olen tykästynyt -valtavasti -yhteen naiseen. Ongelma on, että olen parisuhteessa. Meillä oli 'jotain' tämän naisen kanssa, olimme työkavereita. Tarkoitan siis henkistä yhteyttä, ei seksiä tms tietenkään, hän ei tiedä seks. suuntautumistani.
Parisuhteeni on osin huono. Kumppanini juo välillä aika paljon, eikä meillä ole seksiä, yhteisiä juttuja yms. niin paljon kuin toivoisin. Kumppanini on myös epäluotettava, etenkin taloudellisissa asioissa vastuu lankeaa lähes aina minulle.
Kuitenkaan en häntä pettäisi.
Nyt se ongelma: kun harrastamme seksiä, kuvittelen tekeväni sitä tämän toisen naisen kanssa. Kun kumppanini on kainalossani, haaveilen silittäväni tätä toista naista. Emme ole työkaveruutemme jälkeen pitänyt yhteyttä (haluaisin kyllä). Oikeasti kuolen ikävään.
Mitä ihmettä teen...
Parisuhteeni on osin huono. Kumppanini juo välillä aika paljon, eikä meillä ole seksiä, yhteisiä juttuja yms. niin paljon kuin toivoisin. Kumppanini on myös epäluotettava, etenkin taloudellisissa asioissa vastuu lankeaa lähes aina minulle.
Kuitenkaan en häntä pettäisi.
Nyt se ongelma: kun harrastamme seksiä, kuvittelen tekeväni sitä tämän toisen naisen kanssa. Kun kumppanini on kainalossani, haaveilen silittäväni tätä toista naista. Emme ole työkaveruutemme jälkeen pitänyt yhteyttä (haluaisin kyllä). Oikeasti kuolen ikävään.
Mitä ihmettä teen...
Vastaukset 19
Vanhimmat
hae hoitoa, sanot ettei teillä ole kumppanisi kanssa seksiä eikä yhteisiä juttuja, mutta kun harrastatte seksiä ja kumppanisi on kainalossasi ajattelet tätä duunikaveria. Eiks siinä ole pieni iso ristiriita.
Kuulostaa kivasti että syyllistät kumppaniasi saadaksesi itseltäsi luvan toimia tän toisen mimmin suhteen.
Jotenkin tää aloitus kyllä kuulostaa samalle kuin täällä on ennenkin ollut.
Sulla on paska elämä, korjaa se. Itse sä tiedät mitä haluat ja mitä et, se onko sulla selkärankaa tehdä asioita on sitten taas toinen juttu.
ymmärtääkseni tämä on foorumi asioista/tunteista yms. keskustelemiseen ja pohtimiseen ilman, että toinen allekirjoittaneen elämästä mitään tietämätön henkilö alkaa yhden kirjoituksen perusteella edellyttää minun hoitoon hakeutumistani tai muuten kirjoittaa alatyylisesti. Tiedoksesi, että olisin varmasti kirjoittanut muualle ja voisitte jatkaa täällä omia ihkudaa-kirjottelujanne, mutta kun tämäntyylisiä palstoja on aktiivisuudeltaan melko harvassa.
En ole hakemassa lupaa toimia mitenkään tämän toisen naisen suhteen. Sanoinhan, että olen uskollinen. Lähinnä hain sitä, että onko täällä muita, jotka ovat olleet vastaavassa tilanteessa ja mitä ovat tehneet. Jos otat nuo vällyt pois silmiltäsi, niin näet lukea minun kirjoittaneen, että seksiä ei ole tarpeeksi. Sitä on siis ehkä kerran vuoteen. Minulle se ei riitä. Toisekseen, en välttämäti halua toista henkilöä tilanteessa, jossa hänellä on aktiiviputki ollut päällä pari viikkoa ja hygienia on mitä on.
Olen ollut puolisoni kanssa kuusi vuotta, ja mukaan on mahtunut siis ylä- ja alamäkeä. En hyväksy hänen juomistaan, ja hänen edukseen on sanottava, että hän on yrittänyt siitä eroon päästä. Taloudelliset seikat painavat yhteiselämässä, en usko, että sitä kukaan pystyy kieltämään. Välillä olisi mukava, jos hänkin tarjoaisi minulle ravintolassa tms.
Toi on taas tuon fuckin tapaista kirjoittaa loukkaavasti ja ylenkatsoen, kuin hän oisi muiden yläpuolella ja tietäisi kaikesta kaiken. Lähinnä naurettavaa.
