kiellettiin seksihommista ja miehistä puhumiset.

        Bioäidin mielestä tyttö 12 v. on jo aikuinen eikä mikään "lapsi"! kuten hän sen toi julki nyt vain pariviikkoa sitten.
        Toisin sanoen hän pitää lastaan tasaveroisena kaverinaan "lutkana" ja antaa miesten puhelin numeroita ja käskee tytön soittaa heille.
        Kännykänkin haluaisi välttämättä antaa lapselleen siksi että saisi sitten soitella näille miehille (30 - 60 ikäisille)Tytöllä jo pitkä lista puhelin numeroita ja myös valokuvia joit bioäiti on antanut sekä kait miehetkin itse.
        Joku mies on ostanut myös aikuisen naisen ("lutkan") vaatteitakin (tyttö silloin 10 v)ja ne me olemme heti panneet pois käytöstä ja selitetty hyvin huolella miksi.

        Ensin alkuvaiheessa oli niin että meille soitti vieraita miehiä jatkuvasti ja pyysivät tyttöä puhelimeen ja jopa keskellä yötäkin. Siitä teimme lopun ja onneksi melkein kaikki uskoivat mitä sanoimme.

        Aina lapsen ollessa bioäidin luona vaikka oltiin sovittu ja sosiaali päivystys kävi tarkastamassa niin silloin kyllä tupa oli tyhjä. Mutta kun on ne kännykät niin helppohan sitten on pirauttaa että nyt on "vaara ohi" Lapsi kaipasi äidin kanssa olemista ja aina bioäiti lupasi lapselle, nyt olemme vain kahden.

        Ei äiti koskaan voinut olla ilman niitä miehiä vaan siellä oli tupatäynnä porukkaa niistä lapsi nyt kuin vahingossa on kertonut miten hän aina pettyi äitiinsä. Mutta hän samalla saa huomiota enempi humalaisilta kuin mitä kukaan muu hänen odotukiensa mukaan kykenee hänelle antamaan.

        Meillä sosiaalityöntekijät ja terapiassa kertoivat lapselle että he ottavat huostaan bioäidin että ei lapsen tarvitse siitä kantaa huolta.

        Meillä se on äiti joka päättää tapaamiset jos täyttää ne vaatimukset mitkä yhdessä sos, bioäiti ja me olemme allekirjoittanet. Tinkimisenvaraa ei ole. Kaikki tapaamiset on sovittu aina neljänkuukauden jaksoin. Joka kolmasviikko äidin luona.
        Viimeinen tapaaminen oli äidin luona melkein vuosi sitten.
        Siis pallo on bioäidillä.

        Miten bioäiti voisikaan ymmärtää asioita kännissä, kun eihän tuo ymmärrä edes selvinpäin.

        Olen ihmetellyt sitä, että onko se mitenkään tavallista, kun äiti ei kysele kuulumisia eikä vointeja vaan aina vaan puhuu itsestään. Aina kun tulee ryyppyputki, niin silloin on asiaa meille ja tarvetta itkeä sitä kuinka elämä on kurjaa. Luuleekohan äiti, että säälistä palautamme lapset, jotta äidillä tilanne helpottaisi?!

        Aivan samoin on asian laita, puheluja tulee milloin minkäkin ´kaverin´kännykästä ja ex-miehet näkyvät olevan suosittuja vielä eronkin jälkeen. Jos joku entinen mies soittaa, emme kerro kuulumisia vaikka kuinka kyselisi.

        Puhelujen sisältö on melkein aina samaa jurinaa.. äidillä on Niin Ikävä! Ikävästä kielletty puhumasta, mutta mikään ei sitä muuksi muuta äiti puhuu aina vaan.
        Äiti ei voi useinkaan olla kertomatta lapsille seuraavaa tapaamis kertaa, vaikka sekin on kielletty.
        Äiti kertoo lapsille uusista mies valloituksistaan ja hihittelee niiden olevan äidin helluja, tulette kyllä tykkäämään uudesta hellusta jne.
        Äiti kertoo vaikeuksistaan, rahahuolista ja asunto-ongelmista sekä terveysongelmista aiheuttaen näin suunnatonta huolta vanhemmalle lapselleen, joka on koko pienen ikänsä saanut olla kilpenä äidin ja miesystävien välillä, milloin minkäkin syyn takia.Vanhempi lapsista kerran huolissaan ollessaan rauhoitteli itseään sanoen; onhan äidillä kuitenkin poliisit ystävinä ja äiti saa apua, jos jotain pahaa tapahtuu.

