Nytkin itken.
Ihana kissamme joka ei ollut vielä 10 vuottakaan, lopetettiin tänään.
Olemme juosseet eläinlääkäreillä jo muutaman kuukauden.
Tänään vihdoin selvisi mikä kissalla on. Kissa meni todella huonoon muutamassa päivässä, enää viikonloppuna se ei syönyt, ei halunnut liikkua, kyhjötti vain oudoissa asennoissa ja katse oli kärsivä, ei pessyt itseään, en nähnyt käyvän tarpeillaan, hengitys oli raskasta...
Kissa ultrattiin ja vatsa oli täynnä kasvaimia. Todennäköisesti kasvain oli myös levinnyt, koska myös päässä silmien keskellä/yläpuolella oli outoa muutosta.
Lääkäri sanoi ettei kissaa kannata enää herättää nukutuksesta (oli siis tutkimuksissa, ultra ym) vaan annettaisiin nyt lopellinen nukutuspiikki.
Näin sitten tehtiinkin...
Koko perhe olemme vain itkeneet koko illan, yritän tsempata itseäni syömään tai jotain, ei ole nälkä ei mikään.
Miten huomenna mahtaa töissä jaksaa, en tiedä, en tosiaankaan.
Ja tämä ei ole ainoa kerta, joitakin vuosia sitten yksi kissoistamme myös nukutettiin, keuhkot täynnä syöpää ja kärsi todella paljon, hän oli jo 16 v....
Olen niin loppu..... :((((((((
Itken vain, kissani lopetettiin tänään :(((((
4
205
Vastaukset
- ---
Otan osaa. Kisullesi kävi tosi surullisesti. Hyvä kuitenkin, että syy asialle selvisi, niin ei tarvitse sitä arvailla. Päätös oli ainoa oikea ja kisusi ei enää kärsi.
Se on kurjaa, miten vähän aikaa nämä nelijalkaiset ystävämme meidän luona viipyvät. Tietysti monetkin kissat elävät yli kymmenvuotiaiksi, mutta aina ei käy niin hyvin. Meidänkin kissamme nukutettiin ikiuneen 8 vuoden iässä myös vatsassa olevan kasvaimen vuoksi. On vain pakko yrittää ajatella, että onneksi on ollut kuitenkin monta hyvää yhteistä vuotta ja ihania muistoja.
Vaikeaa se on luopua rakkaasta ystävästä. Muista kuitenkin pitää huolta myös itsestäsi surun keskelläkin. Mikäli tällä on mitään merkitystä, ei kissasikaan toivoisi että voit huonosti. Suru on tietysti käsiteltävä ja kaikki tekevät sen tavallaan. Jatka kuitenkin tsemppaamista tuossa syömisasiassa, yritä syödä jotain säännöllisin väliajoin vaikka ei maistuisikaan. Ja on hyvä, jos pystytte perheen kanssa jakamaan tämän surun yhdessä.
Surutyö kestää, mutta yleensä se ei jossain vaiheessa ole enää niin tuskallista kuluttavaa surua. Se muuttuu hieman pehmeämmäksi, siedettävämmäksi kestää. ja sitten pystyy muistelemaan niitä kaikkia kullanarvoisia hyvä hetkiä.
Niinpä menekin nyt eteenpäin hetki ja päivä kerrallaan ihan vointisi mukaan. Tee se minkä jaksat ja mikä on pakko, muut asiat voivat odottaa.
Voimia sinulle! - VOI KIITOS!!!!!
Voi miten olet ihana, KIITOS!
Suru oli aivan kauheaa pari ekaa päivää, se on YHÄ kauhea, mutta nyt en itke koko ajan!
Myös syyllistäminen kuuluu minulla asiaan, syyllistän itseäni, jos jotakin olisi voitu tehdä, olisiko pitänyt jotain yrittää?
Mutta kai se on silloin, jos suolisto täynnä kasvainmassaa ja tod näköisesti muuallakin, mahdotonta enää?
Lisäksi kissa oli todella huonossa kunnossa. Parin kilon laihtuminen lyhyessä ajassa ym....
Minua myös järkyttää miten NOPEASTI meni täydellisen huonoon kuntoon!
Ja sekin ottaa päähän että kun eka kertaa pari kuukautta sitten menin lääkäriin, ei mitään löydetty, tosin eivät ultranneet vatsaa silloin.
Mutta olisiko sekään auttanut, vaikka silloin olisi kasvaimia löydetty?
Olisiko tulos ollut sama? Eivätkö nämä kasvaimet ole kissoilla hyvin ärhäköitä, eli vaikka jotain olisi leikkauksella poistettu, olisi kasvanut lisää?
Toinen kissamme joka lopetettiin aikoinaan, hänellä olivat niin kovat oireet heti, että kasvaimet tuntuivat kun hiukan tunnusteli, samantien. Keuhkot täynnä kasvaimia.
