En voi sille mitään että jähmetyn kun kohtaamme sydän hakkaa tuntuu vain että en kestä enää nähdä sinua. Olen ehkä liian ujo sinulle. Onneksi olet vältellyt minua jotta kaikki ei huomaa että punastun. Tiedoksi vaan että silti kaipaan sinua.
olen liian ihastunut sinuun
ujoksi menee
291960
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
En tiedä mikä minuun on viimeaikoina mennyt, samasta syystä olen vältellyt naista koska ujostuttaa niin hitosti enkä tiedä mitä sanoisin. Se hiljaisuus on vaan niin kiduttavaa että pakko pysyä vaan loitolla, vaikka nainen onkin niin ihastuttava. En pysty katsomaan päin juuri missään tilanteessa enää. Olen yrittänyt kauempaa vilkuiluakin vähentää, vaikka tuskaa tekeekin. Oli siitäkin aina niin noloa jäädä kiinni kun ei muuta sitten uskalla tehdä.
Oletko aina ollut ujo hänen seurassaan vai oletko nyt alkanut ujostella?
Kaipa sitä aina vähän, yhteen väliin meinasi jo alkaa rentoutumaan ja juttu paremmin luistamaan mutta en sitten tiedä mistä tää hiljaisuus taas alkoi. Tuntuu nainenkin olevan yhtä tuppisuu mun kanssa vaikka muiden kanssa tuleekin juttuun kuten kai minäkin. Keskenämme ollaan sitten ihan mykkänä, kai se käytös jotenkin peilautuu, kun toinen ei puhu niin en minäkään uskalla jne.
Kuulostaa tosi tutulta, samanlainen tilanne itsellänikin, kommunikointi yhden miehen kanssa melko vaivautunutta nykyään molemmin puolin vaikka aikaisemmin on ollut rennompaa.
Missä päin olet Tumma N tavannut häntä?
Helsingissä olen tavannut häntä.
Mitä toivoisit? Jonkinlainen keskusteluyhteys tulisi olla. Onko huono vaihtoehto yrittää avata solmuja kahden kesken?
Ujous ei ole ollenkaan huono piirre.
Jos hän ottaisi sinuun yhteyttä tilanteen selvittämiseksi?
En usko että mitenkään voisit olla ujompi kuin minä. Ja ei siinä ujostelussa ja tunteiden paljastumisessa ole mitään hävettävää, ainakaan minun mielestäni :) Ja sitä paitsi kaipaan sua ihan tosissani, jos siis olisit hän.
nii... en tiä mikä viskoo .... olen yli-ihastunut tällä hetkellä pitkäaikaiseen ystävään . jota en aiemmin ole edes sillä tavalla ajatellut ja tiedän , että menee ohi , ja järki voittaa kun ei voi pilata vuosien mukanaa tuomaa ystävyyttä ... kummasti palaa jo järki hitusen päähän kun tänne anonyymisti kirjoittaa :)
Puhekyky tuntuu katoavan kummaltakin.. Syytän osaksi sitäkin, että kohtaamiset tulee aina jokseenkin yllättäen ja on sen verran lyhytkestoisia, ettei niissä oikein ehdi itseään keräämään niin, että saisi suusta ulos jotakin edes vähän järkevää.
Pitäisi varmaan vaan uskaltaa puhua sulle mutta se ei oikein onnistu koska se on niin lyhyt hetki mitä siinä on mahdollista enkä sitten vaan keksi mitään mitä sanoisin.
Kehuit minua kauniiksi joskus tässä ja tuntuu että odotat ehkä minun sanovan jotain vastaavasti sinulle mutta mulla on niin paljon tunteita että en tiedä voinko sanoa mitään järkevää. No sanon tässä että oot juuri sellainen mistä pidän.
Yli-ihastunut olen minäkin, niin että järki lähtee päästä. Tämä on jotakin mieletöntä-hulluutta huumaa. Uskallan jutella hänelle mutta toisinaan solkotan jotakin siansaksan tapaista ja/tai kysyn jotakin äärettömän tyhmää.
Eilen oli jälleen aivan ihania kohtaamisia. Hän tervehti minua ja samalla käänsi päänsä hieman sivuttain, hymyili ja katsoi lämpimästi silmiin, nyökäyttäen hieman silmiään. Kun ojensin hänelle erään tavaran, hän sulki käteni käteensä pieneksi hetkeksi. Kiitin häntä eräästä asiasta ja samalla koskin häntä olkavarteen ja hän koski minua kevyesti olkavarteen.
,.............................................................................................................................................. .
Ihania kirjoituksia kaikki edelliset. Tuttu on minulle myös tuo tunne. Mykistyy toisen edessä ihastuksesta. Tuntee joka solullaan sähköä ilmassa. Jotenkin luulen, että kohdallani en uskalla ottaa sitä riskiä, että toinen pitäisi minua mitättömänä, sanomieni perusteella. Toisen ihastuminen tuntuu niin mielettömän ihanalta, ettei halua mitenkään rikkoa tilannetta. Tunne on niin onnellinen. Ja toisaalta, kannattaako edes rikkoa tilannetta? Voi olla, ettei seurustelua synny tämän vuoksi, mutta saipahan edes hehkua hetken. Meneekö se noin?
