HEI! me olemme 2 lähihoitaja opiskelijaa teemme tehtävää vanhustyöstä ja haluaisimme tietää mielipiteenne vanhustyöstä ( esim.onko raskasta,miksi pidät työstä tai et pidä? jne.) sen ammattilaisilta tai ihan muiltakin kirjotelkaapa tänne.... kiitos jo etukäteen :)
vanhustyö
2 lähihoitaja opiskelijaa
40
3660
Vastaukset
- irmeili
ala on täyttä paskaa ja hirveintä työssä on täysin mulkut omaiset.Älkää ikinä olko edes kiinnostuneita koko alasta, menkää kaupan kassalle tai siivoomaan.
- shoitaja
menkää vaikka nukkumaan. te ette ymmärrä yhtään mistään ettekä täällä viisastu. Juoskaa kun kuulette sanan vanhus ja juoskaa lujaa, muuten hän ja hänen omaisensa saavuttavat teidät tahmaisilla käsillään.
- Anonyymi
Älkää koskaan menkö siivoamaan.
Joutavaa ajatuhlausta ja palkka täyttä paskaa jos ei ole julkisella. Hoitoalalla vielä saa sen verran että tulee toimeen, siivoojana olet suoraan nykysuomen köyhyysrajan alapuolella.
- murmeli
Maailman v-mäisintä hommaa. Paetkaa vielä kun kerkiätte. En suosittele kenellekkään!! Uskokaa!
- Kokenut
KUkaan ei ota tosissaan jos tuota aluetta alatte tutkia. Ketä kiinnostaa paskan pesu ja haisevat mammat?
- 2lähihoitajaa!
Kokenut kirjoitti:
KUkaan ei ota tosissaan jos tuota aluetta alatte tutkia. Ketä kiinnostaa paskan pesu ja haisevat mammat?
Me olemme itsekkin jo olleet vanhustyössä ja olemme pitäneet siitä! niin no kaikilla on oikeus omaan mielipiteeseen...pestäänhän lastenkin takapuolet....niin se elämä vaan menee minkäs ihminen itse sille voi! onneksi on meitä joita vielä kiinnostaa toinen ihminen!
- 41-vuoden kokemus
2lähihoitajaa! kirjoitti:
Me olemme itsekkin jo olleet vanhustyössä ja olemme pitäneet siitä! niin no kaikilla on oikeus omaan mielipiteeseen...pestäänhän lastenkin takapuolet....niin se elämä vaan menee minkäs ihminen itse sille voi! onneksi on meitä joita vielä kiinnostaa toinen ihminen!
Vanhustyö on arvokasta. Ja te olette kasvamassa oikeamielisiksi työntekijöiksi haasteelliselle elämänuralle. Työsarka on laaja ja vaikeakin, mutta etuoikeutettua: saatte hoitaa IHMISTÄ!
- homma
Muistele tätä aihetta, jos satut olemaan keinussasi auringon laskiessa kun olet yksin, kukaan ei tule, vaikka kuinka huutaisit apua keinusta pudottuasi, muista, kukaan ei ole selvinnyt elämästä ikuisesti hengissä;sellaistakin olen kuullut
- Anonyymi
2lähihoitajaa! kirjoitti:
Me olemme itsekkin jo olleet vanhustyössä ja olemme pitäneet siitä! niin no kaikilla on oikeus omaan mielipiteeseen...pestäänhän lastenkin takapuolet....niin se elämä vaan menee minkäs ihminen itse sille voi! onneksi on meitä joita vielä kiinnostaa toinen ihminen!
15 vuotta vanhustyötä takana. Olen kuullut kun vanhus huorittelee, minua on raavittu, lyöty, syljetty kasvoille... Olen jatkanut vaan syöttämistä tai pyllyn pesua. Mutta mietin että jos kaupan kassaneiti sylkis tai menis lyömään, kyllä kassaneidin esimies puutuisi ja puolustaa työntekijää. Vanhukset ovat itsekkäin ikäryhmä, niin se menee. Olin nuori kun alaölemenin, nyt en enää jaksa vaihtaa alaa. Eläkkeelle kun pääsen, nautin kun ei enää illalla ole mustelmilla ja puremajälkiä käsivarsissa.
- -Ronttis
Siinä missä muukin hoitotyö. Itse tykkään, vaikka joskus väsyttää.
Työstä pidän, koska koen, että minulla on jotakin annettavaa vanhuksille, jotka ovat yhteiskuntamme rakentaneet.
Työn miinuspuolia.. fyysinen rasittavuus ja ajan puute, mikä stressaa silloin, kun ei kykene sen vuoksi tekemään työtään niin hyvin, kuin haluaisi ja osaisi. - Antaa ajan kulua
Luulen, että noin kymmenen vuoden kuluttua olette eri mieltä asiasta..varsinkin jos olette ja työskentelette kunnallisella puolella.
Meillä on muutamia nuoria ollut kesätöissä ja he ovat "pitäneet" työstään..tosin viimeisenä päivänään he paljastivat, ettei työ ole kovinkaan haastavaa tai antoisaa. >Muutama kuukausi menee, ehkä vuosikin, mutta jossain vaiheessa huomaa työn kuluttavuuden ja turhauttavuuden.
Vaikeasti sairaat ja dementoituneet eivät ole haasteellisia, koska kunto menee tasaisesti alaspäin tai hiipuu vähitellen ja kohta hoidettavana on ..kuten Yusbe oivaltavasti sanoi; soluviljelmä..jolla on ihmisen ulkoinen hahmo ja olemus, mutta kaikki muu..mikä tekee yksilöstä ihmisolennon..on poissa.
Hoidatte siis pelkkää kehoa, tyhjää taloa, rakennusta..jonka sisältä on asukkaat jo muuttaneet pois..paikkailette sieltä täältä tajuamatta, että tehty työ, kulutettu energia ja aika on hukkaanheitettyä..lopulta hoidatte omaisia..jotka eivät osaa/kykene luopumaan.
Kuten olen jo aiemmin maininnut terveydenhuolto ja erioten vanhustenhuolto ovat uskomatonta typeryyttä, henkisten ja fyysisten voimavarojen uskomatonta tuhlausta, rahallisesta puolesta puhumattakaan. Mutta..tämän asian oivaltaminen vie aikaa.. yksinkertaisten elämän toisasioiden tajuaminen vie oman aikansa, muta kun sen lopulta tajuaa, huomaa kuinka hullu sitä on ollut ja kuinka hullu tämä yhteiskunta kaiken kaikkiaan onkaan.- Vanhusten ystävä
Sussahan vaikuttaa olevan ainesta vaikka vanhusten massamurhaajaksi, sellaiseksi joita aina silloin tällöin jää kiinni laitoksissa, kun vanhuksia alkaa aina tietyn hoitajan yövuoroilla kuolla tasaiseen tahtiin.
- Yusbe
En voi olla vastavuoroisesti kysymättä, kuinka päädyitte opiskelemaan lähihoitajiksi ja ennen kaikkea miksi valitsitte vanhustenhoidon, mikäli niin teitte?
Opinahjot laativat yleensä esitteitä, nettisivuja, mainoksia jne. houkutellakseen nuoria opiskelijoikseen. Ehkä olette törmänneet kiiltävälle paperille painettuun mainokseen, jossa hymyilevä hoitaja ulkoiluttaa pyörätuolissa istuvaa mummelia. Innostustanne ovat kenties ruokkineet poliitikkojen puheet laadukkaan hoidon järjestämisestä sodassa ja puutteessa eläneille, ahkerasti yhteiskuntamme eteen raataneille, pyyteettömille ja lähes pyhimysmäisille vanhuksille, joiden hoitoon osallistumalla olette yhteiskunnan tukipilareita. Tällaisen aivopesun jälkeen ei ole ihmekään, jos joitain hyväuskoisia nuoria hakeutuu vanhustenhoidon pariin, vaikkakin yhä harvemmin ja tulevaisuudessa toivottavasti ei ollenkaan.
Kun lopulta saatte opintonne päätökseen ja aloitatte työn esim. dementoituneiden vanhusten parissa laitoksissa, todellisuus levittäytyy kaikessa raadollisuudessaan silmienne eteen.