        Puhumattakaan niistä tyhjänpäiväisistä lupauksista, joita satelee. Tapaamaan aikoo tulla, mutta ei sitten saavu paikalle, kun olisi tapaaminen. Selityksiä tulee laidasta laitaan.

        Lupaa tavaroita, filmejä melkein kuun taivaalta, mutta juuri mitään ei toteuta. Ihmettelee vielä kaiken päälle, miksi lapset eivät luota äitiinsä, sijaisvanhemmat ovat varmaan manipuloineet lapset äitiä vastaan tyyliin.

        Joskus tuntuu vahvasti sille, että meillä on äiti yhtenä lapsena lisää. Alkoholisti äiti on ikuinen lapsi, enkä jaksa uskoa mihinkään ihme parantumiseen ajatusten suhteen. Mutta kyllä on joskus huumori tiukalla soitto rumban jälkeen!


      • Nimetön
        Alma K kirjoitti:

        Miten bioäiti voisikaan ymmärtää asioita kännissä, kun eihän tuo ymmärrä edes selvinpäin.

        Olen ihmetellyt sitä, että onko se mitenkään tavallista, kun äiti ei kysele kuulumisia eikä vointeja vaan aina vaan puhuu itsestään. Aina kun tulee ryyppyputki, niin silloin on asiaa meille ja tarvetta itkeä sitä kuinka elämä on kurjaa. Luuleekohan äiti, että säälistä palautamme lapset, jotta äidillä tilanne helpottaisi?!

        Aivan samoin on asian laita, puheluja tulee milloin minkäkin ´kaverin´kännykästä ja ex-miehet näkyvät olevan suosittuja vielä eronkin jälkeen. Jos joku entinen mies soittaa, emme kerro kuulumisia vaikka kuinka kyselisi.

        Puhelujen sisältö on melkein aina samaa jurinaa.. äidillä on Niin Ikävä! Ikävästä kielletty puhumasta, mutta mikään ei sitä muuksi muuta äiti puhuu aina vaan.
        Äiti ei voi useinkaan olla kertomatta lapsille seuraavaa tapaamis kertaa, vaikka sekin on kielletty.
        Äiti kertoo lapsille uusista mies valloituksistaan ja hihittelee niiden olevan äidin helluja, tulette kyllä tykkäämään uudesta hellusta jne.
        Äiti kertoo vaikeuksistaan, rahahuolista ja asunto-ongelmista sekä terveysongelmista aiheuttaen näin suunnatonta huolta vanhemmalle lapselleen, joka on koko pienen ikänsä saanut olla kilpenä äidin ja miesystävien välillä, milloin minkäkin syyn takia.Vanhempi lapsista kerran huolissaan ollessaan rauhoitteli itseään sanoen; onhan äidillä kuitenkin poliisit ystävinä ja äiti saa apua, jos jotain pahaa tapahtuu.

        Puhumattakaan niistä tyhjänpäiväisistä lupauksista, joita satelee. Tapaamaan aikoo tulla, mutta ei sitten saavu paikalle, kun olisi tapaaminen. Selityksiä tulee laidasta laitaan.

        Lupaa tavaroita, filmejä melkein kuun taivaalta, mutta juuri mitään ei toteuta. Ihmettelee vielä kaiken päälle, miksi lapset eivät luota äitiinsä, sijaisvanhemmat ovat varmaan manipuloineet lapset äitiä vastaan tyyliin.

        Joskus tuntuu vahvasti sille, että meillä on äiti yhtenä lapsena lisää. Alkoholisti äiti on ikuinen lapsi, enkä jaksa uskoa mihinkään ihme parantumiseen ajatusten suhteen. Mutta kyllä on joskus huumori tiukalla soitto rumban jälkeen!

