Kärsin paniikkihäiriöstä, ahdistuksesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta ja masennus ja mulla ei siis oo lääkitystä niihin.. Oon käyttäny MDMAta noin 10 kerta ennen kuin mulle on on tullut nämä ahdistus yms sairaudet. Kannabis tais laukaista mulla noi sairaudet..
Pahentaako MDMA noita paniikkihäiriötä ja muuta ?
Pahentaako MDMA noita paniikkihäiriötä ja muuta ?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Pahentaa . Olet oivaltanut jo sen että päihteet on ahdistus ym sairaudet sulla laukaisseet. 1 1. Jos haluat oireiden poistuvan ja lievenevän, vähennä ja mieluummin lopeta.
Okei. Oon siis lopettanut kannabiksen käytön jo.
Ois kiva saada viel lisää mielipiteitä.. :)
Multa kannabis nimenomaan vei pois masennuksen ja ahdistuksen. Kärsin vuosia noista kun ei löytyny mitään lääkettä mikä ois toiminu mun masennukseen. Mut kannabis toi elämän takaisin.
MDMA saattaa aiheuttaa paljon käytettynä melkoista synkistelyä ja vittumaisia fiiliksiä, kun aivojen serotoniinivarastot tyhjenevät liian usein. En suosittele, jos tuollaisista ongelmista kärsit.
Pitää muistaa aina syödä myös tryptofaania ja B6-vitamiinia, niin ei serotoniinivarastot tyhjene aivoista. Näitä kumpaakin tarvitaan serotoniinin muodostukseen, ja jos jompi kumpi menee vähiin niin voi tulla mieliala ongelmia.
Ihan samaa mieltä olen, eli ehdottamasti kannattaa lopettaa. Itse asiassa mikä tahansa päihde voi paljon käytettynä aiheuttaa ja/pahentaa em. oireita, ja tilanteen korjaantuminen saattaa viedä melko pitkänkin ajan lopettamisen jälkeen.
Ei kannata käyttää jos on ilmennyt ahdistusta ja paniikkia. Pidä ihmeessä tauko kaikista päihteistä ja panosta elämäsi laatuun.
Asiallista tekstiä. Voin ainakin sen sanoa, että eivät masennus ja paniikkioireet ainakaan madamea ottamalla helpota, hetkellisesti kyllä mutta verottaa pitemmän päälle sen verran että pääkopalla kestää kauan palautua. Ole fiksu ja jätä ottamatta, elämään löytyy kyllä takuulla muutakin sisältöä sekä asioita joista nauttia ja jotka myös jälkeenpäin muistaa.
aika jännä että mämmeis ahistas? itellä hävis omat ahdistukset lähes kokonaan pois MDMA tripin jälkeen. peace
Itsepähän sen paremmin tiedät, mikä sulle sopii ja mikä ei. Muut voi täällä vain arvella. Jokainen aine kun vaikuttaa jokaiseen vähän eri tavoilla. Jokainen on yksilö ja erilainen kemiallinenkompositio. Yleensä mdma vie ahdistukset pois pitkäksi aikaa, mutta liikaa käytettynä voi jopa vaurioittaa serotoniinireseptoreja. Sen se jos ehtii tehdä, niin ei ole kivaa enää koskaan. Eli järkeä saa ja pitää käyttää, kun käyttää aineksia.
Kannabis laukaisi minulla ocd:n. Ikäviä pakkoajatuksia pukkaa toisinaan. Eli ei se aivan riskitön aine ole sekään. Tulihan sitä vedettyä enemmän kuin lääkäri määrää. :D
mikä on ocd?
obsessive-compulsive disorder, pakko-oireinen häiriö. https://fi.wikipedia.org/wiki/Pakko-oireinen_häiriö tuossa sivussa siitä lisää. Tämäkin vaiva voi olla piilevänä jne. En sano että kannabis oli aiheuttajana suoraan, vaan triggasi tämän koska sitä oli jo olemassa tietämättäni. Mdma puolestaan vähensi ocd oireita ja psilosybiini poisti kokonaan. Kyseessä kun on dopamiinin ja serotoniinin epätasapaino. Useimmat mielisairaudet johtuu näiden aineiden pitoisuuksista aivoissa. Muuta ei sitten tiedetäkään.
