Counterii,steamii,hattrick!

Hermot meni jo siitä, kun naapurissa "ammuskeltiin" puoliltaöin seuraavaan aamupäivään, yöstä toiseen, viikosta ja kuukaudesta toiseen.

En tiedä koska nämä ihmiset nukkuvat, mutta eihän heillä muutenkaan mitään ns. normaalia elämää ole, joten ehkäpä uni on pelaajille pelkkää hukkaanheitettyä aikaa.

Jospa kokeilisit muuttaa eri katon alle? Saisit oman rauhan, ja toinen saa pelirauhan. Samalla näet kiinnostaako häntä enemmän kone vai ihminen.

Kumman kone on? Jos on "yhteinen" niin rupea itse myös varaamaan koneen käyttöaikaa. Rupea vaikka wordilla kirjoittamaan kirjaa (mielikuvituksestasi tai suoraa lainausta) tai muuta aikaa vievää turhuutta... kunhan vaan omit tuntitolkulla koneen käyttöaikaa itsellesi. Onhan myös sinulla oikeus siihen!
Tarkoituksena tuolla toiminnalla on pikkuhiljaa vieroittaa pelihimoista miestäsi muuhun toimintaan. Kun Sinä olet koneella, joutuu hän keksimään muuta tekemistä, ja näin myös oppii tekemään muutakin kuin vain pelaamaan ja hänen päivärytminsä normalisoituu.
Kokeile aluksi pariviikkoa päivittäin ottaa masiina haltuusi vaikkapa kolmeksi-neljäksi tunniksi kerrallaan.

heheh hyvä teksti :D jospas hankkisit jommalle kummalle äänieristetyn kopin, tai itelles kuulosuojaimet.

Taikka sabotoi kajareiden, mikrofonin ja kuulokkeiden piuhoja ;)

Sit tuo siedätyshoito ei tuu kyl toimiin, jos varaa konetta siltä, niin sitten teille jää entistä vähemmän aikaa yhdessä oloon, kun miehen pitää saada täyttää päivittäinen tietokoneen käyttökiintiö oli sitten kello mitä tahansa :P

Ei sun o sitä pakko kestää, ja jos se ei osaa ottaa toista huomioon, niin sano sille, et jos se ei vähennä pelaamista, tai keksi jotain muuta ratkaisua, lähet meneen.

Ei mutta hankkikaa toinenkin kone ja perehdy CS:n saloihin, opettele paremmaksi kuin miehesi, jolloin miehelläsi menee mielenkiinto, kun munkitat sille heduja joka kulman takaa; jos ei voi voittaa vihollista, niin liity heihin :P

Mut niin se vaan on, kerran tykästyy intohimoisesti johonkin harrastukseen, niin ei siitä hevin luovuta, ja siihen sitten menee myös suurin osa ajasta. live with it.

Ei sun auta kuin keskustella lisää ja lisää miehesi kanssa asiasta.

Lohdutukseksi voin sanoa, että tuskin ketään kiinnostaa hakata CS:ää koko ikäänsä :)

Koita kestää!

Aika tuttua tekstiä! Sanosinpa että olen elänyt tuon. Itse vaan kypsyin ainaiseen valitukseen ja laitoin avovaimon pihalle. No vuosi sen jälkeen sama meno jatkuu tosin uusi tyttökaveri mutta homma toimii kun ei asuta yhdessä :D

Sanoisin että miettiä sitäkin että itketkö jatkuvasti miehelles asiasta. Se voi rakastaa sua yms. Mutta pakko sanoo et raja kulkee myös miehen puolella miten pitkään sitä itkua jaksaa kuunnella.

Vinkkinä sanoisin. Lähe vaikka viikoksi pois niin se herää siihen ettei sua ole niin se voi auttaa ratkaseen pulman. Mutta kun oot vaan itkemäs samaa juttua niin se ei loppujen lopuksi enää vaikuta, se on sitä samaa paskaa jota ei kukaan jaksa kuunnella:D

Minä siis olen meidän perheessä se ukko joka on juuri tuollainen.

Kyllä, rakastan vaimoani.

