Antakaas kun mummi hoitaa tyttöä. ismo joitaa majatalo Amandaa sillä aikaa.
0Äänestä
Sebastian Vuorela
IIsabel, tule takaisin!!!
0Äänestä
hyvää yötä
hieno satu, kiitos :) nyt voi mennä nukkumaan ja näkemään unta metsässä asuvista eläimistä ja pojasta
0Äänestä
iso paha susi
Aion unelmoida oienestä punahilkasta ja hänen pitkistä ripsistään. =D varsinkin rips... rips...niin ripsistä.
0Äänestä
zoofiilistelijä
...Ja harrasti sekkiä eläinten kanssa.
0Äänestä
no hyi
pitikö pilata hyvä satu, eikai nyt eläimiä sentään... Elikkäs poika laittoi takkaan tulen, sitten syötiin susi, jälkiruuaksi hilkan tuomat omenat ja sitten pantiin niin että mökki tutisi.
0Äänestä
voi ei
no hyi kirjoitti:
pitikö pilata hyvä satu, eikai nyt eläimiä sentään... Elikkäs poika laittoi takkaan tulen, sitten syötiin susi, jälkiruuaksi hilkan tuomat omenat ja sitten pantiin niin että mökki tutisi.
Poika oli kiltti teinisusi Ruuperi, jolla oli hieman.huolia. Äitisusi esimerkiksi oli yhtäkkiä kadonnut. Olisiko sillä tekemistä sen kanssa että Isäpappa oli nielaisdut suklaakakun lisäksi vahingossa jotain muutakin?
Koulussa possut ja kilit kiusasivat Ruuperia ahneen ja julman isäsuden takia. Onneksi koulussa oli myös punaiseen.minihamoseen sonnustautuva Punahilkka joka saattoi olla mukava, vaikka välillä niskojaan hieman.näön vuoksi nakkelikin.
Lopulta Ruuperi ryhtyi rohkeaksi sankariksi, joka pelasti Punahilkan ja Äitisuden.
0Äänestä
iltasatu jatko
Hyvä kultatukka, te olette väärässä... poika oli kyllä kiltti, mutta ei mikään susi vaan yksi meistä! IHMINEN. Hänellä oli hyvät vanhemmat, joo koulussa häntä kyllä kiusattiin ja tönittiin koska hän oli hyväsydämmellinen, hiljainen ja joukosta erottuva... No niinpä hän menetti luottamuksensa muihin ihmisiin ja muutti metsään... Vielä tänäkin päivänä poika asuu metsässä ja kaipaa kadottamaansa neitoa. punahilkka toi vain korillisen omenoita... ei heidän välillään ollut mitään.
0Äänestä
Surullista
Koska erottui joukosta, poika aikaa myöten kyynistyi ja koveni. Siksi punahilkka ei milloinkaan saanut tietää tämän lämpöisistä tunteista häntä kohtaan. Sisimmiltään poika kuitenkin oli ikuisesti sama arka, herttainen itsensä, kukaan ei enää vaan hänen kovan kuorensa alle päässyt kurkistamaan. Siksi hän jäi siis metsään..
0Äänestä
Ja satu jatkuu..........
Punahilkka oli niin miehenkipeä,ette malttanut odottaa,että tää hiljainen ja ujo avulias poika,joka oli kiussaamisen kohteena muuttanut metsää ja siellä ikävöi hilkkaa.Hilkka lähti etsimään varattua pelimiestä metsänlaidalla olevasta talosta.Pelimies sai lahjottua Hilkan,mentiin salaiseen paikkaan johon pelimies vei muutkin narrattunsa.Punahilkka luuli olevansa onnensa kukkuloilla,mutta pelimiehen noidaksi nimittämä akka pilasi puuhat.Kesken jyysön saapui akka,lähetti pelimiehen kierrätykseen ja syötti Punahilkan sudelle,joka vaani saunantakana.Metsässä asuva poika ikävöi loppuelämänsä punähilkkaa ja odotti tämän palaavan,mutta turhaan.Kauniina syysaamuna poika yllättyi,puidenvälistä juoksi häntä vastaan,koira ja kaunis nainen kiharat hulmuten.Hiljainen kiusattu poika yllättyi,mutta tyttö kysyi,missä asut ja saatuaan tietää pojan tarinan,he lähtivät pojan kotiin ja elivät siellä onnellisina elämänsä loppuun asti.Pelimies vaihtoi naisia ja viimein vanhana löysi,pienen kiukkuisen akan,joka putsasi pelimiehen ja häipyi.Pelimies oli yksin,hän oli kaikki pelannut ja hän muutti metsään jaDda eliikävissään elämänsä loppuun asti
0Äänestä
surullista
Ja satu jatkuu.......... kirjoitti:
