Päiväni alkavat aina samoilla ajatuksilla joista haluaisin päästä eroon. Olen nimittäin katkera monille henkilöille ja erityisesti yhdelle. Välillä olen ihan kiihtynyt kun ajattelen asiaa. Takanani on erittäin paljon vastoinkäymisiä mm. alkoholistilapseni kuolema ja se kuinka hirveän paljon yritin häntä auttaa. Olen mielessäni kateellinen tietylle henkilölle jolla on mennyt elämässään oikein hyvin. Ajatukset pyörivät vain samaa rataa vaikka tiedän ettei se ole kenenkään muun syytä, että elämäni on niin vaikeaa. Mielessäni olen katkera myös miehelleni joka toisinaan kehuu näitä henkilöitä. Hänen pitäisi enemmän arvostaa minua. Minulla ei ole nykyään yhtään sydänystävää ja tällä hetkellä en ole työssä. Pelkään että pakkoajatteluni liittyy psykoottiseen sairauteen. Olenko ehkä vainoharhainen? Onko kellään samantyyppistä kokemusta?
maniaako?
kalvavat ajatukset
2203
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Joo, mulla tuon tyyppinen ajattelu sekä puhumiseni suunnittelu ennakkoon ja tunnekuohut olivat lapsuuteni loputtua, murrosiän alussa, kun en sopeutunut toisten harrastuksiin. Olin sitten katkera, pitkävihainen ja äkäinen ikäisilleni ihmisille.
Sairastuin Aspergerina, epävakaana persoonana ja lievästi masentuneena pian skitsoaffektiiviseen häiriöön. Minulla sen mielialahäiriö on tosin lievä, eikä minulla ole maniaa ollut. Kuitenkin muistan hyvin, kuinka sairauttani ennen, 14-vuotiaana, ajattelin kiihkeästi sopeutumisongelmiani ja kohdistin sen vihani vanhoihin kavereihini. Tunnekuohu oli todella voimakas ja olin ylivirittyneessä tilassa kaikin puolin. Sittenpä loppujen lopuksi purin vihaani vain satunnaisesti kohteisiini. Eristäydyin mielenhäiriöisenä omaan huoneeseeni ja minulla oli ilkeitä, häiritseviä pakkoajatuksia.
Nyt kuitenkin olen käynyt psykologilla ja lääkärissä. Kehotan tekemään saman, jos pakkoajatuksesi ovat häiritseviä ja ikäviä itsellesi ja ne välittyvät muihinkin.
Varhain eikä myöhässä, sen olen itse jälkikäteen todennut.
Käyhän lääkärin ja psykologin puheilla varhain eikä liian myöhään. Tämän olen itse todennyt, kun en murrosiässä soputunut toisten harrastuspiireihin. Siitä aiheutui minulle sitten mm. epävakaa persoona, ahdistus, pakkoajatukset, eristäytyminen ja skitsoaffektiivinen häiriö.
Kyllä, jos pakkoajatuksesi ovat harmillisia ja ikäviä itsellesi, ja ne välittyvät omasta käytöksestäsi muillekin, olisi tolkullista hoitaa häiriös pois. Jos tunnekuohuusi liittyy pitkävihaisuus, vähäinenkin tarkoituksettomuus ja toisista vieraantumisen tunteita, niin tarttee siis hoitaa.