Me karvaperseet vain olemme luonteeltamme tällälläisiä otuksia. Meille riittävä annos hellyyttä on yleensä pari puristusta perseestä ja roima suukko. Siitä eteenpäin sitten kaikki tehdään juuri teidän naisten vuoksi ja se alkaa tuntua liiallisuutena ahdistavalta. Kuitenkin kestämme em. tunnetta jokseenkin hyvin. Muttemme liikaa.

Miehet on Marsista ja Naiset on Venuksesta. Älä ikinä unohda sitä neitoseni. Miesten ja naisten välillä on aina kuilu; muista se. Parisuhde on sitä että sen kuilun yli rakennetaan siltaa; luonteet määräväät vain sen että kuinka lähellä kuilun reunat ovat toisiaan ja millaista siltaa rakennetaan. Se että silta on rakennettu ei tarkoita etteikö kuilua olisi edelleen olemassa; se voidaan vain tarpeen tullen ylittää.

Me emme rakasta tietokoneita. Emme - mutta me pidämme niistä. Ja ellei se ole tietokone se on auto, verstas täynnä työkaluja, lasketteluvälineet tai jokin muu asia mihin voi paeta naistaan. Se on hieno väline ja meille nörttiurosrodulle taitojemme mittari. Meille miehille tekemättömyys ja kokemuksien puute, tunne siitä että ollaan paikallaan - on tuhoisaa. Olen pahoillani, Naiset jotka haluavat hellyyttä ovat pidemmän päälle tylsiä. Liika hellyys on yksinkertaisesti tylsää ja meillä miehillä joilla parisuhde on tosiasia on usein hellyys ja yhdessäolotarve vähentynyt koska sitä kertakaikkiaan on yllinkyllin tarjolla.

Kuitenkin... Kyllä minä tunnen syyllisyydentuntoja siitä että pelailen. En kovin paljoa, En siksi että sitä pitäisin itse vääränä. Mutta tiedän että vaimoni kaipaa minua ja haluan vastata siihen. Mutta toisaalta; koska tiedän että se on minulle tukalaa liiallisuuksiin mennessään eikä se anna paljoakaan joudutaan aina neuvottelemaan henkisesti (siis omassa päässä) mikä on liikaa kutakin asiaa. On valittava siis joko vaimon huvi tai oma huvi. Paljonko saa olla itsekäs? Luuletko että olemassa on epäitsekkäitä ihmisiä? (Ja jos on... niin luuletko että jaksaisit katsella "lattiamattoa" viikkoa kauempaa?).

Näin asiat ovat aina olleet ja tulevat olemaan varmaan niin kauan kuin meissä apinageenejä virtaa. Onneksi rakkaus ei ole sitä että teemme kaikkemme naisten eteen vaan sitä että yhdessä selvitetään kaikki, joustetaan puolin ja toisin. Täällä perjantait on tietokoneettomia päiviä.

Jos vituttaa niin kakkoskoneelle Counteri ja äijä kiväärimnjyvälle (samalla opit miksi se äijä haluaa pelata niin paljon). Ja jos haluat oppia jotain parisuhteessa niin co-oppia samalla tavalla. Miehelle on hyvä opinpaikka kun oma vaimo tulee pelastamaan tukalasta paikasta... vaikka se sitten olisikin virtuaalissa. Saattaapi illalla lakanat revetä ;-)

Semmosta se tuppaa olemaan kun seurusteleee pelinörtin kanssa.
ota hänetkin huomioon, se on hänen harrastuksensa ja hän pitää siitä! Sinullakin on varmasti omat harrastuksesi joista et mielelläsi ehkä luovu. Sensijaan että halveksit hänen huvejaan, voisit joskus ottaa itsekin niihin osaa ja kokeilla.

Olen itse samassa tilanteessa ja olen oppinut pitämään mieheni peleistä ja kahdestaan on hauskaa pelailla välillä, ja kun mies saa rauhassa pelata ilman jäkätystä niin hän mielellään shoppaa myös kanssani. ;)

Joustakaa ihmiset älkääkä jaksako valittaa. Aina voi vaihtaa miestä jossei kelpaa :P