Mahdollisesti ei ole hyvä juttu. Puhdas MDMA ja onnistunut kokemus voi taasen auttaakin. Olen kuullut puhuttavan että MDMA on myös eräänlainen trippi ja jotta sen ottamisesta ei tulisi esim. masennusta, pitäisi kokea rakastava ympäristö. Tyttöystävä olisi kätevä jos seuraavana päivänä on tyhjä olo ja kaipaa läheisyyttä, vähän niinkuin baari-illan jälkeen.
Kannabis on siitä huono aine, että sitä käyttämällä ei voi ajatella selkeästi. Ja tulee sitten aika epärealistinen olo, kun aine vaikuttaa ihmisen mieleen ja kuitenkin pohjatodellisuus on aina jotakin muuta ja ehkä syvemmän pohdinnan ja analyysinkin kautta selvitettävissä. Tai ehkä elämän momentumit vahvistavat sitä kokemusta, että ikäänkuin välähdyksenomaisesti hetkittäin todellisuus voi ehkä näyttäytyä sellaisena kuin sen on.
Kannabis on tässä näkökannassa vain harhantuoja todellisuuden, olevaisuuden ja ihmisen mielen, kehon ja psyyken välille. Eli kyseessä on ehkä aika tarpeeton kokemus, joka ei tehosta tai tuo mitään uutta koskaan mihinkään. Vaan pelkästään lisää harhan määrää.
On todettava, että on olemassa paljon luonnontuotteita, joiden lääkinnällinen oikea käyttö voisi antaa paljon positiviisia tuloksia ihmisten elämänlaadun huonontumisen parantamiseksi. Jo monet lääkärisukupolvet on opetettu siihen, että lääketehtaan tädit ja sedät ovat heitä, ketkä lääkeuutuuksineen ovat niitä, jotka voivat kertoa mitä uusia reseptejä voidaan potilaille jakaa. Ja siitä on seurannut järjestelmä, joka kuluttaa määräämättömän isot summat yhteiskunnan varoja lääkekorvauksiin.
Vaikka on niin, että huumausaineiksi määriteltyjen aineiden joukosta löytyisi edullisemmat ja toimivammat ratkaisut moniin eri ongelmiin.
Ja ehkä lääkäreiden se osaaminen, jossa jouduttaisiin pohtimaan mikä potillaalle olisi parasta, on ehkä menetetty?
Kuitenkin on niin, että kertomakirjallisuus ja erilaiset uhkakuvat ovat luoneet illuusioita, että on olemassa vain, joko ihannoitu tai elämänristiriidoissa kamppaileva narkomaanihahmo. Josta ammennetaan tietoisuus siitä, mitä erilaisten huumausaineiksi luokiteltavien aineiden oikea hyötykäyttö on? Ja tämä populaarikulttuurin idealisoitu hahmo määrittää joissain tapauksissa sitä saako ihminen apua vai ei? Niin se, jos mikä on väärin?
Ei pidä ymmärtää väärin. Päihteiden väärinkäyttö on tuomittavaa. Ja narkomania tietämättömyyden aikaansaamaan. Ja sinänsä olematon olotila niille, keiden osana se on.
Mutta mitä kannabikseen tulee niin se on lähes täysin mitä hyödyttömin kasvi. On sillä oikeaa lääkekäyttöä, ravintokäyttöä, materiaalikäyttöä kuituina ja öljymä. Mutta päihdekäytössä se on tarpeeton, niin kuin suurin osa muistakin aineista on. Kannabiksen tarpeettomuutta alleviivaa sen aiheuttama olotila. Joka on aika epärealistinen.
Älkää siis käyttäkö päihteitä. Ettei päihteiksi ja huumausaineiksi yhteiskunnassa määriteltyjen aineiden lääkekäytöstä selkeästi hyötyvät ihmiset joutuisi yhteiskunnassa olevien vääränlaisten luulojen tähden kärsimään siitä populaarikulttuurin illuusiosta, jolla rajoitetaan heidän oikeaa avunsaantiaan lääkereihin kohdistuvana kyttäämisenä ja seurantana heitä valvovien viranomaisten ja poliittisten elinten taholta. Jos he osaisivatkin vielä nykyisen lääketeollisuuden takaa sen alkuperäisen lääkinnällisen hoidon, jossa sivuvaikutukset olivat paljon vähäisemmät. Ja apu ihmisille pystyttiin antamaan.