Mä oon huolissani mun poikaystävästä, jonka kans oon seurustellu nyt jotai pari kuukautta vähän "niin jä näin".
Poikaystävällä on viis siskoa, joista kolme on sitä vanhempia ja kaks muuta vuoden nuorempia. Niin ja siis mä oon sen kans samanikäinen, 16. Niitten faija on joku liikemies ja todellakin paljon pois kotoa, eli poikaystävä joutuu oleen kaikki päivät siskojensa ja äidin kans kotona ja on näin on ollu siis ihan vuosikausia, vauvasta lähtien.
Ongelma on siinä, et voiks se olla hyväksi pojalle kasvaa pelkkien tyttöjen keskellä käytännössä ilman isää? Kun kaikki tapahtuu siinä perheessä tyttöjen ehdoilla, niitten kuukautisten ja mielenheilahtelujen mukaan. Must on alkanu tuntua, ettei poikaystävän itsetunto oo ihan kohdallaan jostaki syystä. Sil on joku ihmeen alemmuus muihin jätkiin eikä sil taida olla ainuttakaan jätkäkaveria. Muuten se on herkkä, syvällinen, tunteellinen ja semmonen tosi ihana kaikin puolin, tosin herkkyys tarkottaa myös sitä, et se itkee helposti ja aika useinki.
Ei täs sinänsä mulla mitään ongelmaa oo, mut mä oon vaan huolissani siitä kun sillä ei oo tosiaan yhtään jätkää kaverina. Se on ehkä vähän nössö (rumasti sanottuna) mut ei kai se mikään ihme oo!? Vielä kun niitten mutsi pitää oikeesti aika kovaa kuria sillai, et poika pääsee harvemmin ulos kun esim. vanhemmat siskot saa mennä ja tulla melkeen miteen vaan. Ja nää vuoden nuoremmat siskot on suhteessa kehittyneempiä ku mun poikaystävä, et nekin saa mennä aika vapaasti.
En voi muuta sanoo kun et mitähän sen äidin päässä liikkuu? Yrittääkö se tuhota poikansa elämän? Ja kun ongelma on se, et niitten faija on aina reissussa, nytkin jossain Kaukoidässä.
Mitä mä voisin tehä? Kun tuntuu nii pahalta vaan katella kun perhe nitistää toisen...
Poikaystävällä on viis siskoa, joista kolme on sitä vanhempia ja kaks muuta vuoden nuorempia. Niin ja siis mä oon sen kans samanikäinen, 16. Niitten faija on joku liikemies ja todellakin paljon pois kotoa, eli poikaystävä joutuu oleen kaikki päivät siskojensa ja äidin kans kotona ja on näin on ollu siis ihan vuosikausia, vauvasta lähtien.
Ongelma on siinä, et voiks se olla hyväksi pojalle kasvaa pelkkien tyttöjen keskellä käytännössä ilman isää? Kun kaikki tapahtuu siinä perheessä tyttöjen ehdoilla, niitten kuukautisten ja mielenheilahtelujen mukaan. Must on alkanu tuntua, ettei poikaystävän itsetunto oo ihan kohdallaan jostaki syystä. Sil on joku ihmeen alemmuus muihin jätkiin eikä sil taida olla ainuttakaan jätkäkaveria. Muuten se on herkkä, syvällinen, tunteellinen ja semmonen tosi ihana kaikin puolin, tosin herkkyys tarkottaa myös sitä, et se itkee helposti ja aika useinki.
Ei täs sinänsä mulla mitään ongelmaa oo, mut mä oon vaan huolissani siitä kun sillä ei oo tosiaan yhtään jätkää kaverina. Se on ehkä vähän nössö (rumasti sanottuna) mut ei kai se mikään ihme oo!? Vielä kun niitten mutsi pitää oikeesti aika kovaa kuria sillai, et poika pääsee harvemmin ulos kun esim. vanhemmat siskot saa mennä ja tulla melkeen miteen vaan. Ja nää vuoden nuoremmat siskot on suhteessa kehittyneempiä ku mun poikaystävä, et nekin saa mennä aika vapaasti.
En voi muuta sanoo kun et mitähän sen äidin päässä liikkuu? Yrittääkö se tuhota poikansa elämän? Ja kun ongelma on se, et niitten faija on aina reissussa, nytkin jossain Kaukoidässä.
Mitä mä voisin tehä? Kun tuntuu nii pahalta vaan katella kun perhe nitistää toisen...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Varmaan se äiti ei oikein ymmärrä sitä tilannetta, eli ei hän tahalteen sitä tee. Varmasti tollanen tilanne on tosi vaikea poikaystävällesi ja sille äitille.
Mul ei ole kuin yks isoveli ja se on muuttanut pois. Ei ole ystäviä yhtään muutakuin yksi tyttö, ja senkin kanssa menee surkeasti.
Ja mie olen nössö, huomaan sen, itken jokseenki helposti ja oon älyttömän ujo.
Ja istun aina kotona.
Ei tietysti mikään ihme, kun ei ole miesmallia talossa... Onhan se ikävää. Ei olis veli yhtään pahitteeksi...
minä kertoisin poikaystävän tilanteesta esim. terveydenhoitajalle tai opettajalle ja pyytäisin sitä juttelemaan asiasta pojan äitin kanssa. mielestäni huolesi on aiheellinen.
Juttele itse poikaystäväsi kanssa. Sinulle hän varmasti uskoutuu parhaiten, jos hänellä ei kerta ole oikein muita luotettavia kavereita.
Hyvä, että olet huomannut tuon ikävän tilanteen. Asiassa on varmasti käynyt sillä lailla, että koska talossa on eniten tyttöjä on poika jäänyt hiukan siskojensa varjoon. Ehkei perheen äitikään huomaa sitä.
Uskon, että puhumalla tämä asia selviää...
Yhdyn edelliseen puhujaan, ota reilusti asia puheeksi poikaystäväsi kanssa. Sanot, että olet huolestunut ja haluaisit kuulla mitä hän ajattelee.
Uusia ystäviä varmasti löytyy, jos hän vain uskaltaa tutustua uusiin tyyppeihin, mikä ei ole helppoa, jos kärsii huonosta itsetunnosta. Tässä itsentuntoa asiassa sulla on hyvät mahdollisuudet pönkittää häntä. Kuten varmasti teetkin osoitat sen miten paljon hänestä välität ja kuinka ainutlaatuinen ihminen hän. Hänessä on jotain niin ainutlaatuista, että muutkin ihmiset haluavat tutustua häneen, eikä hän ole yhtään huonompi kuin kukaan muukaan.
Tiedän, että näin on helppo sanoa, mutta puhun omasta kokemuksesta ja siitä miten mulle on käynyt.