Äkkiä huomaatte vaeltavanne polkua pitkin lohduttomassa maailmassa, jonka ilma löyhkää kuolemalle ja jonka auringon mätänevistä raadoista nousevat kaasut ja raatokärpäsparvet sumentavat. Taivallettuanne aikanne tätä polkua pitkin, jonka kivet ja kannot raatelevat jalkanne verilla, rojahdatte uupuneina kasvot edellä virtsan ja ulosteiden täyttämään kuoppaan, jossa toukat pesivät. Oksennusta pidätellen nostatte lopulta sontaiset kasvonne liejusta ja luotte armoa anelevat katseenne kaukaisuuteen, jossa polku päättyy, mutta sieltä ei näy valoa eikä siellä ole paratiisia odottamassa kulkijaa.- Vanhusten ystävä
Johan nyt kumman romanttiseksi heittäydyit.
- lähihoitajat
halusimme tämän aiheen koska se kiinnostaa meitä!
harmi kun emme ole nähneet mitään kiilto kuvia vanhustyöstä!(eipä kiinnostaiskaan!) olemme oikeasti pitäneet työstä...halusimme vain tietää mitä mieltä muut ihmiset ovat tästä työstä...arvasimme, että törkeätäkin tekstiä tulee mutta emme tienneet, että ihmiset ovat oikeasti näin julmia toisiaan kohtaan!!! KYSYMYS ON KUITENKIN IHMISESTÄ! aivan suomi on vapaa maa! HYVÄÄ LOPPU ELÄMÄÄ KAIKILLE! - Yusbe
lähihoitajat kirjoitti:
halusimme tämän aiheen koska se kiinnostaa meitä!
harmi kun emme ole nähneet mitään kiilto kuvia vanhustyöstä!(eipä kiinnostaiskaan!) olemme oikeasti pitäneet työstä...halusimme vain tietää mitä mieltä muut ihmiset ovat tästä työstä...arvasimme, että törkeätäkin tekstiä tulee mutta emme tienneet, että ihmiset ovat oikeasti näin julmia toisiaan kohtaan!!! KYSYMYS ON KUITENKIN IHMISESTÄ! aivan suomi on vapaa maa! HYVÄÄ LOPPU ELÄMÄÄ KAIKILLE!Kaikilla yhteiskuntamme osa-alueilla on kyse ihmisestä. Vanhustenhoitoa puolustavat ihmiset kuitenkin tuntuvat kuvittelevan, että vanhustenhoito on jokin muusta yhteiskunnasta erillään oleva sektori, joka toimii taivaallisilla voimilla.
Kirjoitukseni täällä perustuvat faktoihin. Koska en ole hoitaja ja omaisenikaan eivät ole laitoksissa, niin kykenen katsomaan asioita kokonaisuuden kannalta.
Kehottaisin teitä tulevina lähihoitajina lukemaan ennen kaikkea biologiaa, niin ymmärrätte nykyisen kaltaisen vanhustenhoidon järjettömyyden ja mielivaltaisuuden.
Suosittelen teitä lukemaan Sherwin B. Nulandin kirjan Kuinka kuolemme. Siinä on kuvailtu todella hienosti mm. vanhenemista. Kirja ei ole raskaan tieteellinen, joten lukukokemus itsessään on miellyttävä ja kirjassa käsitellään asioita, jotka jokaisen kuolevien parissa työskentelevän tulisi tietää.
Lukekaa ja kirjoittakaa sitten tänne, mitä ajatuksia se herätti.
- hoitaja
Hei vaan opiskelijat!
Vanhustyö on (uskokaa tai älkää) ihan mielenkiintoista sekä myöskin kiinnostavaa.
Työ on fyysisesti raskasta sekä kuormittavaa, mutta myös antaa tekijälleen paljon. Vanhuksilta saa palautteen työstään yleensä heti, sekä positiivisen, että sen negatiivisen. On mielenkiintoista tehdä työtä niin paljon elämänkokemusta omaavien henkilöiden parissa.
Täällä näyttää vallalla olevan käsitys, etteivät vanhukset tee mitään muuta kuin kakkivat vaippoihinsa ja vastustele väkivaltaisesti hoitoja. No se ei tosiaankaan ole totta jokaisen vanhuksen kohdalla. Ja tosiaankin haastetta löytyy, esim. juuri tuollaisen aggressiivisen käytöksen syyn selvittäminen sekä siitä eroon pääseminen.
Paljon on myös kehitettävää vanhustyön saralla. Nykyään kehitetään paljon kotihoitoa, pyritään lyhentämään laitoshoitoa sekä laadullisesti parantamaan tuota elämämme viimeistä ajanjaksoa, jota siis vanhuudeksi sanotaan.
Mistä minä pidän työssäni... Onnistumisen tunteita saa joka päivä ihan pienistä asioista. Esim. joskus se voi olla vaikkapa sellainen juttu, että vanhus on aamulla sekava ja ahdistunut, ja hänet saa omalla käytöksellä ja juttelulla rauhoittumaan ja tuloksena on tyytyväinen ja rauhallinen ihminen, joka pystyy itsekin toimimaan ja tekemään asioita. Joskus asia ei ole noin yksinkertaista, vaan vaatii pidempää syiden ja seurausten selvittelyä (esim. syynä voi olla jokin sairaus tai lääkitys), mutta silloinkin lopputulos antaa onnistumisen iloa. Nämä nyt olivat siis vain esimerkkejä.
Mistä en pidä työssäni? Riittämättömyyden tunne ajoittain. Välillä, etenkin iltaisin, hoitajia on niin vähän, että aina joku vanhus ehtii ahdistua ja väsyä hoitajan avun odottamiseen, ja sitten itse hoitotilanne on paljon vaativampi.
Kysymyksenne on itsessään niin laaja, että siihen vastaamiseen täydellisesti menisi koko vapaapäiväni :), joten jätän tämän enimmän spekuloinnin tähän.
Ala on mielestäni kuitenkin mielenkiintoinen, ja viime vuosina sitä on myös tutkittu paljon ja sen kehittämistä on viety paljon eteenpäin.
En usko, että tällä alalla jaksaa, jos ei ole innostusta ja motivaatiota. Siksi sanoisinkin heille, jotka kokevat vanhustyön olevan pelkkää ruokkoamista ja raatamista, ilman onnistumisen tunteita, että on tullut aika vaihtaa työpaikkaa tai työpistettä.
Motivoimaton työntekijä hoitoalalla on riksitekijä (ei siis ainoastaan vanhustyössä vaan muillakin aloilla). Ja mielestäni jo oman ammatillisuuden vuoksi olisi aika hakea apua omaan tilanteeseensa.- Realisti
Olen minä joskus ollut tyytyväinenkin työhöni ja se oli silloin, kun onnistuin kuntouttamaan potilaan kotiin siis terveeksi tai vähemmillä avuilla selviäväksi..sain suoraan häneltä palautetta tehdystä työstä..oli asiallista ja tervettä vuorovaikutusta. Se oli innostavaa..tajusi tekevänsä todella oikeasti jotain toisen hyväksi ja tämä hyvä myös näkyi ja sillä oli vaikutusta.
Sen sijaan nyt, kun joudun ja sanon tietoisesti joudun hoitamaan tai ylläpitämään ihmisiä vain hengissä (he eivät kuntoudu vaan elämä on jatkuvaa alamäkeä),en löydä työlleni enää mitään mieltä. Se masentaa ja uuvuttaa henkisesti äärettömän paljon. Vuorovaikutus on olematonta (potilaalla silmät kiinni koko ajan ja höpisee ihan omiaan, ei saa edes vastausta)
Samoin voi sanoa sen, etä minua myös turhauttaa se, että meitä hoitajia pidetään täysinä idiootteina erikoissairaaloiden taholta; meille voidaan lähettää kuolevia kuntoutukseen, itse asiassa ei uskalleta suoraan sanoa, että tässä hoidetaan omaisia, jotka ovat "ihan pihalla koko touhusta". Surutyötä ei auteta edes alkuun, kun annetaan toivoa; "siellä uudessa osastossa tytöt sitten kuntouttavat herran tai rouvan, että pääseee sitten kotiin"..eli annetaan katteettomia lupauksia, joita joutuu sitten se vähäisellä resurssoinilla varustetu "uusi yksikkö hoitamaan".
Ongelmana on se, että asioita ei sanota heti suoraan; ei sanota, että teidän omaisenne tulee menehtymään tai että mitään ei ole enää tehtävissä. Aina annetaan toivoa, mutta ei ajatella, että sen toivon antamisen eli konkreettiset raa´an työn tekijät ovat ihmisiä..ja että toivon antaminen tilanteessa, jossa ei ole enää toivoa, on väärin myös omaisia kohtaan. He eivät pääse aloittamaan surutyötään.
Monesti olen huomannut, että joudumme uuvuttamaan ja näännyttämään itsemme täysin tuloksetta..turhaan.
