Mielestäni ystävälläni (aikuinen) on asperger, jota hän ei tiedä itse, eikä kukaan muukaan.Olen joutunut tilanteeseen, että mittani alkaa olla täysi hänen kanssaan. Mieleni tekisi hänelle kertoa epäilyni, mutta en uskalla. Vaikenenko ja otan eron vai mitä teen, olen ymmälläni.....
Asperger
Huolestunut
31036
0Äänestä
Vastaukset 3
Vanhimmat
että ottaisit epäilyksesi puheeksi hänen kanssaan ja jos hän ei täysin tyrmää sinua, yrittäisitte päästä tutkimuksiin. Usein diagnoosin saaminen on asianomaiselle itselleenkin helpotus.
Vanhimmalla pojallani on Aspergerin syndrooma. Elämä hänen kanssaan oli vaikeaa ennen diagnoosia, mutta sen jälkeen opimme paremmin ymmärtämään toistemme erilaisuutta. Tunteet ja järki ovat hänelläkin tallella, mutta keinot niiden tunnistamiseen ja ilmaisemiseen ovat rajoittuneet.
Voit saada itsellesi apua ja uusia voimia perehtymällä asiaan, jotta ymmärtäisit kummallista kumppaniasi paremmin. Hän on omanlaisensa, diagnoosin saaminen ei muuta persoonaa eikä vamma (tai paremmin ominaisuus)häviä millään hoidolla. Jos ongelmanne johtuvat hänen ahdistuksestaan erilaisuutensa vuoksi, silloin kannattaa tietenkin ehdottaa avun hakemista. Asperger-ihmisen kanssa tulee toimeen, kun ei odota hänen reagoivan ja toimivan muitten tavoin eikä vaadi häneltä sosiaalisten normien mukaista käytöstä.
Rankkaa se on, muttei ikinä tylsää! Tsemppiä sinulle ja omalle AS-ihmisellesi!
Mistäs moinen epäily ja miten eron ottaminen liittyy aiheeseen? Voisko oireista saada kuvausta - persoonallisuushäiriössä on hyvin samankaltaisia oireita kuin Aspergerin oireyhtymässäkin ehkäpä sillä erotuksella että Aspergerin oireyhtymän oireet tulevan ilmi hiukan nuoremmalla iällä.
Minusta tuntuu, että Aspergerin oireyhtymästä kärsivä hiukan paremmin tiedostaa ongelmansa eikä varmastikaan reagoi yhtä vihamielisesti itseensä kohdistuvaan arvosteluun kuin nyt vaikkapa narsistisen persoonallisuushäiriön saanut henkilö. Sellaiset voivat kuulemma olla jopa väkivaltaisia.