        Aivan samanlaisia kokemuksia meillä! Lapselle itketään elämän kurjuutta, sairautta, kipuja, köyhyyttä ja ikävää, kun sijaisvanhemmat ovat lapsen pois vieneet omasta oikeasta kodistaan, ja äiti kertoo, kuinka hän päivittäin itkee lastaan. Oma käsitykseni on, että äiti haluaa lapsen säälivän häntä ja toivoo, että lapsi näin tahtoisi palata kotiin huolehtimaan vanhemmistaan, joilla on niin vaikeata. Toki vanhemmat kertovat lapselle joskus myös muitakin asioita - esim. mitä isän kavereille kuuluu tai missä äiti ja isä ovat käyneet ruokakaupassa, tai sitten niitä lupauksia, tai että he eivät ole juoneet tipan tippaa moneen vuoteen.

        En muista yhtäkään kertaa, jolloin äiti tai isä olisi lapselta kysynyt, mitä lapselle kuuluu, mitä lapsi tekee, miten menee koulussa, kavereiden kanssa jne. Eivät kyllä kysele meiltä sijaisvanhemmiltakaan. Lapsikin vähitellen huomaa, että vanhemmat eivät hänestä ole kiinnostuneita, kun eivät edes juttele tapaamisissa (juttelevat joko keskenään tai meidän sijaisvanhempien kanssa milloin autoista ja milloin kavereistaan), jos siis tulevat tapaamiseen, tai ottavat meidät vastaan luokseen (joskus ovat niin kipeitä etteivät voi).

        Kun vaan saisi sen huolen pois lapselta, että ei tarvitsisi miettiä vanhempien "kärsimyksiä", sillä vanhemmat ovat kuitenkin aikuisia, ja heille on tarjolla apua vaikka kuinka. Näyttää siltä, että syytä lapsen palaamiseen ei ole ainakaan vuosiin - miksi silti pitää tavata niin usein, kun vastassa ovat aina humalaiset ja väsyneet vanhemmat.


      • mother

        koska sinö olet sijaisvenhempi sinä olet myös se johon soskun on luotettava, jos sanot että tapaamisella ollaan päissään niin asia on silloin niin ja lapsen edunmukaista ei koskaan ole tavata vanhempiaan silloin kun he ovat päihtyneenä. Meillä on samanlainen tilanne välillä. Vanhempi on päivhtynyt mennessämme tapaamiselle, mutta tapaaminen loppuu HETI. Tämän jälkeen ilmoitan heti sos,työntekijälle ja
        tapaamiset muutetaan yötapaamisista päivätapaamisiksi ja tapaaminen alkaa paikalliselta lastenkodilta alcometriin puhalluksella, jos puhallus on 0 o/oo voi lapsi lähteä vanhempansa mukaan "kotiin". Tapaaminen päättyy niin että vanhempi palauttaa lapsen lastenkodille jossa olemme vastassa -kellon ajat ovat tarkat.
        Tiedän myös paljon tapaamisista, jotka onj ärejstetty niin, että tilannetta valvoo koko ajan joku ja ne kestää 1-6tuntia. Sinun ei tarvitse olla se valvoja.

        Älä enää kertaakaan anna lapsen tavat päihtyneitä vanhempia, se ei ole eduksi ja vanhemmille pitää osata asettaa selkeät rajat siitä missä mennään ja kuka määrää- he eivät määrää enää mistään, mikä lapseen liitty, toki he voivat ajatuksiaan esiin tuoda.
        Teet jo nyt kaiken työ jotta lapsi voisi elää arvokasta elämää, meidän siajisvanhempien ei kuulu toimia sijaisvanhempina myös vanhemmille.


      • Alma K
        Nimetön kirjoitti:

        Aivan samanlaisia kokemuksia meillä! Lapselle itketään elämän kurjuutta, sairautta, kipuja, köyhyyttä ja ikävää, kun sijaisvanhemmat ovat lapsen pois vieneet omasta oikeasta kodistaan, ja äiti kertoo, kuinka hän päivittäin itkee lastaan. Oma käsitykseni on, että äiti haluaa lapsen säälivän häntä ja toivoo, että lapsi näin tahtoisi palata kotiin huolehtimaan vanhemmistaan, joilla on niin vaikeata. Toki vanhemmat kertovat lapselle joskus myös muitakin asioita - esim. mitä isän kavereille kuuluu tai missä äiti ja isä ovat käyneet ruokakaupassa, tai sitten niitä lupauksia, tai että he eivät ole juoneet tipan tippaa moneen vuoteen.