Jos joku mies laitettaisiin vääntämään ruuvia ensin toisin päin ja sitten taas takaisin toiseen suuntaan, hän kieltäytyisi työstä, mutta naiset..he tekevät mitä vain, kun joku ylemmältä taholta vinkaisee jotain tai he saavat siitä korvauksen.
Naisen logiikan mukaan mitä tahansa kannattaa tehdä..kunhan siitä saa hyvän korvauksen ja joku siitä edes nimellisesti hyötyy. Ja sanon tämän vaikka olen itse nainen..olen vain huomannut tämän itsepetoksen ominaisuuden olevan tyypillistä nimenomaan naisille ja myös tuon "ylemmältä taholta tulleiden käskyjen ja määräysten kyseenalaistamattomuuden taidon". Naisia on siis helpoo käyttää hyväksi, he tekevät mitä vain miettimättä sen loogisuutta tai hyödyllisyytä, pääasia on , että rahaa tulee.
Kaikille se ei kuitenkaan riitä. On myös niitä, jotka haluavat työllensä mielen ja tarkoituksen ja tavoitteet, realistiset sellaiset. He eivät sovi vanhustenhuoltoon, koska se ei pysty tarjoamaan tarpeeksi haasteita tai innostumisen tunteita, se on pelkkää pysähtyneisyyttä, toivotonta yritystä tehdä mahdoton mahdolliseksi. Siihen soveltuvat he, joille on aivan sama mitä tekevät.
Jos nyt voisin valita, en koskaan lähtisi vanhustenhuoltoon, en vaikka siitä maksettaisiin mitä. Rahallinen korvaus ei pois sulje sitä tosiasiaa, että työ on henkisesti ja fyysisesti uuvuttavaa, turhauttavaa ja kaiken lisäksi TÄYSIN TURHAA..se lienee kaikkein tärkein pointti koko asiassa. Mutta näistä asioista on jo aiemmin keskusteltukin ja jokaisella on oikeus omaan mielipiteesensä.
Olen lukenut mm. Hesarista joidenkin terveydenhuoltoalan ihmisten kirjoituksia ja jo niistä näkyi mitä tämä nykyinen meno oikein on. Puhuttiin kauniisti johtajuudesta, tavoitteista ja lopulta aivan viime riveillä mainittiin, miten vanhustenhuolto tarvitsee lisää ihmisiä pesemään, auttamaan ruokailussa jne. Hyvä johtaminen on tärkeintä, organisaation täyttäminen pikku nais-nilkeillä, jotka pompottavat orjakastiin kuuluvia ja jonka kautta ylenemisen terveydenhuoltoalan hierarkiassa on mahdollista.
Samoin paljastui terveydenhuollon käyttämä kieli, se oli kuin hattaraa..paljon sanoja, pelkkää tyhjää lopulta täynnä, mutta kirjoituksesta tuli pitkä. Sisällölliseti saman olisi voinut typistää muutamaan lauseeseen, mutta se kuvastaa myös itse organisaatiota; ilmaa joka puolella..tyhjiä lupauksia ja sananhelinää..kuin siis sadussa "Keisarin uudet vaatteet"..vain yksi lapsi uskalsi sanoa, ettei keisarilla ole vaatteita ollenkaan. Sitä on nykyinen vanhustenhuolto ja tulee olemaankin; satua Keisarin uusista vaatteista. - Koskaan kuullut elämänlaadusta
Realisti kirjoitti:
Olen minä joskus ollut tyytyväinenkin työhöni ja se oli silloin, kun onnistuin kuntouttamaan potilaan kotiin siis terveeksi tai vähemmillä avuilla selviäväksi..sain suoraan häneltä palautetta tehdystä työstä..oli asiallista ja tervettä vuorovaikutusta. Se oli innostavaa..tajusi tekevänsä todella oikeasti jotain toisen hyväksi ja tämä hyvä myös näkyi ja sillä oli vaikutusta.
Sen sijaan nyt, kun joudun ja sanon tietoisesti joudun hoitamaan tai ylläpitämään ihmisiä vain hengissä (he eivät kuntoudu vaan elämä on jatkuvaa alamäkeä),en löydä työlleni enää mitään mieltä. Se masentaa ja uuvuttaa henkisesti äärettömän paljon. Vuorovaikutus on olematonta (potilaalla silmät kiinni koko ajan ja höpisee ihan omiaan, ei saa edes vastausta)
Samoin voi sanoa sen, etä minua myös turhauttaa se, että meitä hoitajia pidetään täysinä idiootteina erikoissairaaloiden taholta; meille voidaan lähettää kuolevia kuntoutukseen, itse asiassa ei uskalleta suoraan sanoa, että tässä hoidetaan omaisia, jotka ovat "ihan pihalla koko touhusta". Surutyötä ei auteta edes alkuun, kun annetaan toivoa; "siellä uudessa osastossa tytöt sitten kuntouttavat herran tai rouvan, että pääseee sitten kotiin"..eli annetaan katteettomia lupauksia, joita joutuu sitten se vähäisellä resurssoinilla varustetu "uusi yksikkö hoitamaan".
Ongelmana on se, että asioita ei sanota heti suoraan; ei sanota, että teidän omaisenne tulee menehtymään tai että mitään ei ole enää tehtävissä. Aina annetaan toivoa, mutta ei ajatella, että sen toivon antamisen eli konkreettiset raa´an työn tekijät ovat ihmisiä..ja että toivon antaminen tilanteessa, jossa ei ole enää toivoa, on väärin myös omaisia kohtaan. He eivät pääse aloittamaan surutyötään.
Monesti olen huomannut, että joudumme uuvuttamaan ja näännyttämään itsemme täysin tuloksetta..turhaan.
Jos joku mies laitettaisiin vääntämään ruuvia ensin toisin päin ja sitten taas takaisin toiseen suuntaan, hän kieltäytyisi työstä, mutta naiset..he tekevät mitä vain, kun joku ylemmältä taholta vinkaisee jotain tai he saavat siitä korvauksen.
Naisen logiikan mukaan mitä tahansa kannattaa tehdä..kunhan siitä saa hyvän korvauksen ja joku siitä edes nimellisesti hyötyy. Ja sanon tämän vaikka olen itse nainen..olen vain huomannut tämän itsepetoksen ominaisuuden olevan tyypillistä nimenomaan naisille ja myös tuon "ylemmältä taholta tulleiden käskyjen ja määräysten kyseenalaistamattomuuden taidon". Naisia on siis helpoo käyttää hyväksi, he tekevät mitä vain miettimättä sen loogisuutta tai hyödyllisyytä, pääasia on , että rahaa tulee.
Kaikille se ei kuitenkaan riitä. On myös niitä, jotka haluavat työllensä mielen ja tarkoituksen ja tavoitteet, realistiset sellaiset. He eivät sovi vanhustenhuoltoon, koska se ei pysty tarjoamaan tarpeeksi haasteita tai innostumisen tunteita, se on pelkkää pysähtyneisyyttä, toivotonta yritystä tehdä mahdoton mahdolliseksi. Siihen soveltuvat he, joille on aivan sama mitä tekevät.
Jos nyt voisin valita, en koskaan lähtisi vanhustenhuoltoon, en vaikka siitä maksettaisiin mitä. Rahallinen korvaus ei pois sulje sitä tosiasiaa, että työ on henkisesti ja fyysisesti uuvuttavaa, turhauttavaa ja kaiken lisäksi TÄYSIN TURHAA..se lienee kaikkein tärkein pointti koko asiassa. Mutta näistä asioista on jo aiemmin keskusteltukin ja jokaisella on oikeus omaan mielipiteesensä.
Olen lukenut mm. Hesarista joidenkin terveydenhuoltoalan ihmisten kirjoituksia ja jo niistä näkyi mitä tämä nykyinen meno oikein on. Puhuttiin kauniisti johtajuudesta, tavoitteista ja lopulta aivan viime riveillä mainittiin, miten vanhustenhuolto tarvitsee lisää ihmisiä pesemään, auttamaan ruokailussa jne. Hyvä johtaminen on tärkeintä, organisaation täyttäminen pikku nais-nilkeillä, jotka pompottavat orjakastiin kuuluvia ja jonka kautta ylenemisen terveydenhuoltoalan hierarkiassa on mahdollista.