Ei ketään tarvitse kehottaa hakemaan hoitoa.. Varsinkin kun aloittaja sun tilanne on ihan normaali. Aika yleistä, uskoisin. En kyllä osaa neuvoa ulospääsyä, oon ollu tossa itekin joskus.
Vai että selkärankaa se fuck toivoo.. V*ttu kysympä vaan, kuinka paljon "selkärankaa" se vaatii häneltä haukkua muita ja muiden (ihmisten, joita hän ei edes tunne) elämää "p*skaksi"... Taitaa olla oma elämä aikamoist p*skaa.
6 vuotta ja oot ihan romuna. Haaveilet jostain paremmasta, elät fantasioita, haet boostia ihastuksesta että jaksat taas katsoa toisen dokausputkea. Mikä rakkaus se tuollainen on? Millaisia ne hyvät hetket sitten on kun tuollaista kakkaa jaksaa sen voimalla lopun aikaa? Onko ne hyvät hetket pidempiä kuin huonot joten ajattelet että se tasoittaa mukavasti?
Selkärankaa haen sulta siinä että myönnät itsellesi ettet elä hyvää elämää. 6 vuotta on aikaa, ei rakkautta. Eiks sunkin olisi aika saada ihminen elämääsi joka ottaa vastuuta teidän yhteisistä unelmista, sun hyvinvoinnista ja onnesta. Jos sä luulet että on ikävää jättää toinen kun on se sairauskin nimeltään viina, niin mä kerron ettei ole. Sulla on oma elämä elettevänä.
Eroa, etsi se päiväuni käsiisi ja katso mitä kesä tuo tullessasi. Sä olet tuhlannut jo aikaa, älä elämääsi.
Se on kiva että hän on koittanut ryhdistäytyä, mutta sä et ole sen mutsi. Sä et ole vastuussa sen päätöksien heikkoudesta eikä sun tarvi uhrata itseäsi sen eteen.
On olemassa hyvääkin elämää, onnllista parisuhdetta jossa sun ei tarvi miettiä koko aika tulevaa notkahdusta. Elä elämääsi, älä koita uhrata sitä viinalle, Yksi teidän suhteessa on niin tehnyt jo.
ei ole, enkä näkisi että kenekään pitää viinan kanssa alkaa kilpailemaan ja uhrata elämänsä odotteluun kumpi voittaa. Jos ap:n tyttis haluaa viinasta eroon, hän voi sitten selvänä kun on ollut muutaman vuoden, etsiä ap:n käsiin ja rakkaus varmasti roihahtaa uudelleen koska se ei kuole jos on aitoa. Mutta sitä ennen, ap:n tyttiksen pitää oppia seisomaan omilla jaloillaan, vastata omista juomisistaan.
EI ap seurustele kenekään muun kun viinan kanssa, se on pomona jonka mukaan kaikki menee. Eikö se kuulosta paskalle elämälle? Minusta kuulostaa.
Tottakai hänen kommenttinsa kolahtavat ja suututtavat toisia, koska ne osuu ja uppoo. Valitettavasti usein hänen kommenttinsa ovat ne tämän palstan mielenkiintoisimmat sekä realistisimmat. f*ck -nimimerkin takana oleva henkilö osaa perustella mielipiteensä hyvin, ymmärtää lukemaansa erittäin hyvin sekä kertoo näkemyksen säälimättä sekä ketään solvaamatta.
Taitaa olla ainut tämän palstan älykäs kirjoittelija. Harmi.
Ja hyvin älykkäästi hän myös yrittää vaihtaa kirjoitustyyliään puolustellessaan itseään toisen nimimerkin takaa :-D
mikä sun panos tähän keskusteluun oli? Sun salapoliisityöskentely ei kyllä ihan vakuuta. Jos sä luulet että mä olen ihminen jonka tyyliin sun ehdottama toiminta kuuluu, niin et säkään taida päivistäsi helpolla selvitä.
Mutta hyvä että sulla on jotain tekemistä keskustelupalstalla, pitäähän kai sunlaisillakin paikka olla missä ne saa oivaltaa asioita. Mä sanon jos osut jossain oikeaan.
Hei! Ymmärrän huolesi ja olotilasi. On todella vaikeeta olla ristiriitaisissa tunnelmissa, etenkin kun on edelleen parisuhteessa jossa ei toivoisi käyvän kuin hyvin.
Oletteko edelleen työkavereita ihastuksesi kanssa? Näetkö häntä siis usein? Millainen hän on nykyiseesi verrattuna, onko samanlainen, sama huumorintaju, ikä, ulkonäkö?