        En muista yhtäkään kertaa, jolloin äiti tai isä olisi lapselta kysynyt, mitä lapselle kuuluu, mitä lapsi tekee, miten menee koulussa, kavereiden kanssa jne. Eivät kyllä kysele meiltä sijaisvanhemmiltakaan. Lapsikin vähitellen huomaa, että vanhemmat eivät hänestä ole kiinnostuneita, kun eivät edes juttele tapaamisissa (juttelevat joko keskenään tai meidän sijaisvanhempien kanssa milloin autoista ja milloin kavereistaan), jos siis tulevat tapaamiseen, tai ottavat meidät vastaan luokseen (joskus ovat niin kipeitä etteivät voi).

        Kun vaan saisi sen huolen pois lapselta, että ei tarvitsisi miettiä vanhempien "kärsimyksiä", sillä vanhemmat ovat kuitenkin aikuisia, ja heille on tarjolla apua vaikka kuinka. Näyttää siltä, että syytä lapsen palaamiseen ei ole ainakaan vuosiin - miksi silti pitää tavata niin usein, kun vastassa ovat aina humalaiset ja väsyneet vanhemmat.

        Hei Nimetön!

        Kun kirjoitit, että "näyttää siltä, että syytä lapsen palaamiseen ei ole ainakaan vuosiin - miksi silti pitää tavata niin usein, kun vastassa ovat aina väsyneet ja humalaiset vanhemmat." enpä voi olla kommentoimatta aihetta.

        Ensinnäkin meidän tilanteessa tuntuu järjettömälle se, että puheluja tulee viikoittain silloin, kun ollaan kännissä ja sen seurauksena on aina pahamieli lapsella. Mutta, kun on vähän selvempää äiti ei ota yhteyttä. Yhteydenpito on siis välillä hyvinkin sattumanvaraista. Silloin, kun oli tietty päivä asiat sujuivat paremmin.

        Toinen juttu on tämä, että miksi pitää tavata ja soittaa niin usein, vaikka tiedetään, että se ei välttämättä ole lapsellekaan niin hyväksi.

        Huostaanoton purku tilanteessa sossuilla on varmasti helpompi vedota siihen, että yhteydenpitoa on ollut. Lapset ovat käyneet kotonaan tapaamassa vanhempia ja mahdollisesti olleet siellä jopa yökylässä!

        Sossulle, joka ajaa bion etua tämähän on kuin mannaa, kaikki on pelannut ´hyvin´.Sosiaalitoimessa haetaan usein myös säästöjä ja kuinka helppoa onkaan alkaa siirtämään lasta takaisin ihme parantumisen kokeneelle biolle, joka silmät pyöreinä vakuuttaa raitistuneensa, käyvänsä terapioissa ja saaneensa elämänsä hallintaan.

        Olen kuullut useista tapauksista, joissa muutama kuukausi ´kunnollista elämää´ bioilla, saa aikaan suunnitelmat lapsen palauttamisesta, mukaan lukien meidän tapaus.

        Onko muuten kenelläkään tietoa siitä,että riittääkö pelkkä bion sana ja vakuuttelu raitistumisesta vai vaaditaanko siihen jotain testejä ja pitempi aikaista todistelua esim. a-klinikalla. Käytäntö on varmaan moninaista ympäri Suomen.Kysymykseen biojen testaamisesta ja tarvittavien vakuuksien annosta meidän sossu ei suostunut vastaamaan mitään!

        On todella raivostuttavaa sossujen tapa hyssyttellä bioja, asioista ei keskustella kokouksissa, ollaan vain lakitekstien takana piilossa! Monesti biojen elämäntilannetta koskevat keskustelut vaiennetaan, jollakin vaitiolopykälällä. Näin annetaan bioillekin se kuva, että päihdyttävien aineiden käyttö on sallittua ja niistä asioista ei puhuta, jos bio niin haluaa.Näin ollen lastensuojelu jää aika ajoin biojen suojelun jalkoihin!


