Maantiepyörän ja cyclocrossin erot?

Mä voin valaista pikkuisen..itselläni on cyclo crossari n.9,5kg swalben marathon plussan pistosuojatuilla renkailla ja sit hiilikuitu maantiepyörä n8.o kg kaposilla renkailla.noilla kahdella pyörällä on aikamoinen ero ajotuntumassa.cyclolla ajan työmatkat ja huonon sään aikaan ja kuitupyörä on lenkkipyöränä.ajoasento mulla on kummassakin aika sama mutta kuitupyörän keveyden ja eron huomaa mm.ylämäkeen ajossa ja vastatuuleen.cyclo on kyllä monipuolisempi pyörä koska siihen saa lokarit kiinni ja mahdollisesti vaikka tarakankin ja renkaita vaihtamalla ajotuntuma saadaan lähelle maantiepyörää.sinun tapauksessa tolla budjetilla ehkäpä suosittelisin alkuun cycloa mahdollisesti hiilikuitu rungolla ja vähintään shimanon 105 osasarjalla.jos taas päätyisit alumiini runkoon niin osta ainakin hiilikuitu keulalla tärinöitä vaimentamaan.

Aloittelijana sinulle sopisi paremmin cyclocrossari. Siihen saa lokarit, siihen saa kestävämmät renkaat ja jos innostut pidempiä lenkkejä tekemään, cycloon saa useimmiten tarakan ja laukut siihen. Maantiepyörä on tavalliselle pulliaiselle turhan raaceri.

Kiitos hyvistä ja kattavista vastauksista. Valaisi jo aika paljon tilannetta. Ajatuksena on ostaa vähintään hiilikuituisella etuhaarukalla varustettu malli, vähän hinnasta riippuen ehkä kokonaankin kuitua oleva pyörä. Kumman pyörätyypin sitten valitsenkin. Budjetti voi ehkä venyä reiluun 2000 €:oon, mutta ei ylemmäksi. Cycle Centeriin olin jo tänään yhteydess ja menen käymään lähipäivinä.

En työni luonteen vuoksi varmaan tule tekemään duunimatkoja pyörällä, ainakaan pääsääntöisesti, enkä ainakaan talvella, joten maantiepyörä houkuttaa. Jos lenkillä pitää vararengasta mukana, niin ei kai rengasrikkokaan ihan katastrofi ole.

Mitä se "pistosuojattu" rengas tarkoittaa? Onko paljon tavallista kalliimpi? Eräs kaverini, joka on pyöräilyä jo pitkään harrastanut ja kisoja paljon ajanut, sanoi juuri hänellä renkaiden maantiepyörässä kestävän keskimäärin 3000 km ja cyclossa n. 5000 km. Tietysti huonolla tuurilla uusikin rengas voi hajota.

Pikkaisen alan taipumaan maantiepyörän suuntaan, koska minun ei ole pakko ajella huonoilla teillä ja ajonautinnon maksimointi kiinnostaa. Tosin opettelua maantiepyörä varmasti edellyttää. En esimerkiksi ole koskaan ajanut varsinaisilla lukkopolkimilla, vain sellaisilla vanhanaikaisilla metallihäkkyröillä, joita takavuosina käytettin. En ole ihan nuori enää, mutta hyväkuntoinen ja urheilullinen kylläkin.

OK. Kiitos asiallisista vastauksista.

Olen sen verran pitkä, että se saattaa karsia joitakin malleja pois, koska ilmeisesti tarvitsen n. 61-62 cm:n rungon ja sellaista ei näköjään kaikissa malleissa löydy.Tai voi olla pitkä tilausaika. Toisaalta, en aio toimia hätiköidysti, koska haen itselleni pyörää vuosiksi eteenpäin.

Mutta siis, Cycle Centeriin tutustumaan ensi viikolla.