Samoin paljastui terveydenhuollon käyttämä kieli, se oli kuin hattaraa..paljon sanoja, pelkkää tyhjää lopulta täynnä, mutta kirjoituksesta tuli pitkä. Sisällölliseti saman olisi voinut typistää muutamaan lauseeseen, mutta se kuvastaa myös itse organisaatiota; ilmaa joka puolella..tyhjiä lupauksia ja sananhelinää..kuin siis sadussa "Keisarin uudet vaatteet"..vain yksi lapsi uskalsi sanoa, ettei keisarilla ole vaatteita ollenkaan. Sitä on nykyinen vanhustenhuolto ja tulee olemaankin; satua Keisarin uusista vaatteista.Kyllä oli sinunkin kirjoituksesi liikaa sanoja täynnä jos ajattelee, että vain tahdot sanoa aina vain sitä samaa ettei vanhuksia kannata hoitaa vaan saada heidät kuolemaan niin nopeasti kuin mahdollista.
Kuntoutuksesta sen verran, että vaikkei se tuloksia tuottaisikaan, niin onhhan se vaihtelua vanhuksen elämään ja omaisetkin voivat hyvin siitä kun näkevät vanhuksen ilahtuvan ja häntä ilahdutettavan eri tyyppisillä aktiviteeteilla.
Vaikkapa sitten vain television katsomisella ja jalkojen heiluttelulla yhdessä.
Elämänlaatuhan kaikesta touhuilusta paranee jos se on iloisten ja postitiivisten ja vanhuksista välittävien hoitajien toimesta tehtyä. - Realisti
Koskaan kuullut elämänlaadusta kirjoitti:
Kyllä oli sinunkin kirjoituksesi liikaa sanoja täynnä jos ajattelee, että vain tahdot sanoa aina vain sitä samaa ettei vanhuksia kannata hoitaa vaan saada heidät kuolemaan niin nopeasti kuin mahdollista.
Kuntoutuksesta sen verran, että vaikkei se tuloksia tuottaisikaan, niin onhhan se vaihtelua vanhuksen elämään ja omaisetkin voivat hyvin siitä kun näkevät vanhuksen ilahtuvan ja häntä ilahdutettavan eri tyyppisillä aktiviteeteilla.
Vaikkapa sitten vain television katsomisella ja jalkojen heiluttelulla yhdessä.
Elämänlaatuhan kaikesta touhuilusta paranee jos se on iloisten ja postitiivisten ja vanhuksista välittävien hoitajien toimesta tehtyä.Edellyttää molempiin suuntiin tapahtuvaa vuorovaikutusta. Jo tutkijatkin ovat päätyneet siihen, että työ joka antaa jotain tekijälleen, myös konkreettista hyötyä ja tuloksellisuutta, auttaa jaksamaan ja motivoi tekijäänsä. Samoin ihmisten välinen vuorovaikutus, kun molemmat antavat, myös molemmat saavat jotain.
Mitä syvästi dementoitunut vanhus antaa työntekijälleen? Miten vuorovaikutus toimii, kun hoidettava ei edes tunnista kuka hoitaa? Tai ymmärrä miksi tehdään ja mitä tehdään? Kuinka monta vuotta luulet yhdenkään ihmisen jaksavan valohoitoja, jonka hyötyä ei voi edes mitata? Mitä iloa on sellaisesta keskustelusta, joka ei johda mihinkään, aivan sama keskustelisitko vaikeasti kehitysvammaisen tai tajuttoman kanssa..koeta jo hyvä ihminen ymmärtää myös tämä puoli vanhustenhoidosta. On ihmisiä. jotka todellakin vaativat työltään jotain paljon enemmän. Työ on ihmisen tärkein asia ja on hirvittävää, että jotkut joutuvat tekemään työtä, joka ei yksinkertaisesti pysty antamaan yhtään mitään tekijälleen, vain ja ainoastaan imemään kaikki voimavarat..mutta ityse työstä saatu hyöty tai tulos..sitä ei ole, se ei näy..sitä ei ole. Hetken helpotus ei ole mitään, jos kohta taas on ihmisellä paha olla ja vaikka ei olisi paha olo, on olemassa olotila, jossa ei ole mitään.....ei mitään, pelkkää tyhjyyttä ja autiutta.
Onko minussa jokin vika, kun vaadin työltäni tervettä vuorovaikutusta, jonka avulla voin myös saada työlleni jotain..onko se väärin? Eikö kuka tahansa meistä vaadi ja odota työltänsä jotain, konkreeettista, aineetonta tai aineellista, jonka kautta pystyy todentamaan työhön kulutetun ajan ja energian hyödyllisyyden ja ja merkityksen.
Eikö potilaan ja hoitajan välinen vuorovaikutus ole kaiken avain ..myös toipumisen. Mutta..kun ei ole enää toipumista..on vain odotus kuolemasta..mitä suurta ja kaunista siinä on..ja pitää yllä ruumista, elintoimintoja, hengitystä..ruoansulatusta, verenkiertoa, poistaa kertyvä jäte elimistöstä jätteiden joukkoon ja vaihtaa puhdasta päälle ja jatkaa sitä samaa seuraavana päivänä ja sitä seuraavana pävänä, kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen...kerro missä on sen työn mieli! Kuka hyötyy ja millä lailla? - lähihoitaja
Realisti kirjoitti:
Olen minä joskus ollut tyytyväinenkin työhöni ja se oli silloin, kun onnistuin kuntouttamaan potilaan kotiin siis terveeksi tai vähemmillä avuilla selviäväksi..sain suoraan häneltä palautetta tehdystä työstä..oli asiallista ja tervettä vuorovaikutusta. Se oli innostavaa..tajusi tekevänsä todella oikeasti jotain toisen hyväksi ja tämä hyvä myös näkyi ja sillä oli vaikutusta.
Sen sijaan nyt, kun joudun ja sanon tietoisesti joudun hoitamaan tai ylläpitämään ihmisiä vain hengissä (he eivät kuntoudu vaan elämä on jatkuvaa alamäkeä),en löydä työlleni enää mitään mieltä. Se masentaa ja uuvuttaa henkisesti äärettömän paljon. Vuorovaikutus on olematonta (potilaalla silmät kiinni koko ajan ja höpisee ihan omiaan, ei saa edes vastausta)
Samoin voi sanoa sen, etä minua myös turhauttaa se, että meitä hoitajia pidetään täysinä idiootteina erikoissairaaloiden taholta; meille voidaan lähettää kuolevia kuntoutukseen, itse asiassa ei uskalleta suoraan sanoa, että tässä hoidetaan omaisia, jotka ovat "ihan pihalla koko touhusta". Surutyötä ei auteta edes alkuun, kun annetaan toivoa; "siellä uudessa osastossa tytöt sitten kuntouttavat herran tai rouvan, että pääseee sitten kotiin"..eli annetaan katteettomia lupauksia, joita joutuu sitten se vähäisellä resurssoinilla varustetu "uusi yksikkö hoitamaan".
Ongelmana on se, että asioita ei sanota heti suoraan; ei sanota, että teidän omaisenne tulee menehtymään tai että mitään ei ole enää tehtävissä. Aina annetaan toivoa, mutta ei ajatella, että sen toivon antamisen eli konkreettiset raa´an työn tekijät ovat ihmisiä..ja että toivon antaminen tilanteessa, jossa ei ole enää toivoa, on väärin myös omaisia kohtaan. He eivät pääse aloittamaan surutyötään.
Monesti olen huomannut, että joudumme uuvuttamaan ja näännyttämään itsemme täysin tuloksetta..turhaan.
Jos joku mies laitettaisiin vääntämään ruuvia ensin toisin päin ja sitten taas takaisin toiseen suuntaan, hän kieltäytyisi työstä, mutta naiset..he tekevät mitä vain, kun joku ylemmältä taholta vinkaisee jotain tai he saavat siitä korvauksen.
Naisen logiikan mukaan mitä tahansa kannattaa tehdä..kunhan siitä saa hyvän korvauksen ja joku siitä edes nimellisesti hyötyy. Ja sanon tämän vaikka olen itse nainen..olen vain huomannut tämän itsepetoksen ominaisuuden olevan tyypillistä nimenomaan naisille ja myös tuon "ylemmältä taholta tulleiden käskyjen ja määräysten kyseenalaistamattomuuden taidon". Naisia on siis helpoo käyttää hyväksi, he tekevät mitä vain miettimättä sen loogisuutta tai hyödyllisyytä, pääasia on , että rahaa tulee.
Kaikille se ei kuitenkaan riitä. On myös niitä, jotka haluavat työllensä mielen ja tarkoituksen ja tavoitteet, realistiset sellaiset. He eivät sovi vanhustenhuoltoon, koska se ei pysty tarjoamaan tarpeeksi haasteita tai innostumisen tunteita, se on pelkkää pysähtyneisyyttä, toivotonta yritystä tehdä mahdoton mahdolliseksi. Siihen soveltuvat he, joille on aivan sama mitä tekevät.