      • Nimetön
        Alma K kirjoitti:

        Hei Nimetön!

        Kun kirjoitit, että "näyttää siltä, että syytä lapsen palaamiseen ei ole ainakaan vuosiin - miksi silti pitää tavata niin usein, kun vastassa ovat aina väsyneet ja humalaiset vanhemmat." enpä voi olla kommentoimatta aihetta.

        Ensinnäkin meidän tilanteessa tuntuu järjettömälle se, että puheluja tulee viikoittain silloin, kun ollaan kännissä ja sen seurauksena on aina pahamieli lapsella. Mutta, kun on vähän selvempää äiti ei ota yhteyttä. Yhteydenpito on siis välillä hyvinkin sattumanvaraista. Silloin, kun oli tietty päivä asiat sujuivat paremmin.

        Toinen juttu on tämä, että miksi pitää tavata ja soittaa niin usein, vaikka tiedetään, että se ei välttämättä ole lapsellekaan niin hyväksi.

        Huostaanoton purku tilanteessa sossuilla on varmasti helpompi vedota siihen, että yhteydenpitoa on ollut. Lapset ovat käyneet kotonaan tapaamassa vanhempia ja mahdollisesti olleet siellä jopa yökylässä!

        Sossulle, joka ajaa bion etua tämähän on kuin mannaa, kaikki on pelannut ´hyvin´.Sosiaalitoimessa haetaan usein myös säästöjä ja kuinka helppoa onkaan alkaa siirtämään lasta takaisin ihme parantumisen kokeneelle biolle, joka silmät pyöreinä vakuuttaa raitistuneensa, käyvänsä terapioissa ja saaneensa elämänsä hallintaan.

        Olen kuullut useista tapauksista, joissa muutama kuukausi ´kunnollista elämää´ bioilla, saa aikaan suunnitelmat lapsen palauttamisesta, mukaan lukien meidän tapaus.

        Onko muuten kenelläkään tietoa siitä,että riittääkö pelkkä bion sana ja vakuuttelu raitistumisesta vai vaaditaanko siihen jotain testejä ja pitempi aikaista todistelua esim. a-klinikalla. Käytäntö on varmaan moninaista ympäri Suomen.Kysymykseen biojen testaamisesta ja tarvittavien vakuuksien annosta meidän sossu ei suostunut vastaamaan mitään!

        On todella raivostuttavaa sossujen tapa hyssyttellä bioja, asioista ei keskustella kokouksissa, ollaan vain lakitekstien takana piilossa! Monesti biojen elämäntilannetta koskevat keskustelut vaiennetaan, jollakin vaitiolopykälällä. Näin annetaan bioillekin se kuva, että päihdyttävien aineiden käyttö on sallittua ja niistä asioista ei puhuta, jos bio niin haluaa.Näin ollen lastensuojelu jää aika ajoin biojen suojelun jalkoihin!

        Meillä on ainakin melko järkevät sossut, vaikka hieman varovaiset. Olemme saaneet ymmärtää, että biovanhempien raitistumisen ja "elämän kohentumisen" todisteena pitää olla ihan faktatietoa, ja vanhempien pitää olla todistettavasti pitkän aikaa ilman alkoholia (aikaa en voi nyt tässä sanoa, siitähän joku bioäiti suuttuisi). Päihteettömyyttä seurattaisiin a-klinikalla ja sosiaalitoimistossa, ja pitäisi mennä vieroitukseen/kuntoutukseen. Meidän tapauksessa biovanhemmat eivät ole selviä edes sossua tavatessaan, joten sossut kyllä tietävät, miten vanhemmilla menee, ja mitkä ovat mahdollisuudet lapsen palaamiseen. Näin siis ainakin toistaiseksi; en tiedä mikä olisi tilanne, jos biovanhemmat olisivat edes sossuja tavatessaan selviä. Biovanhemmat eivät siis halua osallistua mihinkään tukitoimiin tai kuntoutuksiin.