Punahilkka oli niin miehenkipeä,ette malttanut odottaa,että tää hiljainen ja ujo avulias poika,joka oli kiussaamisen kohteena muuttanut metsää ja siellä ikävöi hilkkaa.Hilkka lähti etsimään varattua pelimiestä metsänlaidalla olevasta talosta.Pelimies sai lahjottua Hilkan,mentiin salaiseen paikkaan johon pelimies vei muutkin narrattunsa.Punahilkka luuli olevansa onnensa kukkuloilla,mutta pelimiehen noidaksi nimittämä akka pilasi puuhat.Kesken jyysön saapui akka,lähetti pelimiehen kierrätykseen ja syötti Punahilkan sudelle,joka vaani saunantakana.Metsässä asuva poika ikävöi loppuelämänsä punähilkkaa ja odotti tämän palaavan,mutta turhaan.Kauniina syysaamuna poika yllättyi,puidenvälistä juoksi häntä vastaan,koira ja kaunis nainen kiharat hulmuten.Hiljainen kiusattu poika yllättyi,mutta tyttö kysyi,missä asut ja saatuaan tietää pojan tarinan,he lähtivät pojan kotiin ja elivät siellä onnellisina elämänsä loppuun asti.Pelimies vaihtoi naisia ja viimein vanhana löysi,pienen kiukkuisen akan,joka putsasi pelimiehen ja häipyi.Pelimies oli yksin,hän oli kaikki pelannut ja hän muutti metsään jaDda eliikävissään elämänsä loppuun asti
Pelimies oli, jota poika ei tiennyt, hilkan ikuinen rakkaus. Pojan tunteistahan tämä ei tiennyt, luullen heidän vaan ystäviä olleen. Suhteessa pahaan pelimieheen oli kuitenkin ylitsepääsemättömiä ongelmia, molemmat tiesivät sen. Jopa sen, että hilkkoja olikin kenties useampia. Noita sen sijaan oli saanut pysyvän otteen hilkan suuresta rakkaudesta, pidellen tätä vahvasti taioillaan hyppysissään. Siihen hilkka ei kyennyt vaikuttamaan, olisiko sitten halunnutkaan, kaikki muut esteet tiedostaen. Susi, joka jo kertaalleen syötiin, oli siis noussut haudastaan ja söi hilkan kostoksi tämän pahoista teoista. Se oli noidan lemmikki, jolle uhkaksi koetut syötettiin. Muut hilkat jäivät vahvasti elämään ja edelleen pyörittivät pelimiestä. Vai olisiko ollut toisinpäin. Vanhemmiten tosin pelimies jäi putsattuna,tampattuna, kuten jo kerrottu, roikkumaan mattotelineelle. Muita hilkkoja kun ei enää kiinnostanutkaan. Poika sen sijaan törmäsi uuteen, kunnolliseen hilkkaan, löysi onnensa, koirineen päivineen, eikä enää muistakaan omenantuoja-petturihilkkaa, joka jo syötynä makaa mullan alla.
0Äänestä
äläröllihuutelo
Tää kulostaa kuin alottajalla olisi jotain eläimiä tai luontoa vastaan. Kuulostaa aika pilkalliselle ja ironiselle metsäkeskellä asuvasta pojasta. Sitä paitsi jo pieni aika luonnon keskellä helmassa vaikuttaa suotuisalla tavalla mm. psyykkeeseen. Näin olen kuullut.
Oliko siellä tyttö kuka pojan bongasi. Päivänsäde ja menninkäinen toisinsanoen.
0Äänestä
ap.
Ei ollut tarkoitettu ironiseksi. Poika meni metsään, eikä siellä ollut ihmisiä
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ja hän eli onnellisena elämänsä loppuun asti.
se olin minä.
nin olenn
Vai niin.
Hoida sinä taikaa
Antakaas kun mummi hoitaa tyttöä.
ismo joitaa majatalo Amandaa sillä aikaa.
IIsabel, tule takaisin!!!
hieno satu, kiitos :)
nyt voi mennä nukkumaan ja näkemään unta metsässä asuvista eläimistä ja pojasta
Aion unelmoida oienestä punahilkasta ja hänen pitkistä ripsistään. =D
varsinkin rips... rips...niin ripsistä.
...Ja harrasti sekkiä eläinten kanssa.
pitikö pilata hyvä satu, eikai nyt eläimiä sentään... Elikkäs poika laittoi takkaan tulen, sitten syötiin susi, jälkiruuaksi hilkan tuomat omenat ja sitten pantiin niin että mökki tutisi.
.. ja sitten mökki hajosi.
http://youtu.be/InBiaRBUjUs
Eipä ollut onnellinen loppu pojalle, jolla oli sen pituinen se. Aina ei voi voittaa ja mökkikin hajonnut...hilkalla sentään masu täys:)
Nousivat tuhkasta ja laittoivat uuden lukaalin pystyyn..
Hyvä oli pojan keskellä metsää, huoleton on ... mies. Siellä hän hyräili Juicen Musta aurinko nousee biisiä ja eleli onnellisena.
ja jos hän oli tuhma ja jahtasi eläimiä oli metsän vahvin noita luvannut antaa hänelle peurankorvat loppuelämäksi.
https://www.youtube.com/watch?v=CC5ca6Hsb2Q
Poika oli kiltti teinisusi Ruuperi, jolla oli hieman.huolia. Äitisusi esimerkiksi oli yhtäkkiä kadonnut. Olisiko sillä tekemistä sen kanssa että Isäpappa oli nielaisdut suklaakakun lisäksi vahingossa jotain muutakin?
