Yksi poika teki typerästi minulle ja moni olisi suuttunut siitä pahasti. Minusta nyt tuntuu että en silti voi olla erossa pojasta. Vaikka hän on idiootti minua kohtaan niin olen silti ihastunut. :o Saattaa kuulostaa erikoiselta mutta niin se on. Olen sanonut siitä hänelle ja hän ei oikein osaa vastata siihen. Rakkauden tunnustuksia on lähtenyt hänelle ja jotenkin nyt hävettää. Hän tietysti ilkeyksissään nauraa minulle ja pilkkaa, mutta onko se väärin? Onko väärin kertoa tunteistaan? Tiedän, että ihastuksen kohde ei ole parhaimmasta päästä, koska hän on ollut minulle ilkeä. Ihastuminen on tunne jota on vaikea saada pois, tai ainakaan kohdetta muuttaa. Olen aika pahassa tilanteessa. :(
Ihatunut "kiusaajaan"!
VääräKohde
71102
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
sinulla on varmaan joku helsinki-syndrooma :D
Teinirakkaus on katkeraa, suloista, hellää huumetta, suolaisia kyyneliä, mielipahaa...pahin tietysti tässä kaikessa on lapsenomainen käyttäytyminen ja vastapuolen ajattelemattomuus, miten nuoret herkästi haavoittuvat ensirakkauden negatiivisista kokemuksista.
Anna kiusata, katso miten pitkälle hän vie kiusaamisen. Lopulta paha saa palkkansa.
Käräjillä tavataan..
Aloitus on vuosien takaa. Vastaan kuitenkin, jos joku nuori (tai vähän vanhempikin) etsii samankaltaista neuvoa, kuin aloituksen kirjoittaja. Ei kannata jäädä roikkumaan tuollaiseen ihastukseen, jolta puuttuu käytöstavat eikä osaa kohdella ihmisiä tuon paremmin. Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän, mutta kannattaa pyrkiä pääsemään silti yli tuollaisesta. Ilkeään ihmiseen ei kannata haaskata omaa energiaa ja kauniita tunteita.
Ei ole kyse ”käytöstapojen” puutteesta.
Kyllä käytöstapoihin kuuluu se, että kohdellaan ihmisiä asiallisesti.