        Vanhemmat kyselevät meiltäkin päissään, että miten tämä sijoitus näin kauan kestää, eikös pitäisi jo palauttaa kotiin. Eivät ymmärrä, vaikka tapaamisia lapsen kanssa harvennetaan, ja sosiaalityöntekijät sanovat heille, että pian tapaamiset voidaan järjestää valvotusti ja mahdollisesti puhalluttaa biovanhemmat ennen tapaamista, kun eivät oma-aloitteisesti voi vähentää juomista tapaamisten ajaksi.


      • Entinen sijoitettu myös
        Sijaisisä kirjoitti:

        Meillä on ollut yhtenä vakavana syynä juuri bioäidin alkoholismi ja päihteiden sekakäyttö sekä muuten ei kypsä huolehtimaan lapsistaan. Luulen että äidillä on myös alkoholin aiheuttamat sikiöaikana saamat vauriot FAS/FAE-syndroma kuten hänen kaikilla kolmella lapsellaankin. Kaikki lapset huostaanotettu ja sijaiskodeissa.

        Kaiken alku hankaluuden jälkeen olemme saaneet tilanteen aika siedettäväksi. Nyt bioäiti soittaa kahtena päivänä viikossa 15 min. jos soittaa.

        Tämän bioäiti ymmärtää väärin hän ei tajua että yhteydenpito olisi säännöllinen puhelimitse ja antaisi lapselle rauhan peloille jotka ennen kaivelivat mieltä kun äiti ei soittanu kuukausitolkulla ollenkaan. Moni mies kun on bioäidin pahoinpidellyt vakavasti ja näin ollen lapsi pelkää että äiti on kuollut kun ei soita.

        Bioäiti soittelee mistä ukonpuhelimesta milloinkin ja se lasta huolestuttaa ja sanookin siitä äidilleen.
        On usein vaikea tietää puhelimessa heti välittömästi onko bioäiti jonkin aineen vaikutuksenalaisena tai ei. Humalaisen kyllä huomaa aika helposti.

        Koskaan emme jättäneet lasta bioäidin luo jos oli krapulassa tai humalassa. Minun/meidän todisteet kyllä ovat kestäneet päivänvalon. Onhan syy juuri että lapsen ei tarvitse nähdä ja tuntea pelkoa humalaisten "örveltäessä" eikä joudu hengenvaaraan. Sehän on yksi vahva syy miksi lapsi otettiin huostaa. Eikä bioäidillä ole mitään oikeutta vaatia lastaan luokseen jos on ryyppykierteessä jota on melkein jatkuvasti eli päivittäin.

        Eikä lapsen tarvitse altistua insestiuhriksi josta lapsi vaikenee täysin ei mikään terapia vielä ole sitä salaista ovea saanut auki. Oireilut kyllä antavat vakavia merkkiä jostakin tapahtuneesta, mistä ei saa puhua kenellekkään.
        Nykyään lapsi ei ole äitinsä luona koskaan vaan käy mummonsa tai pappansa luona sinne äiti usein saattaa tulla ja siellä myös vaatimus on että on raitis koko ajan.

        Lapsi ei enään koskaan soita äidilleen kun hänellä vaihtuu puhelin numero jatkuvasti joten lastakaan ei enään kiinnosta soitella. Sitten on noita lupauksi kuten edellä jo moni kirjoittanutkin. Antaa sita ja ostaa tuota jne...

        Yleensä puhelujen sisältö on jotakin aivan kamalaa, äitinsä puhuu pelkästään vain niistä äijänköriläistä ja mitä tekevät sitten tyttö neuvo parhaan taitonsa mukaan. Kun kuulemme puheista mitä siellä jutustellaan niin käskemme lopettaa. Bioäiti ei koskaan kysele mitä lapselle kuuluu ja miten koulussa menee jne...

        Tässä ei ole auttanut vaikka bioäiti on ollut mukanamme terapiassa jossa selvästi neuvottiin ja kiellettiin seksihommista ja miehistä puhumiset.