Hänellä oli alunperin nisäkasvain (ei yhtään mitään oireita, täysin ookoo, kävin vain näyttämässä että mikä tuo tuossa on), näytimme sitä lääkärille ja se poistettiin. Oli tosi hyvässä kunnossa ja luulin että kaikki ok. Sitten tästä noin 9 kk meni todella huonoon kuntoon ja keuhkot täys kasvaimia... lääkäri jo tuolloin sanoi, vaikka nisäkasvain oli paikallinen ja saatiin pois, ennuste silti huono, ne tuppaavat jossain vaiheessa tekemään lisäkasvaimia. Tällöin kissa kuitenkin sai vielä elää alle vuoden hyvää elämää, ennenkuin kasvaimet olivat villiintyneet....- Ulma
Hei
Minäkin itken vieläkin...ymmärrän sinua täysin. Ihan samanlainen tarina on minullakin tähän laittaa. Meidän rakkaamme tyttökissa oli 9 vuotias, kun päästimme hänet ikiuneen eläinlääkärin toimesta. Meidän rakkaalla löytyi myös iso kasvain vatsasta 30.6.32014 ja tuolloin hänet myös nukutettiin. Olimme koko perhe läsnä ja voin sanoa, että oli rankkaa. Koko viikko oli rankkaa. Pelkäsin jäädä yksin ja mennä nukkumaan. Missään ei ollut hyvä. Minäkin pakotin itseni syömään vaikka ei olisi maistunut. En haluaisi vieläkään uskoa tuota todeksi. Rakastin kissaamme niin paljon ja saimme häneltäkin takaisin rakkautta niin paljon. Olin myös käyttänyt pari kertaa aikaisemmin kissaani eläinlääkärillä parin päivän välein ennen 30.6.2014, röntgenit otettiin ja verikokeet, mutta ei tuo lääkäri mitään löytänyt, kipupiikki ja nesteytystä. Sitten viikonloppuna tyttömme meni niin huonoon kuntoon, ettei jaksanut paljon enään kävellä, vaihtoi vain välillä paikkaa. Kävi kaikki paikat läpi jossa oli joskus nukkunut..viimeisen yön hän nukkui viressäni. Tiesimme jo kaikki tuolloin, että taitanee olla viimeinen yö, mutta toivon kipinä oli kuitenkin jäljellä. Sitten totuus paljastui 30.6, kun toinen lääkäri otti uuden röntgenin ja ultrasi sekä otti koepalan. Nyt mietin eli syyllistän itseäni, kuvittelinhan olevani kissatuntija ellei kuiskaaja, mutta mitään en ymmärtänyt.. MIKSI en?? Näin jälkeenpäin ymmärrän, että kissani yritti kertoa meille jotain, miksi en vienyt kissaani aikaisemmin lääkärille? Olisi vienyt, jos olisin tiennyt... Kissa kuitenkin söi ja joi ja oli normaali, paitsi että tämä oli ulkokissa, joten en voinut tietää paljonko söi ja joi ja miten paljon liikkui. Voi voi.. ikävä on todella kova. Onhan se jo helpottanut paljonkin, mutta vieläkin ikävöin rakasta. Meillä on toinen kissa ja myös tämä on ihan erilainen nyt, varmaan ikävöi toista. Yritämme antaa hänelle nyt paljon rakkautta ja halauiluita. Koita jaksaa, minäkin yritän. Lähetän sinulle lämpöisen halauksen.
- ComputerWolf
Otan osaa. Ensimmäinen kissani nukutettiin ikiuneen vain kahden vuoden iässä, jonkun synnynnäisen sairauden vuoksi. En nyt kyllä enää muista mikä se oli... Taisi olla vuosi 2008 kun se tapahtui. Noin jos kävisi tämän hetkiselle kissalleni olisi aikamme korteilla ;( Itkettiinhän siinä päivä tai pari, mutta nyt jos se tapahtuisi niin itkisin varmaankin kuukauden. Kissa on nimittäin ainut ystäväni... Onneksi saan kesällä toisen kaveriksi. Mutta toivottan teille onnea jos joskus päätätte vielä ottaa toisen kissan :) Tosi surullista molemmille kissoistasi :( Onneksi niiden ei tarvitse kärsiä enää :'((
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1566349
- 501806
Klaukkalan onnettomuus 4.4
Klaukkalassa oli tänään se kolmen nuoren naisen onnettomuus, onko kellään mitään tietoa mitä kävi tai ketä onnettomuudes381464- 471051
Ukraina ja Zelenskyn ylläpitämä sota tuhoaa Euroopan, ei Venäjä
Mutta tätä ei YLE eikä Helsingin Sanomat kerto.3241019Kolari Klaukkala
Kaksi teinityttö kuoli. Vastaantulijoille ei käynyt mitenkään. Mikä auto ja malli telineillä oli entä se toinen auto? Se48941Ooo! Kaija Koo saa kesämökille öky-rempan:jättimäinen terde, poreallas... Katso ennen-jälkeen kuvat!
Wow, nyt on Kaija Koon mökkipihalla kyllä iso muutos! Miltä näyttää, haluaisitko omalle mökillesi vaikkapa samanlaisen l13919Kevyt on olo
Tiedättekö, että olo kevenee kummasti, kun päästää turhista asioista tai ihmisistä irti! Tämä on hyvä näin <384898Toivoisin, että lähentyisit kanssani
Tänään koin, että välillämme oli enemmän. Kummatkin katsoivat pidempään kuin tavallisesti toista silmiin. En tiedä mistä14877Olisinpa jo siellä, otatkohan minut vastaan
Olisitpa lähelläni ja antaisit minun maalata sinulle kuvaa siitä kaikesta ikävästä, tuskasta, epävarmuudesta ja mieleni75875