Koulussa possut ja kilit kiusasivat Ruuperia ahneen ja julman isäsuden takia. Onneksi koulussa oli myös punaiseen.minihamoseen sonnustautuva Punahilkka joka saattoi olla mukava, vaikka välillä niskojaan hieman.näön vuoksi nakkelikin.
Lopulta Ruuperi ryhtyi rohkeaksi sankariksi, joka pelasti Punahilkan ja Äitisuden.
Hyvä kultatukka, te olette väärässä... poika oli kyllä kiltti, mutta ei mikään susi vaan yksi meistä! IHMINEN. Hänellä oli hyvät vanhemmat, joo koulussa häntä kyllä kiusattiin ja tönittiin koska hän oli hyväsydämmellinen, hiljainen ja joukosta erottuva... No niinpä hän menetti luottamuksensa muihin ihmisiin ja muutti metsään... Vielä tänäkin päivänä poika asuu metsässä ja kaipaa kadottamaansa neitoa. punahilkka toi vain korillisen omenoita... ei heidän välillään ollut mitään.
Koska erottui joukosta, poika aikaa myöten kyynistyi ja koveni. Siksi punahilkka ei milloinkaan saanut tietää tämän lämpöisistä tunteista häntä kohtaan. Sisimmiltään poika kuitenkin oli ikuisesti sama arka, herttainen itsensä, kukaan ei enää vaan hänen kovan kuorensa alle päässyt kurkistamaan. Siksi hän jäi siis metsään..
Punahilkka oli niin miehenkipeä,ette malttanut odottaa,että tää hiljainen ja ujo avulias poika,joka oli kiussaamisen kohteena muuttanut metsää ja siellä ikävöi hilkkaa.Hilkka lähti etsimään varattua pelimiestä metsänlaidalla olevasta talosta.Pelimies sai lahjottua Hilkan,mentiin salaiseen paikkaan johon pelimies vei muutkin narrattunsa.Punahilkka luuli olevansa onnensa kukkuloilla,mutta pelimiehen noidaksi nimittämä akka pilasi puuhat.Kesken jyysön saapui akka,lähetti pelimiehen kierrätykseen ja syötti Punahilkan sudelle,joka vaani saunantakana.Metsässä asuva poika ikävöi loppuelämänsä punähilkkaa ja odotti tämän palaavan,mutta turhaan.Kauniina syysaamuna poika yllättyi,puidenvälistä juoksi häntä vastaan,koira ja kaunis nainen kiharat hulmuten.Hiljainen kiusattu poika yllättyi,mutta tyttö kysyi,missä asut ja saatuaan tietää pojan tarinan,he lähtivät pojan kotiin ja elivät siellä onnellisina elämänsä loppuun asti.Pelimies vaihtoi naisia ja viimein vanhana löysi,pienen kiukkuisen akan,joka putsasi pelimiehen ja häipyi.Pelimies oli yksin,hän oli kaikki pelannut ja hän muutti metsään jaDda eliikävissään elämänsä loppuun asti
Pelimies oli, jota poika ei tiennyt, hilkan ikuinen rakkaus. Pojan tunteistahan tämä ei tiennyt, luullen heidän vaan ystäviä olleen. Suhteessa pahaan pelimieheen oli kuitenkin ylitsepääsemättömiä ongelmia, molemmat tiesivät sen. Jopa sen, että hilkkoja olikin kenties useampia. Noita sen sijaan oli saanut pysyvän otteen hilkan suuresta rakkaudesta, pidellen tätä vahvasti taioillaan hyppysissään. Siihen hilkka ei kyennyt vaikuttamaan, olisiko sitten halunnutkaan, kaikki muut esteet tiedostaen. Susi, joka jo kertaalleen syötiin, oli siis noussut haudastaan ja söi hilkan kostoksi tämän pahoista teoista. Se oli noidan lemmikki, jolle uhkaksi koetut syötettiin. Muut hilkat jäivät vahvasti elämään ja edelleen pyörittivät pelimiestä. Vai olisiko ollut toisinpäin. Vanhemmiten tosin pelimies jäi putsattuna,tampattuna, kuten jo kerrottu, roikkumaan mattotelineelle. Muita hilkkoja kun ei enää kiinnostanutkaan. Poika sen sijaan törmäsi uuteen, kunnolliseen hilkkaan, löysi onnensa, koirineen päivineen, eikä enää muistakaan omenantuoja-petturihilkkaa, joka jo syötynä makaa mullan alla.
Tää kulostaa kuin alottajalla olisi jotain eläimiä tai luontoa vastaan. Kuulostaa aika pilkalliselle ja ironiselle metsäkeskellä asuvasta pojasta. Sitä paitsi jo pieni aika luonnon keskellä helmassa vaikuttaa suotuisalla tavalla mm. psyykkeeseen. Näin olen kuullut.
Oliko siellä tyttö kuka pojan bongasi. Päivänsäde ja menninkäinen toisinsanoen.
Ei ollut tarkoitettu ironiseksi. Poika meni metsään, eikä siellä ollut ihmisiä