        Bioäidin mielestä tyttö 12 v. on jo aikuinen eikä mikään "lapsi"! kuten hän sen toi julki nyt vain pariviikkoa sitten.
        Toisin sanoen hän pitää lastaan tasaveroisena kaverinaan "lutkana" ja antaa miesten puhelin numeroita ja käskee tytön soittaa heille.
        Kännykänkin haluaisi välttämättä antaa lapselleen siksi että saisi sitten soitella näille miehille (30 - 60 ikäisille)Tytöllä jo pitkä lista puhelin numeroita ja myös valokuvia joit bioäiti on antanut sekä kait miehetkin itse.
        Joku mies on ostanut myös aikuisen naisen ("lutkan") vaatteitakin (tyttö silloin 10 v)ja ne me olemme heti panneet pois käytöstä ja selitetty hyvin huolella miksi.

        Ensin alkuvaiheessa oli niin että meille soitti vieraita miehiä jatkuvasti ja pyysivät tyttöä puhelimeen ja jopa keskellä yötäkin. Siitä teimme lopun ja onneksi melkein kaikki uskoivat mitä sanoimme.

        Aina lapsen ollessa bioäidin luona vaikka oltiin sovittu ja sosiaali päivystys kävi tarkastamassa niin silloin kyllä tupa oli tyhjä. Mutta kun on ne kännykät niin helppohan sitten on pirauttaa että nyt on "vaara ohi" Lapsi kaipasi äidin kanssa olemista ja aina bioäiti lupasi lapselle, nyt olemme vain kahden.

        Ei äiti koskaan voinut olla ilman niitä miehiä vaan siellä oli tupatäynnä porukkaa niistä lapsi nyt kuin vahingossa on kertonut miten hän aina pettyi äitiinsä. Mutta hän samalla saa huomiota enempi humalaisilta kuin mitä kukaan muu hänen odotukiensa mukaan kykenee hänelle antamaan.

        Meillä sosiaalityöntekijät ja terapiassa kertoivat lapselle että he ottavat huostaan bioäidin että ei lapsen tarvitse siitä kantaa huolta.

        Meillä se on äiti joka päättää tapaamiset jos täyttää ne vaatimukset mitkä yhdessä sos, bioäiti ja me olemme allekirjoittanet. Tinkimisenvaraa ei ole. Kaikki tapaamiset on sovittu aina neljänkuukauden jaksoin. Joka kolmasviikko äidin luona.
        Viimeinen tapaaminen oli äidin luona melkein vuosi sitten.
        Siis pallo on bioäidillä.

        Luin todella järkyttyneenä viestisi, vaikka tiedänhän, että kaikkea mahdollista tapahtuu.

        Tuosta Bio-äidin käytöksesta..ei pahalla, mutta vaikuttaa ihan siltä, kuin yrittäisi "parittaa lastaan"...tai pelaisi tällä omaan pussiinsa...yrittäisi hyötyä.

        Tahdoin vain toivottaa paljon voimia teille ja erityisesti sille pikku ihmiselle!


      • Sijaisisä
        Entinen sijoitettu myös kirjoitti:

        Luin todella järkyttyneenä viestisi, vaikka tiedänhän, että kaikkea mahdollista tapahtuu.

        Tuosta Bio-äidin käytöksesta..ei pahalla, mutta vaikuttaa ihan siltä, kuin yrittäisi "parittaa lastaan"...tai pelaisi tällä omaan pussiinsa...yrittäisi hyötyä.

        Tahdoin vain toivottaa paljon voimia teille ja erityisesti sille pikku ihmiselle!

        Voisi kuvitella että tuontapaiset touhut ovat harvinaisia mutta valitettavan moni lapsi/nuori joutuu tuollaisen elämän-"uhriksi".

        Ei tätä lapsi ymmärrä vielä mitä se kaikki oikein on, hän vaan on leikissä mukana.
        Lapsen kertoman mukaan b-äiti usein umpihumalassa ja sammunut joten lapsi ollut kuin yksin näiden humalaisten miesten kanssa.

        Lapsen käyttäytyminen on ollut jo noin 5 vuotiaasta lähtien poikkeava miehiäkohtaan, jolloin dokumentoitu ensi kerran ja tehty tytölle tutkimus.
        Äiti ei ymmärrä vaikka olemme pyytäneet hänet mukaamme Lastenpykiatriselle klinikalle jossa selvitetty tilannetta ja annettu hyviäkin ohjeita b-äidille ja tietenkin myös meille s-vanhemmille.