Hyvä vinkki tuntuisi olevan ettette näkisi pitkään tai edes vähään aikaan ja katsoisit kuinka tunteidesi käy. Netissä on monia hyviä artikkeleita aiheesta. Ja myös niitä tarinoita kuinka vastaavanlaisessa tilanteessa muille on käynyt.
Millaiset ovat tunteesi nykyisessä parisuhteessa? Salailetko asioita, oletteko puhuneet ihastumisestasi yhdessä? Millainen on yhteinen menneisyytenne?
Sanot että teillä ei ole seksiä, mutta puhut siitä että mietit seksin aikana tätä toista naista.
Olen ollut vastaavanlaisessa tilanteessa ja juttelen täällä mielelläni. Toivottavasti saat päätä selviteltyä ja tsemppiä!
Emme ole enää työkavereita, enkä näe häntä enää ollenkaan. Hän on tyystin erilainen kuin parisuhdekumppanini -sekä fyysisesti että henkisesti. Se, mikä hänessä kiinnitti huomion alunalkaen, oli, että kun olin hänen seurassaan, oli kuin olisin tullut kotiin. Minulla ei ole koskaan ollut sellaista tunnetta kenestäkään, ei edes nykyisestä kumppanistani. En osaa sitä tarkemmin selittää: hyvä olo, kun toinen on siinä. Ja nyt, kun emme enää näe, tuntuu välillä, että kuolen tähän ikävään.
Siksi kun meillä tässä nyt oli seksiä piiiiiiiiiitkän ajan jälkeen, tämä toinen nainen kummitteli mielessäni koko ajan.
Niin ja hei jos ihan privana haluat jutella niin: [email protected] :)
Miten pitkään olet tuntenut tuon toisen naisen? Ajan kanssa varmaan selviää, pääsetkö niistä haaveista eroon vai et. Jos on oikein kunnolla kolahtanut, ei aikakaan välttämättä auta.
En osaa neuvoa sen paremmin liittyen nykyisen kumppanisi kanssa oleviin ongelmiin.. mutta alkoholi on tietty aina hankala juttu ja siitä eroon pääseminen voi olla pitkä prosessi.. Usein on niin, että toista ihmistä ei voi oikein muuttaa, vaan halu muutokseen lähtee itsestä. Miten pitkään jaksaa sitten odottaa että kumppani ryhdistäytyisi, sitä voi toki miettiä.
Voimia sulle! Toivottavasti asiat ratkeavat parhaiten päin.
Onko se kollegasi siis hetero?
Jos on, niin aika vastenmieliseltä ja likaiselta tuntuu, että sotket hänet näihin lesbofantasioihisi.
oletko taas joku heteroäijä väärällä palstalla?
Tossa tilanteessa sitä ei lähtisi eroamaan vain sen takia, jotta saisi jonkun jota ei välttämättä saa, koska se on pelkkää mielen suloista huminaa. Todellisuus voi hyvinkin olla toisenlainen ja sitä kautta pettymys pidemmän päälle.
Ei. tossa lähtisi eroamaan vain itsensä takia, jotta asia selkiytyisi mitä sitä oikein tahtookaan.
Yksinkertaisesti en tiedä kauanko viitsit heittää tämän kertaista elämääsi ns. hukkaan. Mikään ei sinänsä ole turhaa, koska aina oppii. (Paraskin laittamaan).
Lisäksi ei taida olla kyse siitä tietystä kolmannesta ihmisestä, vaan sinun halustasi päästä pois tilanteesta missä olet. Olet vain kehittänyt sen ihmisen itsellesi tärkeäksi.
Mutta hei, se on vain teoria ja sinä tiedät (toivottavasti) parhaiten mitä tarvitset, jotta pääset kehittymään ja nauttimaan elämästä toivomasi mukaan.
Kummallista jorinaa. Jos ihastuu johonkin toiseen ihmiseen, puuttuu nykyisestä suhteesta jotain oleellista. Niin ei taida käydä -varsinkaan uskolliselle ihmiselle- jos kaikki on hyvin ja onnellista. Sitä ei varmasti ymmärrä ne, joille seurustelu on elämäntapa ilman aitoja tunteita.
Jokaisesta suhteesta puuttuu aina jotain. Se oleellinen vaan ei välttämättä ole aina uudessa ihmisessä, vaikka kuinka tuntee häntä kohtaan jotain kaihoa.
Tuossakin oli vain vinkkiä poistua nykyisestä mitäänsanomattomasta suhteesta ja pysähtyisi edes vähän aikaa miettimään ihan omia juttujaan.
Hei Ap.! Minkä ikäinen olet, jos saan kysyä?
Kolmen kympin paremmalla puolella, tai pahemmalla, jos ikä ei tuo viisauttakaan.