Olin myös saman kysymyksen äärellä keväällä. Pitkään haaveilin kisakireästä maantiepyörästä sellaisena lapsuuden urheiluauton korvikkeena koska sellaiseen ei varmasti tule olemaan ikinä rahaa.. cyclo crossi houkutteli paljonkin monikäyttöisyytensä vuoksi mutta onneksi pysähdyin peruskysymyksen ääreen mitä oikein haluan? Kisakireää maantiepyörää. Sen ostin ja en ole katunut metriäkään. Aivan käsittämättömän hienoa menoa joka polkaisu. Ok, selän kanssa alkuun pieniä ongelmia, mutta niistä olen päässy eroon ajoasentoa säätämällä.
Itsellä myös siitä hyvä tilanne että löytyy myös arkisempia pyöriä kaupunki ajoon ympäri vuoden. Sain vihdoin itselle kompromissittoman hiilari maantiepyörän jolla on ylivoimainen nautinto ajella pikkuteillä pitkät pätkät. Eli noin 60-120km lenkkejä.
Suosittelen vahvasti koeajamaan pyöräehdokkaita. Itse lähdin ostoksille malli x mielessä mutta se olikin ajoltaan täysi pettymys verrattuna siihen mistä tehtiin kaupat.
Jos haluat ajella pyörällä maantietä, hanki maantiepyörä. Melko simppeliä.

Cyclocrossarissa on paljonkin eroa maantiepyörään. Maasto-ominaisuuksien takia sen keskiö on korkeammalla ja keulan kulma loivempi. Crossarissa on myös enemmän tilaa haarukoissa, jotta siinä voidaan käyttää leveämpiä ja karkeämpia renkaita. Vaijerit on vedetty muualta kuin keskiön ja vaakaputken alta, jotta ne eivät rikkodu maastoajossa ja pyörää on mielyttävä kantaa olkapäällä.

Mahdollisuus käyttää leveämpää rengasta on tehnyt mallista suositun Suomessa. Jos on vain yksi pyörä, niin cyclocrossarilla saa melkein maantiepyörän ajotuntuman, mutta silti siihen saa nastarenkaat.

Merkittävää nopeuseroa samalla ajoasennolla ja rengastuksella ei pitäisi olla maantiepyörän ja cyclocrossarin välillä. Teoriassa kuski, joka on pääosa ilmanvastuksesta, on muutama kymmenen milliä korkeammalla, mutta muuta eroa ei ole. Maantiepyörien ilmanvastukseen on toki kiinitetty enemmän huomiota kuin cyclocrossarien.

Teoriassa cyclocrossari tehdään vähän tukevammaksi, mm. kiekoissa käytetään tukevampia pinnoja, mutta käytännön erot ovat pieniä. Kävihän tässä muutama vuosi sitten kehdelle isolle pyörävalmistajalle niin, että alumiinisia crossarisunkoja katkeili. Oli kevennelty liikaa. Molemmilla pyörätyypeillä ajaa siis painon puolesta yhtä pitkiä lenkkejä. Crossari on hieman rauhallisempi, joten voi olla aloittelijalle jopa aavistuksen helpompi pitkillä lenkeillä.

Sekä maantiepyörään että cyclocrossariin saa lokasuojat halutessaan. Eli tuostakaan ei tule eroa. Joissakin cyclocrossareina Suomessa myytävissä retkipyörissä on kiinityspisteet lokareille, mutta se on taas sitten ihan oma juttunsa. Esimerkiksi Milanin teräsksistä retkipyörää on myynyt pyorahuolto.com.

Pyörätyyppi ei vaikuta pätkääkään renkaiden rikkoutumiseen, vaan siihen vaikuttaa renkaan laatu ja mahdollinen pistosuojaus. Hyvälaatuinen pistosuojattu rengas kestää hyvin, mutta pistosuojattu rengas on aina vähän ikävä ajaa. Itse käytän pistosuojausta vain "tappajasepeliaikaan" keväisin. Jos ostan kympin tuubeja, tiedän vaihtavani niitä useammin kuin kalliimpia.

Kisakone on kisakone, oli kyse sitten maantie- tai cyclocrospyörästä. Oma lukunsa ovat normaalia korkeammalla emäputkella varustetut maantiepyörät, joissa on haettu juuri mukavuutta. Niitä myydään eri tuotenimillä kuten sport, C2C, jne. Markkinoiden mukavin pitkän matkan pyörä taitaa yhä olla Spessun Roubaix-malliston yläpää. Niillä tosin myös kisataan, sillä malli on tehty nimensä mukaisiin, huonoilla teillä ajettaviin kisoihin.

Maantiepyörän ja cyclocrossarin oppimisessa tiellä ei ole eroa. Cyclocrossarilla voi ajaa myös kilpaa maastossa, minkä opiskeluun menee varmasti aikaa. Cyclocrossari on muotia Suomessa, joten siitä saa huonommin tarjouksia tällä hetkellä.

Perusvarustus kannattaa ostaa samalla kun pyöräkin, jos ostat pyörän suomalaisesta kivijalkaliikkeestä. Pyörät on kilpailtu nahoille, mutta tarvikkeista voi saada alennuksia. Osaavan kivijalkaliikkeen etu on, että saat oikein mitoitetun pyörän. Oikea mitoitus on ehto sille, että pyörällä on mukava ajaa.