        Viikkositten äiti syytti puhelimessa että tämä kaikki on meidän syytä että lapsi käyttäytyy seksuaaliseti poikkeavasti poikia/miehiä kohtaan.
        Ja hän joutuu siitä lapsen kanssa kärsimään kun ei saa lastaan tavata omassa kodissa.

        Ei hänellä ole edes kotia kun on häädetty asunnosta jo keväällä.

        Voin vaan sanoa että mikä onni että lapsi on päässyt pois tuollaisesta sairaasta elämän myrskystä. Nyt hän saa purkaa huonoa vointiaan täysin luvankanssa meidän turvallisessa valvonnassa ohjaiuksessa. Rajat ovat selvät ja vaatimukset lapsen kehityksen mukaan 3-15 vuotiaan välillä. Kuulostaa ehkä hassulta.

        Olemme hänen turva ja suojeliat. Mutta miten kauan sitä kestää ennen kun haluaa sinne rientoihin äidin luo. Kaikesta toipuminen on sitten eriasia, vielä on paljon sirpaleita hukassa. Emmekä yhdessä voi niitä etsiä kun ei saada avata salaisia ovia.

        Tämä pikku ihminen on niin rakastettavan suloinen ja lapsi itse täysin syytön sekä viaton kaikkeen menneeseen sekä tulevaankin.

        Sitä miettii kenen on vastuu kaikesta tapahtuneesta?

        Emme oikeasti voi syyttää ketään, kaiken on pantava "sairauden tiliin" vaikka se on niin uskomatonta ja sairasta. Meiltä sijaisvanhemmilta ja koko perheeltä tämä vaatii melkein sairaanloista energiaa.
        Tämä kun liikkuu kokoajan aivan äärirajoilla sortuakseen kaaokseen.

        Onneksi etäisyy b-äitiin on todella pitkä.
        Tämä olikin yksi tärkimmistä tavoitteista kun sosiaali, tutkimuslaitos ym. suunnittelivat uutta kuudetta sijoituspaikkaa lapselle.

        Muut aikaisemmat tämän lapsen sijoitukset olivat olleet lähellä eli omassa kunnassa ja ne b-äiti "turmeli" kukaan sijaisperhe ei jaksanut, tilanne oli sietämätön jne.

        Tämän sijoitetun lapsen oireilut ovat olleet aina niin vaikeat b-äidin oireilut ja temppuilut siihen lisäksi.


    • rajat

      Minä tein rikosilmoitukset poliisille kotirauhanhäirinnästä, kun sijaiskodista tuli iltaisin puheluja, soittaja oli sijaisisä nousuhumalassa. Kiusanteko mielessään soitteli, saas nähdä nyt miten sossut toimii.

      • et kiusallasi

        Kuulostaapa... Kerrothan sitten meillekin miten juttu edistyy. Vaikea uskoa, mutta jos on totta niin olisipa kiva tietää miten juttu kehittyy. Ethän vain tee kiusaa? Sijaisvanhemmilla menee aikaa ja energiaa hukkaan jos olet moisen keksinyt. Ja se väistämättä vaikuttaa myös lapseen. Tulla aiheetta syytetyksi syö voimavaroja aika tavalla.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin

      Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.
      Maailman menoa
      643
      7929
    2. Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun

      Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä
      Maailman menoa
      456
      2211
    3. Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi

      Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl
      Kotimaiset julkkisjuorut
      229
      2120
    4. Poliisi otti Stefun kiinni!

      Seiska tietää kertoa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      143
      1691
    5. Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?

      Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka
      Viihde ja kulttuuri
      51
      1228
    6. Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!

      Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      25
      1216
    7. Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta

      Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule
      Kotimaiset julkkisjuorut
      99
      1098
    8. Ootko onnellinen kun ei tarvitse

      nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.
      Ikävä
      65
      833
    9. Steppuli veressä

      Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      55
      748
    10. Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä

      Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill
      Suhteet
      6
      727
    Aihe