Jos nyt voisin valita, en koskaan lähtisi vanhustenhuoltoon, en vaikka siitä maksettaisiin mitä. Rahallinen korvaus ei pois sulje sitä tosiasiaa, että työ on henkisesti ja fyysisesti uuvuttavaa, turhauttavaa ja kaiken lisäksi TÄYSIN TURHAA..se lienee kaikkein tärkein pointti koko asiassa. Mutta näistä asioista on jo aiemmin keskusteltukin ja jokaisella on oikeus omaan mielipiteesensä.
Olen lukenut mm. Hesarista joidenkin terveydenhuoltoalan ihmisten kirjoituksia ja jo niistä näkyi mitä tämä nykyinen meno oikein on. Puhuttiin kauniisti johtajuudesta, tavoitteista ja lopulta aivan viime riveillä mainittiin, miten vanhustenhuolto tarvitsee lisää ihmisiä pesemään, auttamaan ruokailussa jne. Hyvä johtaminen on tärkeintä, organisaation täyttäminen pikku nais-nilkeillä, jotka pompottavat orjakastiin kuuluvia ja jonka kautta ylenemisen terveydenhuoltoalan hierarkiassa on mahdollista.
Samoin paljastui terveydenhuollon käyttämä kieli, se oli kuin hattaraa..paljon sanoja, pelkkää tyhjää lopulta täynnä, mutta kirjoituksesta tuli pitkä. Sisällölliseti saman olisi voinut typistää muutamaan lauseeseen, mutta se kuvastaa myös itse organisaatiota; ilmaa joka puolella..tyhjiä lupauksia ja sananhelinää..kuin siis sadussa "Keisarin uudet vaatteet"..vain yksi lapsi uskalsi sanoa, ettei keisarilla ole vaatteita ollenkaan. Sitä on nykyinen vanhustenhuolto ja tulee olemaankin; satua Keisarin uusista vaatteista.jos et ite oo älynnyt niin nyt sanon, että vaihda alaa!kyllä kaikki tietää, että se on raskasta, kaikista ei ole siihen.....esim sinusta!
kaikki ihmiset vanhenevat!!! voitko itse jotain sille, että vanhenet!!!???(pysäytäkö ajan tai jotain?)Onko suunnitelmasi ruveta "hävittämään" vanhuksia???? tiedoksi se on RIKOS! JOKAINEN ELÄMÄ ON SEN ARVOINEN, ETTÄ SAA KUNNIALLISEN LOPUN ELÄMÄLLEEN!!! kerrotko meille minkälaista on olla täydellinen?! - Realisti
lähihoitaja kirjoitti:
jos et ite oo älynnyt niin nyt sanon, että vaihda alaa!kyllä kaikki tietää, että se on raskasta, kaikista ei ole siihen.....esim sinusta!
kaikki ihmiset vanhenevat!!! voitko itse jotain sille, että vanhenet!!!???(pysäytäkö ajan tai jotain?)Onko suunnitelmasi ruveta "hävittämään" vanhuksia???? tiedoksi se on RIKOS! JOKAINEN ELÄMÄ ON SEN ARVOINEN, ETTÄ SAA KUNNIALLISEN LOPUN ELÄMÄLLEEN!!! kerrotko meille minkälaista on olla täydellinen?!Olen aina tiennyt, että kakarat ovat itsekkäitä viimeiseen asti. Kauhulla odotan kun teistä tulee vanhoja, mitä kaikkea vaadittekaan toisilta naisilta ja yhteiskunnalta. Kaikki hyvä vain teille, vaikka ette ynmmärtäisi enää mistään mitään. On varmasti äiti opettanut, että vanhuksia täytyy kunnioittaa, mutta ei opettanut niin hyvin, että ihmisiä on kunnioitettava myös niin hyvin, että heidän sallitaan kuolla.
Ette ole nähneet vielä puoliakaan kaikesta siitä kauhusta, mitä pitkäaikaslaitos tarjoaa nähtäväkseen; ette narkomaaneja, jotka ovat jääneet ikuiselle tripille, ette sairauden väännyttämiä ihmisraasuja, jotka ovat vain ihmisen kuvia, mutta joita väen väkisin pidetään hengissä..mutta aika opettaa, ja voin vannoa ettette jaksa muutamaa vuotta kauempaa vaan hakeudutte jatkokoulutukseen osastonhoitajiksi ja muiksi pikku nais-nilkeiksi, jotta pääsitte toteuttamaan itseänne juuri sellaisina ihmishirviöinä, mihin tämä yhteiskunta on teidät kouluttanut. Koska sitä tämä yhteiskunta tekee, kouluttaa hirviöitä, johtajatason henkilökuntaa, jotta he..jotka tajuavat virheensä, pääsisivät jatkamaan hirveyksien jatkumista oman ihmisarvonsa säilyttäen.
Järjestelmä ja asenteet eivät tule muuttumaan, naiset pönkittävät omassa alistumisenpelossaan niitä lisää, ja polkevat muita, ylöpäin pääsyn toivossa samoilla valheilla ja samoilla harhoilla kuin aina ennenkin. - Realisti
lähihoitaja kirjoitti:
jos et ite oo älynnyt niin nyt sanon, että vaihda alaa!kyllä kaikki tietää, että se on raskasta, kaikista ei ole siihen.....esim sinusta!
kaikki ihmiset vanhenevat!!! voitko itse jotain sille, että vanhenet!!!???(pysäytäkö ajan tai jotain?)Onko suunnitelmasi ruveta "hävittämään" vanhuksia???? tiedoksi se on RIKOS! JOKAINEN ELÄMÄ ON SEN ARVOINEN, ETTÄ SAA KUNNIALLISEN LOPUN ELÄMÄLLEEN!!! kerrotko meille minkälaista on olla täydellinen?!Olen ehdottomasti eri mieltä. Jos esim. minä vammaudun vaikeasti, en halua enää elää, se on MINUN TOIVEENI JA TAHTONI..oletteko valmita eväämään sen minulta valmistuttuanne vain siksi että TEILLE JA TEIDÄN MIELESTÄNNE minun elämäni on arvokas? Enkö määrittelekkään oman elämäni arvoa itse, vaan te teette sen tai järjestelmä tai uskonto tai etiikka? Minulla on oikeus kuolemaani samoin kuin elämääni, mutta millään järjestelmällä ei ole oikeutta pakoittaa minua kitumaan vuosikaupalla, vain koska joku taho näkee sen arvokkaana. Samoin yhteiskunnalla ei ole oikeutta riistää niiltä, joilla on toivoa niille joilla sitä toivoa ei enää ole. Ja koska yhteiskunnan varat ovat rajalliset, jonkun täytyy kyetä joustamaan ja eikö se ole valmiimpi, joka on jo saanut kaiken, perheen ja lapset, takana eletty elämä, miksi sille taholle täytyy vielä ymmpätä loistava loppuelämä jossain loistoluokan laitoksessa, varsinkaan..jos ei tajua enää maailman menosta tuon taivaallista..kauheata itsekkyyttä ja pohjatonta ja sairasta narsisimia.
Minusta on moraalitonta vaatia, että maailmassa jossa taloudelliset realiteetit ovat kaiken toiminna perusta, te asetatte jonkun ihmisen elämän, joka ON JO ELÄNYT ELÄMÄNSÄ etusijalle ja toisen elämän joka on vasta ehkä alkamassa ..toissarvoiseksi..se raha, mikä pikäaikaissairaiden hoitoon käytetään.voisi hyödyttää jotain toista, mutta te olette valmiita sen oikeuden riistämään, vain koska ...?? - myöskin realisti
Realisti kirjoitti:
Olen ehdottomasti eri mieltä. Jos esim. minä vammaudun vaikeasti, en halua enää elää, se on MINUN TOIVEENI JA TAHTONI..oletteko valmita eväämään sen minulta valmistuttuanne vain siksi että TEILLE JA TEIDÄN MIELESTÄNNE minun elämäni on arvokas? Enkö määrittelekkään oman elämäni arvoa itse, vaan te teette sen tai järjestelmä tai uskonto tai etiikka? Minulla on oikeus kuolemaani samoin kuin elämääni, mutta millään järjestelmällä ei ole oikeutta pakoittaa minua kitumaan vuosikaupalla, vain koska joku taho näkee sen arvokkaana. Samoin yhteiskunnalla ei ole oikeutta riistää niiltä, joilla on toivoa niille joilla sitä toivoa ei enää ole. Ja koska yhteiskunnan varat ovat rajalliset, jonkun täytyy kyetä joustamaan ja eikö se ole valmiimpi, joka on jo saanut kaiken, perheen ja lapset, takana eletty elämä, miksi sille taholle täytyy vielä ymmpätä loistava loppuelämä jossain loistoluokan laitoksessa, varsinkaan..jos ei tajua enää maailman menosta tuon taivaallista..kauheata itsekkyyttä ja pohjatonta ja sairasta narsisimia.
