En ole mistään kateellinen

Niin on. Kun on kokenut tarpeeksi ...kaa ja selkään puukottamista..ja selvinnyt hyvien ystävien avulla "takaisin aurinkoon" ,osaa arvostaa ihanaa elämäänsä ja olla ylpeä itsestään! Minulla on ihania ,luotettavia ,empaattisia ihmisiä ympärilläni ja heidän kanssaan haluan vain naut-ti-a joka päivästä, en tarvitse mitään muuta ! : o )

Ihmisiä elää niin erinlaisissa tilanteissa, ovat kokeneet erilaisia asioita, kokeneet vääryyttää ja eriarvoisuutta, eivät ole saaneet ansaitsemaansa asemaa tai kiitosta. Mutta silti eivät ole kateellisia. Sitten taas on niitä, ketkä ovat ulkopuolisen silmissä saavuttaneet paljon, varallisuutta, hyvän aseman, perheen ja paljon ystäviä. Ja nämä ovat silti kateellisia. Voidaanko vetää johtopäätöstä tai profiloida minkäläinen on kateellinen ihminen. Voiko ihminen, jolla on onnellinen elämä olla kateellinen? Voiko ihminen jolla on kaikki huonosti olla kadehtimatta. Mikä mittaa kateutta luotettavasti?

Mietin, onko sellainen ihminen parempi tai onnistuneempi yksilö, jos ei tunne kateutta? Mitä jos joku sanoo, ettei ole kateellinen, mutta silti on?
Voiko kaikkea laittaa kateuden piikiin? Paljon kuitataan asioita kateudella ja kun se on yksi perisynneistä, niin se on niin väärin ja noloa. Kukapa haluaa kadehtijan mainetta?

Varmaan, mutta täytyy muistaa myös se tosiseikka, että usein kateelliset ovat juuri niitä - ketkä jaksavat aina muistuttaa olevansa ei kateellinen muille. Tälläiset ihmiset kehuvat itseään myös rehellisiiksi, vaikka totuus olisikin päinvastainen.

Kyllä,näyttelijöitä riittää. Aikuisväestöstä suurin osa.Mutta kun tarpeeksi paljon eri ihmisiin tutustuu ,voi löytää joukosta ne aidot, jotka ei näyttele. Ja ne ovat "kultajyviä",heidän kanssa voi missä vain ja milloin vain nauraa sekä itkeä.Elää siis aitoa elämää.

Kummasti olet eksynyt tunnepalstalle, jossa käsitellään kateutta, vaikka et edes tiedä miltä kateus tuntuu.

Voihan kateudesta olla kokemusta, vaikka ei juuri sillä hetkellä tuntisikaan olevansa kenellekään kateellinen. Silloin elämä on ihanaa, kun ei tarvitse verrata itseään kehenkään. Näin tulkitsin ap:n aloitusta. On helppo huomata, että kateellisen tunnetila on inhottava hänelle itselleen.

Edellä kysyttiin mielenkiintoisia kysymyksiä, jotka herättävät ajatuksia. Miksi ja ketä varten kateutta pitäisi voida mitata luotettavasti? Onko kateellisuus epäonnistumista?

Kateuden tunnetta pidetään hävettävänä, jolloin sitä on helpompi nähdä muissa kuin omassa itsessä. Vain oman kateuden tunteen luotettava mittaaminen on mahdollista. Muiden osalta voi havainnoida hänen toimintaansa ja tehdä johtopäätöksiä. Kateutta ei kuitenkaan voi havaita, ellei kateellinen tuo sitä esille toiminnassaan. Esimerkiksi pahan toivominen ja epäonnistumisista iloitseminen eivät näy, jos kateellinen pitää ne salassa. Hallitsematon ja tiedostamaton kateus johtaa mustamaalaamiseen, pahan puhumiseen eli kateellinen asettuu alttiiksi sille, että muut huomaavat hänen kateutensa. Silloin ihmissuhteisiin tulee hankaluuksia, sillä kateellista aletaan helposti vieroksua.