Kamalata, jos eräs hlö tulkitsisi vaivautuneisuuteni ja kiussantuneisuuteni siten, että olisin niin perin ihastunut, etten saisi sanaa suustani. Toinen on kyl läheisyydessäni ja välillä kauempanakin punainen kuin rapu, ja se saa itseni kiusaantumaan. Huomaan, et aistii voimakkaasti, että olen siinä, ja itsellä tunne et haluis vaan nopeesti liueta paikalta. En ole siis kiinnostunut.
Mut ei tää varmaan mulle ollutkaan. Nuo kuvailut tuossa edelleä kyl uhkaavasti sopisiviat erään ihmisen toimintaan (ja siis näin ollen ajatuksiinsa? hui! vähän säikähdin!), ja en toivoisi mitään sellaista. En halua mitään välillemme. Vähiten sitä, et mut tulkittaisiin väärin. Miten korrektisti ilmaista, jos ei ole kinnostunut, mietin vaan. Ja kun näkee toisessa tietynlaista arkuutta ja melkoistakin epävarmuutta, ei haluais tölväistä mitään ikävää, ja sillä tavalla satuttaa toista.
Mut silti: poistun, pakenen..
Oletko sä apuva! nainen vai mies?
näkemään hänet useinkin?
Nainen olen. Ja mies tuo, ketä pakoilen. Itseasiassa huvittavinta tässä on se, että muutaman nuorehkon miehen kaveriporukassa viimevuosien aikana 3 eri miestä ovat osoittaneet kiinnostusta itseeni, ja kenekään heistä taholta en ole ollut siitä imarreltu. Yhtä heistä olen tuntenut vähän enemmänkin, mutta olen vetäytynyt hänenkin suhteensa.
Eli nämä 3 miestä eivät varmaan tiedä toisistaan, ja se tässä kuusaannuttaa eniten. Tuota kiinnostusta miten on ollut kenekin taholta missä määrin, mahd. myös eri aikoina. Mut nyt jokainen heistä taas osoittanut kiinnostustaan - ja en voi tajuta! eivät ole yhtään omaa tyyppiäni heistä kukaan. Ujon / aran ja syrjäänvetäytyvän oloisia ovat varsinkin 2 heistä. Itse olen ulospäinsuuntautunut ollut, mitä nyt viimeaikojen koettelemusten myötä tullut myös hieman araksi ihmisten suhteen ylipäätään. Kuitenkin, miehet, joista itse viehätyn, ovat aikalailla toisenlaisia.
Rauhallisia kylläkin, ehkä ujojakin voivat olla he, keistä kiinnostunut olen ollut, mut eri tavalla. Show manit eivät kyllä myöskään kiinnosta; sellaiset jotka tuovat itseään kokoajan esiin. Myös tällaisten taholta olen saanut huomiota vuosien varrella, mut ei he eivät ole kiinnostaneet itseäni.
Jos joku oikeanlainen joskus löytyi, kivahan se olis. Mut sen miehen pitää myös itse tietää määrätietoisesti, mitä tahtoo, ja uskaltaa toimia. Mitään soutamista ja huopaamista en enää jaksa. Olen jo sikäli aikuinen nainen, et jahkailut soisin nuoremmille -
Näitä kahta nuorehkoa miestä en vaan haluis mitenkään tylyttää, sillä on vahva tunne myös siitä, et heidän itsetunto ei ole kaikkein vahvimmasta päästä. Siksi hieman piinaavaa, kun tunne, et pitää silkkihansikkain käsitellä -
1-2 kertaa vkossa. Ei siinä mitään joutumista, en ajattele niin - vaik mitä nyt parasta olis, jos eivät kiinnittäis muhun mitään huomiota -
15-20
Nyt tulee sen verran tutun kuuloista tekstiä, että pakko kysyä ainakin paikkakuntaa ja ikäluokkaa.
Hauskinta on yrittää solkottaa jotain juttua vaan, josta kumpikaan ei ymmärrä mitään :D
Juuri niin, ääripäät toisilleen.
Minulla on just toisinpäin, eli siis olen hieman ujo normaalisti, mutta sitten jos huomaan nätin tytön, niin heti muutun rohkeammaksi, ja haluan lähestyä häntä :).
Hieno homma, pidä toi ja pääset vielä piiitkälle!
Sama tilanne mulla, muiden kanssa juttu luistaa, mutta sen tietyn miehen kanssa kieli takertuu kurkkuun, halusi kovasti että toinen tule lähemmäksi , mutta sit katoaakin puhekyky.Haluaisi kysellä niin paljon , mutta jutelle ainoastaan arkipäiväisiä asioita.No tilanteet missä nähdään on hankalia..olisi mukavaa nähdä kahdenkesken..
Sama juttu mulla, että kun tavataan niin aina on ylimääräisiä silmäpareja jokapuolella.
Moni ujo punastuu myös kiusaantueessaan. Mutta katseista ja muista jutuista huomaa kiinnostuksen.