Minusta on moraalitonta vaatia, että maailmassa jossa taloudelliset realiteetit ovat kaiken toiminna perusta, te asetatte jonkun ihmisen elämän, joka ON JO ELÄNYT ELÄMÄNSÄ etusijalle ja toisen elämän joka on vasta ehkä alkamassa ..toissarvoiseksi..se raha, mikä pikäaikaissairaiden hoitoon käytetään.voisi hyödyttää jotain toista, mutta te olette valmiita sen oikeuden riistämään, vain koska ...??Hei kuule, eikös nää ole opiskelijoita, jotka tässä kyselevät asioista? Ei kai he nyt sentään vaadi sulta vielä yhtään mitään?
Tai eivät kai nämä opiskelijat tässä ole väittäneet, etteikö sinulla olisi oikeus päättää omasta elämästäsi. Eivät he ole kyseenalaistaneet hoitotestamenttiasi ja hoitopäätöstäsi.
Ei mitään syytä moiseen hysteriaan. Ei sua tai yhteiskuntaa ole kukaan tässä nyt riistämässä.
Rauhoitu nyt jo ihmeessä, tuolla menolla verenpaineesikin nousee niin korkeaksi, ettei sinun tarvitse pelätä liiallista vanhenemista, voit päästä pitkäaikaisosastolle hoidettavaksi jo ennen sitä.
Pidä nyt jo lomaa. Vaihda työpaikkaa. Ja rauhoitu.
Ja muuten, jos sinulla on hoitotestamentti tehtynä, ei sinun tarvitse lainkaan stressata. Annamme sinun kuolla ihan rauhassa, jos olet niin toivonut.
Take it easy. - Realisti
myöskin realisti kirjoitti:
Hei kuule, eikös nää ole opiskelijoita, jotka tässä kyselevät asioista? Ei kai he nyt sentään vaadi sulta vielä yhtään mitään?
Tai eivät kai nämä opiskelijat tässä ole väittäneet, etteikö sinulla olisi oikeus päättää omasta elämästäsi. Eivät he ole kyseenalaistaneet hoitotestamenttiasi ja hoitopäätöstäsi.
Ei mitään syytä moiseen hysteriaan. Ei sua tai yhteiskuntaa ole kukaan tässä nyt riistämässä.
Rauhoitu nyt jo ihmeessä, tuolla menolla verenpaineesikin nousee niin korkeaksi, ettei sinun tarvitse pelätä liiallista vanhenemista, voit päästä pitkäaikaisosastolle hoidettavaksi jo ennen sitä.
Pidä nyt jo lomaa. Vaihda työpaikkaa. Ja rauhoitu.
Ja muuten, jos sinulla on hoitotestamentti tehtynä, ei sinun tarvitse lainkaan stressata. Annamme sinun kuolla ihan rauhassa, jos olet niin toivonut.
Take it easy.Häpeäkseni huomasin itsekin toistavani kuin jumittunut levyautomaatti aina samoja asioita. Paha juttu, täytynee pitää lomaa ja onhan tuolla taas uusi kuuma keskustelunaihen;vaippapaviaanien nukkuttaminen ..jotenkin kuulostaa tutulta :))
- realisti myöskin
Realisti kirjoitti:
Häpeäkseni huomasin itsekin toistavani kuin jumittunut levyautomaatti aina samoja asioita. Paha juttu, täytynee pitää lomaa ja onhan tuolla taas uusi kuuma keskustelunaihen;vaippapaviaanien nukkuttaminen ..jotenkin kuulostaa tutulta :))
Great.
Ei muuta kuin paviaaneja pelastamaan!
Karseeta sekin.
Mikä tässä maailmassa mättää, kun se ei koskaan tule valmiiksi?
Aina on jokin uusi huolenaihe tai ongelma ratkaistavana.
Kai se on tätä elämää.
Nauttikaamme kuitenkin siitä nyt, kun se on mahdollista ja kun se on nyt. - Vanhusten ystävä
Realisti kirjoitti:
Edellyttää molempiin suuntiin tapahtuvaa vuorovaikutusta. Jo tutkijatkin ovat päätyneet siihen, että työ joka antaa jotain tekijälleen, myös konkreettista hyötyä ja tuloksellisuutta, auttaa jaksamaan ja motivoi tekijäänsä. Samoin ihmisten välinen vuorovaikutus, kun molemmat antavat, myös molemmat saavat jotain.
Mitä syvästi dementoitunut vanhus antaa työntekijälleen? Miten vuorovaikutus toimii, kun hoidettava ei edes tunnista kuka hoitaa? Tai ymmärrä miksi tehdään ja mitä tehdään? Kuinka monta vuotta luulet yhdenkään ihmisen jaksavan valohoitoja, jonka hyötyä ei voi edes mitata? Mitä iloa on sellaisesta keskustelusta, joka ei johda mihinkään, aivan sama keskustelisitko vaikeasti kehitysvammaisen tai tajuttoman kanssa..koeta jo hyvä ihminen ymmärtää myös tämä puoli vanhustenhoidosta. On ihmisiä. jotka todellakin vaativat työltään jotain paljon enemmän. Työ on ihmisen tärkein asia ja on hirvittävää, että jotkut joutuvat tekemään työtä, joka ei yksinkertaisesti pysty antamaan yhtään mitään tekijälleen, vain ja ainoastaan imemään kaikki voimavarat..mutta ityse työstä saatu hyöty tai tulos..sitä ei ole, se ei näy..sitä ei ole. Hetken helpotus ei ole mitään, jos kohta taas on ihmisellä paha olla ja vaikka ei olisi paha olo, on olemassa olotila, jossa ei ole mitään.....ei mitään, pelkkää tyhjyyttä ja autiutta.
Onko minussa jokin vika, kun vaadin työltäni tervettä vuorovaikutusta, jonka avulla voin myös saada työlleni jotain..onko se väärin? Eikö kuka tahansa meistä vaadi ja odota työltänsä jotain, konkreeettista, aineetonta tai aineellista, jonka kautta pystyy todentamaan työhön kulutetun ajan ja energian hyödyllisyyden ja ja merkityksen.
Eikö potilaan ja hoitajan välinen vuorovaikutus ole kaiken avain ..myös toipumisen. Mutta..kun ei ole enää toipumista..on vain odotus kuolemasta..mitä suurta ja kaunista siinä on..ja pitää yllä ruumista, elintoimintoja, hengitystä..ruoansulatusta, verenkiertoa, poistaa kertyvä jäte elimistöstä jätteiden joukkoon ja vaihtaa puhdasta päälle ja jatkaa sitä samaa seuraavana päivänä ja sitä seuraavana pävänä, kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen...kerro missä on sen työn mieli! Kuka hyötyy ja millä lailla?Vuorovaikutus on myös kosketus ja äänensävy, se tapa millä syötät ja vaihdat vaippaa.
Jos sinulla on tuollaista vuorovaikutustaitoa, niin huomaat myös että niin kauan kun ihmisellä on tuntoaisti tallella, hän osoittaa jotenkin tyytyväisyyttään jos kosketus tai äänensävy on miellytttävä, vertaa vastasyntynyt lapsi. - Anonyymi
Realisti kirjoitti:
Olen minä joskus ollut tyytyväinenkin työhöni ja se oli silloin, kun onnistuin kuntouttamaan potilaan kotiin siis terveeksi tai vähemmillä avuilla selviäväksi..sain suoraan häneltä palautetta tehdystä työstä..oli asiallista ja tervettä vuorovaikutusta. Se oli innostavaa..tajusi tekevänsä todella oikeasti jotain toisen hyväksi ja tämä hyvä myös näkyi ja sillä oli vaikutusta.