Tarvikelistaa on esimerkiksi tuossa:

http://keskustelu.suomi24.fi/node/7061657#comment-66497808

Lisäisin pakollisiin ajolasit ja siirtäisin sinne myös ajopaidan ja mittarillisen tornipumpun. Muuten tarvikelista on kurantti.

Ihan todella hienoja vastauksia sain kysymyksiini. Suomi24-sivuilla kun muuten tuppaa häiriköimään jos jonkunlaiset hiihtäjät (huom. ei siis hiihdon harrastajat toki! :-)) hakemassa lohtua yksinäisyyteensä.

Joka tapauksessa aion nyt siirtyä hybridipyöräiljästä askeleen eteenpäin tässä ilmeisen hienossa lajissa. Ihan lopullinen ratkaisu kumpaan päädy, cyclocrossiin vai maantiepyörään, ratkennee vasta kokeilemalla. Rahavarat eivät anna myötä hankkia molempia pyörämalleja nyt, vaikka eihän sitä tulevaisuudesta tiedä.

Tämän hetken suunnitelmissa ei tosiaan ole talviajo, eikä maastoajo, joten asfalttiteillä tulen ajelemaan ja siihen tietysti maantiepyörä erinomaisesti soveltuu. Ammatistani johtuen olen lisäksi kesän lähes kokonaan lomilla ja aikaakin on siis ajella. Talvet pelaan jääkiekkoa seniorisarjoissa ja aika monet lätkätutut ovat valinneet juuri pyöräilyn kesälajikseen ja ajavatpa jotkut talvisinkin oheisena. Enkä tätä ollenkaan ihmettele.

Varustepuolta täytyy tietysti hankkia myös ja palaan varmaan niiden suhteen vielä jossain vaiheessa asiaan. Kiitoksia neuvoistanne!

Tuo hintakysymys on tietysti minua(kin) rajoittava tekijä. Varmaan useimmille muillekin tavallisille palkansaajille tuollainen 1200-2000 € on iso summa. Tämä aikaansaa sen, että helposti halutaan ajatella, että pyörä hankitaan ns. loppuiäksi. Vähän niinkuin ennen vanhaan hankittiin ripppipuku ja rannekellokin.

Kuitenkin aika pian oivalsin, että hankin pyörän tarpeeseen, joka ulottuu tästä hetkestä ehkä muutaman vuoden eteenpäin. Ei välttämättä sen enmpää. Laatupyörä toki kestää vaikka kuinka, kun sitä huoltaa ja vaihtelee kuluvia osia, mutta oma tarve ja halu panostaa asiaan voi muuttua. Itse oletan, että muutos menee siihen suuntaan, että haluan ehkä muutaman vuoden päästä vielä paremman (ja kalliimman) pyörän. Sitä seuraava hankkiessa jo kuitenkin aika hyvin tiedän mitä haluan.

Kaikki on toki suhteellista, pyörän hintakin. Jos olen ostamassa autoa, oletan maksavani siitä ehkä 24-28 000 €. Hintahaitari muutaman tonnin ja yleensä se menee lähemmäs tuota itselleni asettamaa ylärajaa. Tämän teen pahemmin mutisematta. Tätä taustaa vasten luulisi, ettei pyörän hinnassakaan tunnu maksaako fillarista 1000 € vai 4000 €. Mutta eihän se näin mene. Samalla logiikalla voisi ranteessa olevan Tissotinkin vaihtaa Rolexiin. Eihän hintaero ole kuin 2-3 tonnia.

Vielä takaisin varsinaiseen aiheeseen. Jotenkin olen taipumassa maantiepyörän suuntaan, kun olen sitä nykyistä tarvettani vielä tarkemmin miettinyt. Jos tarve muuttuu, niin sitten täytyy ostaa toinen pyörä. Tulevaisuuden näen enemmänkin niin, että pyöräarsenaali voi vielä 1-2 kahdella kasvaa. Nyt kuitenkin vauhdikas ajo asfaltilla kiinnostaa eniten. Tähän tarkoitukseen yritän nyt hankkia riittävän hyvän menopelin, niin, että syntynyt intoni säilyy. Oleellisin asia lienee oikean kokoisen pyörän löytyminen. Senkin ehkä todellisuudessa näkee vasta kokemuksen myötä ja voi olla, että oppirahoja joutuu maksamaan.