Mielestäni tunteiden yhteydessä ei voi puhua paremmuudesta ja huonommuudesta. Tunteita ei voi eikä kannata mitata eikä arvostella.Sen sijaan toimintaa voidaan myös arvostella moraalisin perustein. Kaikki tunteet ovat luonnollisia ja hyväksyttäviä, mutta niiden mukaisesti toimiminen ei aina ole.

Kateuden tunteille ovat altiimpia minäkuvaltaan hauraammat ja haavoittuvammat ihmiset, jotka eivät ainakaan sillä hetkellä tunne itseään onnellisiksi ja tyytyväisiksi omassa elämässään. Jokaisella on kokemusta kateudesta, mutta pitkäkestoinen ja häiritsevä kateellisuus hankaloittaa ihmissuhteita, ellei omaa tunnetta pysty käsittelemään omien korvien välisenä ongelmana. Vertailu muihin häiritsee oman elämän haasteista suoriutumista.

Kyllä, kateus pitäisi aina jotenkin käsitellä "pois häiritsemästä".Tiedän että on esim naisia jotka kadehtivat suunnattomasti toisia naisia jotka ovat taloudellisesti riippumattomia miehistään.Mutta miksi he eivät tee asialle mitään..?Suurin osa ihmisistä huomaa että toisen "siivellä eläminen" ei olekaan pitemmän päälle hauskaa.Koska valitettavasti jotkut miehet narsistisesti käyttävät hyväksi tuota "asemaansa". Ei muuta kun työstämään sitä kateutta, elämästä tulee paljon mielekkäämpää ilman sitä tunnetta .Silloin alkaa vasta se oikea Elämä !

Kateus on varmaankin jotain tunteiden ristiriitaa, sellaista että on tietynlaisia päämääriä joita ei ole saavutettu tai tuntuu että niitä ei pysty saavuttamaan, ja tietoisuus siitä herää kiukkuna, ärtymyksenä silloin kun näkee joidenkin ihmisten nauttivan samoista asioista. Siitä seurautuva paha olo purkautuu sitten kateuden kohteen nälvimisenä, vähättelynä, kritisoimisena, sarkastisina kommentteina, valheiden levittämisenä, joskus jopa fyysisenä väkivaltana (äärimmaiset tapaukset) Eli varmaankin epäonnistumisen tunne, enemmän tai vähemmän?

Jotkut ovat köyhiä, mutta onnellisia. Ne ovat varmaankin niitä joilla ei ole edes tavoitetta tulla rikkaaksi ja sen takia ei ole tätä ristiriitaa mielessä että on joku haave mutta ei ole saavuttanut sitä? Tasapainossa omien ajatustensa kanssa. Tietysti joku saattaa hallita ajatuksensa niin hyvin että pystyy olemaan aidosti onnellinen siitä huolimatta että joitain tavoitteita ei ole saavutettu ja tyytyväisyys näkyy käytöksessä.

Tästä asiasta pitaisi enemmän puhua, jopa peruskoulusta lähtien. Harmi vaan että koko kateuden olemassaoloa pyritään jatkuvasti väheksymään ja tietysti syy on aina siinä kateuden kohteessa.

"Hän on varmaan tehnyt jotain ansaitaakseen huonomman kohtelun"

Asenne kohdillaan. Miksi kadehtia, jokaisella on omat tavoitteet, ongelmat, puutteet ja vahvuudet. Elämä on alamäkeä ja ylämäkeä. Tämän päivän murhe on huomisen onni. Jos on aikaa kadehtia niin pitäisi olla aikaa laittaa elämäänsä siihen malliin ettei tarvitse kadehtia. Kaikki ei saa kaikkea, toisella on jotain mitä toisella ei jne. Elämä on valintoja, jokainen valitsee itse.