Sen sijaan nyt, kun joudun ja sanon tietoisesti joudun hoitamaan tai ylläpitämään ihmisiä vain hengissä (he eivät kuntoudu vaan elämä on jatkuvaa alamäkeä),en löydä työlleni enää mitään mieltä. Se masentaa ja uuvuttaa henkisesti äärettömän paljon. Vuorovaikutus on olematonta (potilaalla silmät kiinni koko ajan ja höpisee ihan omiaan, ei saa edes vastausta)
Samoin voi sanoa sen, etä minua myös turhauttaa se, että meitä hoitajia pidetään täysinä idiootteina erikoissairaaloiden taholta; meille voidaan lähettää kuolevia kuntoutukseen, itse asiassa ei uskalleta suoraan sanoa, että tässä hoidetaan omaisia, jotka ovat "ihan pihalla koko touhusta". Surutyötä ei auteta edes alkuun, kun annetaan toivoa; "siellä uudessa osastossa tytöt sitten kuntouttavat herran tai rouvan, että pääseee sitten kotiin"..eli annetaan katteettomia lupauksia, joita joutuu sitten se vähäisellä resurssoinilla varustetu "uusi yksikkö hoitamaan".
Ongelmana on se, että asioita ei sanota heti suoraan; ei sanota, että teidän omaisenne tulee menehtymään tai että mitään ei ole enää tehtävissä. Aina annetaan toivoa, mutta ei ajatella, että sen toivon antamisen eli konkreettiset raa´an työn tekijät ovat ihmisiä..ja että toivon antaminen tilanteessa, jossa ei ole enää toivoa, on väärin myös omaisia kohtaan. He eivät pääse aloittamaan surutyötään.
Monesti olen huomannut, että joudumme uuvuttamaan ja näännyttämään itsemme täysin tuloksetta..turhaan.
Jos joku mies laitettaisiin vääntämään ruuvia ensin toisin päin ja sitten taas takaisin toiseen suuntaan, hän kieltäytyisi työstä, mutta naiset..he tekevät mitä vain, kun joku ylemmältä taholta vinkaisee jotain tai he saavat siitä korvauksen.
Naisen logiikan mukaan mitä tahansa kannattaa tehdä..kunhan siitä saa hyvän korvauksen ja joku siitä edes nimellisesti hyötyy. Ja sanon tämän vaikka olen itse nainen..olen vain huomannut tämän itsepetoksen ominaisuuden olevan tyypillistä nimenomaan naisille ja myös tuon "ylemmältä taholta tulleiden käskyjen ja määräysten kyseenalaistamattomuuden taidon". Naisia on siis helpoo käyttää hyväksi, he tekevät mitä vain miettimättä sen loogisuutta tai hyödyllisyytä, pääasia on , että rahaa tulee.
Kaikille se ei kuitenkaan riitä. On myös niitä, jotka haluavat työllensä mielen ja tarkoituksen ja tavoitteet, realistiset sellaiset. He eivät sovi vanhustenhuoltoon, koska se ei pysty tarjoamaan tarpeeksi haasteita tai innostumisen tunteita, se on pelkkää pysähtyneisyyttä, toivotonta yritystä tehdä mahdoton mahdolliseksi. Siihen soveltuvat he, joille on aivan sama mitä tekevät.
Jos nyt voisin valita, en koskaan lähtisi vanhustenhuoltoon, en vaikka siitä maksettaisiin mitä. Rahallinen korvaus ei pois sulje sitä tosiasiaa, että työ on henkisesti ja fyysisesti uuvuttavaa, turhauttavaa ja kaiken lisäksi TÄYSIN TURHAA..se lienee kaikkein tärkein pointti koko asiassa. Mutta näistä asioista on jo aiemmin keskusteltukin ja jokaisella on oikeus omaan mielipiteesensä.
Olen lukenut mm. Hesarista joidenkin terveydenhuoltoalan ihmisten kirjoituksia ja jo niistä näkyi mitä tämä nykyinen meno oikein on. Puhuttiin kauniisti johtajuudesta, tavoitteista ja lopulta aivan viime riveillä mainittiin, miten vanhustenhuolto tarvitsee lisää ihmisiä pesemään, auttamaan ruokailussa jne. Hyvä johtaminen on tärkeintä, organisaation täyttäminen pikku nais-nilkeillä, jotka pompottavat orjakastiin kuuluvia ja jonka kautta ylenemisen terveydenhuoltoalan hierarkiassa on mahdollista.
Samoin paljastui terveydenhuollon käyttämä kieli, se oli kuin hattaraa..paljon sanoja, pelkkää tyhjää lopulta täynnä, mutta kirjoituksesta tuli pitkä. Sisällölliseti saman olisi voinut typistää muutamaan lauseeseen, mutta se kuvastaa myös itse organisaatiota; ilmaa joka puolella..tyhjiä lupauksia ja sananhelinää..kuin siis sadussa "Keisarin uudet vaatteet"..vain yksi lapsi uskalsi sanoa, ettei keisarilla ole vaatteita ollenkaan. Sitä on nykyinen vanhustenhuolto ja tulee olemaankin; satua Keisarin uusista vaatteista.Minua ihmetyttää, ettei esim +50 palkata töihin vaan eläkeläisiä, jotka saavat osa jo tuntuvan eläkkeen myös dillä varjolla, että ovat rakentaneet Suomea. Haluavatko viedä työpaikkoja nuoremmilta? Eikö heidän ole jo aika itse antaa tilaa jo nuoremmille myös +50 ikäisille. Onko itsekäs sukupolvi, joka haluaa itselle enemmän kuin muille. Miksi toiset eivät saa rakentaa Suomea?
- hoitsut
KIITOS! vastauksistanne...saimme paljon materiaalia ja eri näkökulmia...haluamme sanoa sen että me emme voi sille mitään että vanhukset makaavat eiväkä voi reagoida mitenkään se ei ole meidän vika! emmekä aio lopettaa opiskeluamme! sen takia meidäthän koulutetaan auttamaan ihmisiä ja sen me myös teemme jos jostakin ei ole siihen niin sitten ei voi mitään...pakkohan täälä on jonkun huolehtia vanhuksista...
- kunhan kestätte
Tuolla asenteella ja itsepäisyydellä minäkin lähdin aikoinani koulutukseen . halusin auttaa niitä heikompia ja olla hyvä hoitaja vanhuksille.. Myönnän että oli vaalenpunaiset lasit silmilläni Olin tyhmä . Olen nyt sairaslomalla enkä enää palaa samaan paikaan. Nimittäin sun on pakko tehdä niinkuin ryhmä sanelee. Se määrittelee onko talossa hyviä vai huonoja hoitajia . Jos poikkeat ryhmästä ,ryhmä eristää sut ja savustaa ulos.kiltteys on vaan pahe ja sinusta on päästävä eroon. Joskus voi tietenkin onnistaakin että pääsee hyvään työympäristöön jossa voi toteuttaa noita ihania ajatuksianne ja asenteitanne. onnea kumminkin elämäänne ja jaksamista sitä tarvitsette.
- coach83
Hienoa, että olette valinneet näin hyvän alan . Puhun ihan vakavissani. Olen tosin itsekin vielä opiskelija, mutta olen saanut todella paljon tästä opiskelusta ja harjoittelusta. Ehkä antoisinta tässä opiskeluaikana on ollut tämä vanhusten kanssa keskustelu ja heidän elämänkokemusten kuunteleminen. Jos siis vastaukseni kelpaa, vaikka olen melkein samassa tilanteessa kuin te, oma päättötyöni vielä vailla aihetta, ja valmistun keväällä.
Takana on kuitenkin työssäoppimisjaksoja ja keikkatyötä kesäisin. Ja aion jatkossa mennä sellaiseen paikkaan töihin, missä on myös mahdollisuus pitää vanhuksia hieman paremmin kuin jossain terveyskeskuksessa, jossa valitettavasti tämän palstan rääväsuut ilmeisesti ovat töissä. Kokeilkaapas yleistä sairaanhoitoa ja huolenpitoa, esim. sisätautiosastolla. Siellä on enimmäkseen kuitenkin vanhuksia ja he ovat todella hyvässä kunnossa. - kokemus
Olin myös kouluaikoina harjoittelemassa vanhainkodissa ja haluan kertoa näin miespuolisena kokemuksista.
Itse viihdyin hyvin ja ammattilaiset, sekä vanhukset ottivat hyvin vastaan, vaikka edustin miessukupolvea.
Alussa oli tietenkin pienoinen jännitys päällä, että miten selviän tehtävistä, koska hoitamiseen liittyi intiimialueella liikkumista pesuineen ja rasvauksineen, mutta alkupaineiden jälkeen minuun totuttiin ja päivät alkoi mennä rutiinilla, vaikka osa asiakkaista koki sukupuolisuuteni kiusalliseksi, mutta järjen käyttöhän ei ole kiellettyä ja pyysin toisen hoitajan hoitamaan asiakkaan.
