maniaako?

Joo, mulla tuon tyyppinen ajattelu sekä puhumiseni suunnittelu ennakkoon ja tunnekuohut olivat lapsuuteni loputtua, murrosiän alussa, kun en sopeutunut toisten harrastuksiin. Olin sitten katkera, pitkävihainen ja äkäinen ikäisilleni ihmisille.

Sairastuin Aspergerina, epävakaana persoonana ja lievästi masentuneena pian skitsoaffektiiviseen häiriöön. Minulla sen mielialahäiriö on tosin lievä, eikä minulla ole maniaa ollut. Kuitenkin muistan hyvin, kuinka sairauttani ennen, 14-vuotiaana, ajattelin kiihkeästi sopeutumisongelmiani ja kohdistin sen vihani vanhoihin kavereihini. Tunnekuohu oli todella voimakas ja olin ylivirittyneessä tilassa kaikin puolin. Sittenpä loppujen lopuksi purin vihaani vain satunnaisesti kohteisiini. Eristäydyin mielenhäiriöisenä omaan huoneeseeni ja minulla oli ilkeitä, häiritseviä pakkoajatuksia.

Nyt kuitenkin olen käynyt psykologilla ja lääkärissä. Kehotan tekemään saman, jos pakkoajatuksesi ovat häiritseviä ja ikäviä itsellesi ja ne välittyvät muihinkin.

Varhain eikä myöhässä, sen olen itse jälkikäteen todennut.

Käyhän lääkärin ja psykologin puheilla varhain eikä liian myöhään. Tämän olen itse todennyt, kun en murrosiässä soputunut toisten harrastuspiireihin. Siitä aiheutui minulle sitten mm. epävakaa persoona, ahdistus, pakkoajatukset, eristäytyminen ja skitsoaffektiivinen häiriö.

Kyllä, jos pakkoajatuksesi ovat harmillisia ja ikäviä itsellesi, ja ne välittyvät omasta käytöksestäsi muillekin, olisi tolkullista hoitaa häiriös pois. Jos tunnekuohuusi liittyy pitkävihaisuus, vähäinenkin tarkoituksettomuus ja toisista vieraantumisen tunteita, niin tarttee siis hoitaa.