Eli siinä minun ongelmani.minulla on pian 3 vuotias tyttö enkä yksinkertaisesti osaa leikkiä hänen kanssaan.:(
Jo ennen omaa lasta kun muut lapset pyysivät minua leikkimään niin tuli aina vaivautunut olo, koska en vain yksinkertaisesti osaa.
Kyllä me tytön kanssa kaikkea puuhataan, piirretään, lauletaan, luetaan, muovaillaan, ulkoillaan, hassutellaan jne. Sellaista leikki leikkiä en vain keksi enkä osaa.
Aina kun yritän jotain niin tuntuu ettei se ole tytöstä yhtään kivaa.
Muutenkin tyttö pyytää aina vain isiä leikkimään eikä koskaan minua, tuntuu epäonnistuneelta.
Minun oma äitini leikki kanssani paljonkin kun olin pieni ja siitä jäi hyvät muistot ja nyt en pysty antamaan sellaisia muistoja omalle tytölleni.
Kateellisena aina katson miten toiset äidit keksivät hauskoja leikkejä lapsilleen ja myös leikkejä jotka ovat kehittäviä ja opettavaisia.
Voiko tälläinen äidin leikkimättömyys vaikuttaa jotenkin tytön kehitykseen?
Yleisesti ottaen istun tytön kanssa lattialle ja tyttö leikkii omiaan, minä yritän siinä sivussa "olla mukana".
Miten paljon päivässä te muut äidit ihan leikitte lastenne kanssa?
Tähän ei lasketa kylpyä, ulkoilua, syömistä jne....
Jo ennen omaa lasta kun muut lapset pyysivät minua leikkimään niin tuli aina vaivautunut olo, koska en vain yksinkertaisesti osaa.
Kyllä me tytön kanssa kaikkea puuhataan, piirretään, lauletaan, luetaan, muovaillaan, ulkoillaan, hassutellaan jne. Sellaista leikki leikkiä en vain keksi enkä osaa.
Aina kun yritän jotain niin tuntuu ettei se ole tytöstä yhtään kivaa.
Muutenkin tyttö pyytää aina vain isiä leikkimään eikä koskaan minua, tuntuu epäonnistuneelta.
Minun oma äitini leikki kanssani paljonkin kun olin pieni ja siitä jäi hyvät muistot ja nyt en pysty antamaan sellaisia muistoja omalle tytölleni.
Kateellisena aina katson miten toiset äidit keksivät hauskoja leikkejä lapsilleen ja myös leikkejä jotka ovat kehittäviä ja opettavaisia.
Voiko tälläinen äidin leikkimättömyys vaikuttaa jotenkin tytön kehitykseen?
Yleisesti ottaen istun tytön kanssa lattialle ja tyttö leikkii omiaan, minä yritän siinä sivussa "olla mukana".
Miten paljon päivässä te muut äidit ihan leikitte lastenne kanssa?
Tähän ei lasketa kylpyä, ulkoilua, syömistä jne....
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuo kaikki muu puuhailu riittää oikein hyvin. Aikuisen ei tarvitse väkisin leikkiä lapsen kanssa, koska harvoin se on luontevaa ja yhtä mielikuvitusrikasta kuin toisten lasten kanssa leikkiminen. Aikuisen mielikuvitus ei riitä siihen mihin lapsen, koska meitä rajoittaa liikaa todellisuus. Nykyajan lapsille ei enää riitä samat yksinkertaiset leikit kuin meille aikuisille omassa lapsuudessamme, koska lapset näkevät ympärillään paljon enemmän asioita ja ovat "valveutuneempia" ympäristöstään (media, tietoisempi kasvatusote jne). Anna lapsen leikkiä itsekseen ja muiden lasten kanssa, niin hänen mielikuvituksensa kehittyy ja lapsesi hoksaa itse uusia asioita. Itse osallistun leikkeihin vain silloin tällöin sivuroolissa tai ohjaamalla pattitilanteesta eteenpäin. Leikkiin ei tarvitse puuttua ellei lapsi varta vasten pyydä. Leikki isän kanssa on usein enemmän lennokkaampaa ja riehakkaampaa ja kiinnostaa siksi lasta enemmän kuin äidin kanssa leikkiminen. Leikkiä voi käyttää myös opetuksessa mutta se on silloin aikuisjohtoista ja kehittää vain jotain tiettyä osa-aluetta.
Hei älä sure. Minäkään en ole leikkinyt lasteni kanssa, je heistä on kasvanut kivoja tasapainoisia nuoria. Minusta aikuisen ei tarvitse leikkiä, ja lapset leikkivätkin mieluummin omanikäistensä kanssa. vain toinen lapsi pystyy eläytymään leikkiin sillä tavalla että leikistä tulee "oikeaa" leikkiä, eikä aikuisen pidä teeskennellä sellaista mikä ei tunnu luontevalta..
Minä olen puuhannut lasten kanssa muuta, mitä tunnen itselleni luontevammaksi. On tehty yhdessä kotitöitä, juteltu, askarreltu, piirretty. Kirjoja olen lukenut heille paljon.
Just niin en minäkään aikanaan osannut leikkiä, luin kyllä paljon ja otin leipomiseen mukaan. Ei niille traumoja jää.
Nyt on lapsenlapsi ja nyt osaan, ihan hassuja leikitään, esitän ja puhun puuta heinää sorminukella, eläiminä, nukkevauvana, konttailen pallon perässä, jumppaamme ja vaikka mitä.
Riittää kun äiti tekee lapsen kanssa sellaista mikä sujuu itseltä aidosti ja helposti. Aikuinen ei ole lapsi eikä tarvitse olla. Lapsen kanssa voi puuhailla ja pelata sellaista minkä äiti itse kokee mieluisaksi. Minä olen lukenut ja laulanut, ulkoillut ja varsinkin jutellut lapsen kanssa paljon. Me jutellaan paljon vieläkin, kun ovat aikuisia.