Kärsiikö kukaan tapatupakoinnista? Oma tarinani menee näin, että voin kohtalaisen helposti olla viikon ilman tupakkaa, mutta kun tulee viikonloppu ja kaverit, jotka lähes kaikki polttavat...
Olen ollut useita kertoja jopa monta kuukautta polttamatta, mutta aina se on lähtenyt käyntiin niin, että olen muonannut joltakin tupakkaa. Tähän tautiin ei oikein auta lääkkeet eikä korvaavat tuotteet, sillä en ole riippuvainen niinkään nikotiinista, vaan siitä pötkylästä sormien välissä, joka sauhuaa.
Yliannostuksina tupakka jopa ällöttää, baari-illan jälkeen jopa alusvaatteet haisevat, mutta seuraavana perjantaina se tuoksuu taas niin hyvälle...
Yritän nyt pärjäillä imeskelytablettien avulla. Olen kolmatta päivää kuivilla, mutta kuten jo sanoin, se on tavallista. Kolme kuukautta olisi jo pieni saavutus... Raivostuttaa!
Nyt on pakko mennä hakemaan helpottava pilleri kielen alle.......
Olen ollut useita kertoja jopa monta kuukautta polttamatta, mutta aina se on lähtenyt käyntiin niin, että olen muonannut joltakin tupakkaa. Tähän tautiin ei oikein auta lääkkeet eikä korvaavat tuotteet, sillä en ole riippuvainen niinkään nikotiinista, vaan siitä pötkylästä sormien välissä, joka sauhuaa.
Yliannostuksina tupakka jopa ällöttää, baari-illan jälkeen jopa alusvaatteet haisevat, mutta seuraavana perjantaina se tuoksuu taas niin hyvälle...
Yritän nyt pärjäillä imeskelytablettien avulla. Olen kolmatta päivää kuivilla, mutta kuten jo sanoin, se on tavallista. Kolme kuukautta olisi jo pieni saavutus... Raivostuttaa!
Nyt on pakko mennä hakemaan helpottava pilleri kielen alle.......
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minulla on sama ongelma, vaikka en sitä siksi koe. Voin olla polttamatta päiviä, viikkoja ja jopa kuukausia, mutta aina kun kaveriporukassa ollaan ja muut polttavat, saatan itsekin tupakan sytyttää. Monen tupakattoman päivän jälkeen tupakka maistuu hyvälle, mutta illan viimeiset henkoset saattavat jo etoa. Ja seuraavat päivät ollaan taas ilman tupakkaa. Olen asiaa monesti miettinyt, että kannattaisiko välttää tupakoivia kavereita, mutta asia on ainakin omalla kohdalle se, että nämä tupakoivat ovat niitä parhaita kamuja, joista en luovu. Loppujen lopuksi en näe satunnaista sauhutteluani kovinkaan suureksi ongelmaksi.
Nojoo, eihän se varsinainen ongelma ole. Harmittaa vaan, kun itsellä on aina huono omatunto, kun vastaan tupakointikysymyksiin aina kielteisesti.
Mulla oli tuo tilanne vuosia (~10 vuotta). Siis polttelin joskus enemmän ja joskus oli kuukausia ihan ilman. Ei ollut erityistä riippuvuutta.
Nyt menee 5-8 kessua päivässä ja lopettaminen ei onnistu. Eli riippuvuus kehittyy vaan niin hitaasti.
6 vuotta vanha aihe, mutta vastataanpas nyt kuitenkin... Itse olen poltellut satunnaisesti tai 1-2 kessua päivässä joulukuusta asti. Voin olla ilman tupakkaa viikkokausia, mutta AH sitä tunnetta kun saa savuavan kääryleen sormiensa väliin vaikkapa tupakkaringissä tai illalla tähtiä katsellessa. Pidän aika usein välipäiviä, ettei pahaa nikotiiniriippuvuutta syntyisi. Kuitenkin tapa on jäänyt päälle, ja nytkin himottaisi tupakalle, mutta sinnittelen huomiseen asti. Koulun jälkeen kotimatkalla kyllä kelpaa röyhytellä savuke, se palkitsee päivän päätteeksi.
Totta kai tupakointi on epäterveellistä pienessäkin mittakaavassa, enkä suosittele sitä kellekään, mutta en koe tuota tapaa niin pahasti terveyttäni tuhoavaksi, joten jatkan nyt ainakin pari kuukautta näin. Toivottavasti pystyn pysyttelemään näinkin vähäisissä määrissä.
Juuri näin se menee. 10 vuotta polttaneena ja useiden epäonnistuneiden lopetusyritysten jälkeen uskon että nyt onnistun. Asenteeni tupakkaa kohtaan on muuttunut niin, että ajattelen siitä vain pelkkää pahaa. Itse vaihdoin tupakan liikuntaan ja nyt kun olen päässyt tällaisesta elämästä kiinni, niin en aijo tupakkaan enää koskea koska pelkkä ajatus tekee pahaa.. kaikki ne hengenahdistukset, limaiset rykäisyt, jatkuva kakostelu alkaa hävitä kokonaan ja tuntuu että on älyttömän helppo hengittää ja sitäkautta jaksaa mitä vain! Toki nikotiini valmisteita käytän aina tiukanpaikan tullen, mutten läheskään jokapäivä :)