Olen saanut hyviä neuvoja ja muutaman irheen onnistun varmasti jo niiden perusteella välttämään. Jostain on lähdetävä.

Ne pienet painoerot ja muut eroavaisuudet ei nyt lopulta merkitse mitään, jos se kallis pyörä siellä tallissa odottaa vain käyttöään. Säännöllistä ajolenkkiä, lyhyttä tai pitkää, niin kunto nousee ja paino laskee. Jos sattuu löytymään vielä mukava lenkkikaveri, niin vähän huonommallakin säällä jaksaa lähteä lenkille. Niin että kepeitä välityksiä.

Olen vähän haarukoinut mitä Helsingin liikkeillä on tarjota tällä hetkellä ja sain aika mielenkiintoisen tarjouksen Itä-Helsingin Pyörähuollosta Gir´s cyclocrossarista kapeilla maantierenkailla ja hyvälaatuisilla komponenteilla ja mittoihin rakennettuna sekä säädettynä ja koeajettuna. Hintakin osuu sopivasti asettamaani haarukkaan, vaikkakin sinne yläpäähän. Palvelu oli sen verran loistavaa ja asiantuntevan oloista, että saatan tarttua tähän ja tilata. Joku pari-kolme viikkoa kaiketi kestää toimitus. Ja ilmeisesti näin saan tosiaan valmiin ja okeasti tomivan paketin, joka on juuri minulle koottu. Tällä putiikilla lienee asiakkaita ympäri Suomea, mutta minulle sijaintikin on varsin hyvin reittieni varrella, kun viereisessä enesatamassakin tulee aina välillä asioitua.

Eli projekti edistyy ja sittenkin pitkien keskustelujen jälkeen taidan päätyä crossariin. Aion tosin varustaa sen huomattavasti enemmän maantiepyörän suuntaan kuin maastoajoon. Ainakin aluksi näin.

Ihan tarkkaan painon tietysti näkee vasta, kun fillari on koottuna...joskus juhannuksen huitteilla, mutta alle 9 kg jäänee kuitenkin, vähän riippuen toki siitä mitä osia ja ennenkaikkea varusteita lopulta valitaan. Siitä painosta (hyvin asiantunteva) myyjä sanoi, että sekään ei ole niin yksiselitteinen juttu. Riippuu kuulemma myös pitkälti kuskin koosta ja painosta miten paljon pyörän keveys vaikuttaa käytännössä. Isoilla miehillä vaikutus ei ole niin suuri kuin kevyemmillä. Vähän vastaava pyörä siinä oli liikkeen lattialla ja tuntui se tosi kepeältä, kun sitä nosteli kokeeksi. Onhan nuo näin maallikolle hienoja laitteita. Tietysti parempi kevyt kuin painava pyörä, mutta varmaankaan minun kohdallani se ei ole ratkaisevin tekijä.

Ehkä eniten miellytti Gir´s-pyörien järkevä suunnittelu. Niissä on todella ajateltu säätömahdollisuuksia ja ajoasentoon yms. ergonomiaan vaikuttavat asiat oli hyvin mietitty. En tiedä paljonko tuota merkkiä on Suomessa myyty, mutta taitaa suurin osa olla kotoisin tästä pajasta.

Eiköhän tästä projektista hyvä tule. Myyjän asenne oli kohdallaan sen suhteen, että pyörästä todella räätälöidään minulle sopiva ja se tehdään ajan kanssa.

Cyclogrossari on nykypäivää, eli eletään vuotta 2014, kun taas mantiepyörät junnaavat 70 luvulla ja ovat jähmettyneet sinne.
Jos ja kun haluat olla trendikäs, niin valitset Cyclon. Ainoastaan vanhemmat, yli 60 ukot ostavat enään maantiepyöriä ja hekin siksi, koska ovat vanhoja jääriä eivätkä uskalla kokeilla mitään uutta ja tutusta ja turvallisesta poikkeavaa.

Jos kerran maantiepyörien kehitys on jämähtänyt jonkun mielestä paikalleen, niin miksi niillä edelleen kilpaillaan esim. Ranskan ympäriajossa? Kehitystä tai muutosta on tapahtunut eri komponenttien kohdalla ja siitä johtuen ne ovat keventyneet. Cyclosta löytyy levyjarrut, joita maantiepyörässä ei ole. Muuten muoto aika samanlainen. Ei pyörää enää tarvitse keksiä, se on jo keksitty.