Työt oli mielestäni välillä aika kaavamaisia kuitenkin mielekkäitä, kun niihin asennoitu oikein,ei kuitenkaan raskaita.Työhön kuului lääkkeenjakoa,sokeriarvojen mittaamista, verenpaineen mittaamista,pesemistä, pukemista,nostamista,parranajoa, riisumista,syömistä,kahvinkeittoa, tiskausta,pientä siivousta,ulkoilua, seurustelua jne.
Tekniikkaakin tarvittiin nostamisessa, jolloin isokin mummo siirtyi hentojen hoitajien avulla vaivattomasti ja opin oikeat nostotavat, sekä apuvälineiden käytön ajan mittaan, eli välineitä ja tekniikkaa kannattaa käyttää vanhustyössäkin.
Eräs asia, joka tavallaan askarrutti mieltäni vanhainkodissa oli vanhuksien kovat lääkitykset, eli tarvitaanko välttämättä aina niitä kaikkia pillereitä ja olisiko mahdollista niistä tinkiä, mutta tietynlainen lääkityshän täytyy ollakin, mutta se siitä.
Toinen asia, joka laittoi miettimään oli se, että tietynlainen passiivisuus asiakkaista paistoi läpi, johtuiko se laitostumisesta, yksinäisyydestä tai vanhuuteen liittyvistä sairauksista,vaikka virike toimintaakin yritettiin järjestää.
Ehkä omaiset saisivat käydä enemmänkin vierailuilla, mutta hoitajathan ne tavallaan lähimmiksi ihmisiksi muodostuu, vaikka hoitajan täytyy muistaa myös se seikka, että on työssä ja parkita itsensä liiallisilta tunteiltaan.
Mielestäni harjoitteluaikani oli elämyksiä antava kokemus, vaikka työhön liittyi suruakin, mutta välillä jopa hauskaakin, kun meinasin saada 90v morsiamen sieltä, mutta onneksi olin varattu ja suhde pysyi valokuvien katselu asteella.
Suosittelen miehiäkin hakeutumaan alalle, sillä mummojen trollaattoreihin tuli kummasti virtaa lisää, kun tulin vuoroon ja he alkoivat pukeutuakin paremmin, kun karaokea laulettiin.
.- pilkunviilaaja
Anteeksi vain kun takerrun näin pieneen asiaan mutta silmiini pisti tekstistäsi potilaiden nostamiseen liittyvät kirjoitukset.. Heitä ei missään nimessä nosteta vaan heitä siirretään/liuvutetaan. Nostaminen on käytössä vain jos muita keinoja ei ole.
- kokemus
pilkunviilaaja kirjoitti:
Anteeksi vain kun takerrun näin pieneen asiaan mutta silmiini pisti tekstistäsi potilaiden nostamiseen liittyvät kirjoitukset.. Heitä ei missään nimessä nosteta vaan heitä siirretään/liuvutetaan. Nostaminen on käytössä vain jos muita keinoja ei ole.
Kyse on vanhainkodista ja asukkaita kutsutaan asiakkaiksi, eli kyse ei ole potilaista ja nostotekniikkaa käytetään pyörätuolisiirroissa.
Kannattaisiko tekstit lukea huolellisemmin? - pilkunviilaaja
kokemus kirjoitti:
Kyse on vanhainkodista ja asukkaita kutsutaan asiakkaiksi, eli kyse ei ole potilaista ja nostotekniikkaa käytetään pyörätuolisiirroissa.
Kannattaisiko tekstit lukea huolellisemmin?mutta yleisesti ottaen oli kyseessä asiakas/potilas niin heitä harvemmin nostellaan, oli hän sitten sängyssä tai pyörätuolissa. Ja edelleen väitäN että pyörätuoliinkaan ei YLEENSÄ nosteta vaan siiretään erilaisia apuvälineitä apuna käyttäen. Mutta nostele sinä vain, minä siirrän ja säästän itseäni..
- kokemus
pilkunviilaaja kirjoitti:
mutta yleisesti ottaen oli kyseessä asiakas/potilas niin heitä harvemmin nostellaan, oli hän sitten sängyssä tai pyörätuolissa. Ja edelleen väitäN että pyörätuoliinkaan ei YLEENSÄ nosteta vaan siiretään erilaisia apuvälineitä apuna käyttäen. Mutta nostele sinä vain, minä siirrän ja säästän itseäni..
Näyttää tämä olevan sulle tärkeä asia.
Tottakai ymmärrän, että siirtämisestä on kyse ja tiedän liukurit sun muut, mutta erilaisia siirtoja tehdään nosturien avulla ja pyörätuoli siirtoja teknisesti hoitajan avustuksella selkää säästämättä.
En ilmeisesti puhunut nostamisesta.DD
Et ilmeisesti toimi vanhainkodissa, kun tuo ammattisanasto ei ole hallinnassa, eli potilas sanaa ei käytetä asukkaista, vaan asiakas.
ps. kyllä on vaikeeta, no hyvää päivän jatkoa kuitenkin. - Anonyymi
pilkunviilaaja kirjoitti:
Anteeksi vain kun takerrun näin pieneen asiaan mutta silmiini pisti tekstistäsi potilaiden nostamiseen liittyvät kirjoitukset.. Heitä ei missään nimessä nosteta vaan heitä siirretään/liuvutetaan. Nostaminen on käytössä vain jos muita keinoja ei ole.
"Nostaminen" ei ole käytössä milloinkaan tai vain 'höyhenen'kevyitten kohdalla. Satakiloisia ei nostella, oli "muita keinoja" tai ei.
- Anonyymi
Olen eläkkeellä oleva hoitaja tein vanhustyötä 20 vuotta joten omakohtaista osaamista oli kyllä. Minulla oli harjoittelussa vanhempi ohjaaja jonka sanat oli rajut omasta mielestäni kun hän sanoi minulle kun kutsuin lääkärin paikalle kun vanhus alkoi kuolemaan.Vanhus oli iäkäs monisairas ja halusi itse pois mutta nuori lääkäri hoiti niinkuin lääkärin kuuluukin ja vanhus eli 2viikkoa sen jälkeen. Ohjaajani otti minut puhutteluun sen jälkeen ja sanoi että jos vastaava tapaus sattuu jos et kestä kuolevan vierellä niin paina hiljaa ovi kiinni ja anna vanhuksen rauhassa lähteä.Sen jälkeen hävisi kuoleman pelko ja uskon että jokainen vanhus on ansainnut että edes hoitaja on kädestä pitämässä kun hetki koittaa.Törmäsin paljon omaisiin jotka sanoivat että heillä oli kiire etteivät joutaneet hyvästelemään vanhusta kuoleman hetkellä sanottiin että soita sitten kun homma on selvä tai minulla on nyt jääkiekko ottelu kesken tulen sitten kun ottelu päättyy,Se aina aiheutti surua kun ei voinut täyttää vanhuksen viimeistä toivetta.Teille opiskelijat toivotan onnea ja menestystä valitsemaanne työhön,vaikka työ on fyysisesti kuormittavaa kuitenkin vanhukset ovat ihania persoonia jokaiselle kuuluu hyvä ja arvokas hoito ja kun teette parhaanne se riittää.
- Anonyymi
Ketjun ovat aloittaneet vuonna 2004 lähärioiskeljat. Tuskin he enää tarviivat tietoa alasta, lienevät jo lähes 20v sitten valmistuneet:::))))
Kuka hullu nostelee näitä vanhoja ketjuja?!- Anonyymi
Tänä päivänäkin on lähihoitajaksi opiskelevia.
Keskustelu näyttää olleen melko yleistä keskustelua opiskelusta, lähärin työstä, opiskelukokemuksista ja... niin, vanhustenhoidosta. Sitähän tämä osio käsittelee.
Kuka hullu tulee tänne mieltään pahoittamaan ilman, että vaivautuu edes ottamaan selvää, miksi ketju on nostettu?!
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jos ottaisit yhteyttä, näyttäisin viestin kaikille
Yhdessä naurettaisiin sulle. Ymmärräthän tämän?1631443Heikki Silvennoinen ( Kummeli)
Kuollut 70-vuotiaana. Kiitos Heikille hauskoista hetkistä. Joskus olen hymyillyt kyynelten läpi. Sellaista se elämä on561247Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos
Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä241229Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?
Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?2141130- 1261068
Kauanko valitatte yöpäivystyksestä?
Miks tosta Oulaisten yöpäivystyksen lopettamisesta tuli nii kova myrsky? Kai kaikki sen ymmärtää että raha on nyt tiuk317999Hyvää huomenta 18. luukku
Hyvää keskiviikkoa. Vielä pari päivää ja sitten on talvipäivänseisokki. 🎄🌌❄️😊❤️223994- 42939
- 72905
- 73899