uneni ihanuus.
Minä tiedän olemassaolosi,
hetkeäkään en muuhun edes pakotettunakaan uskoisi.
Olet oma kesäinen kasvimaan hoitelijani,
pörrötukkani, rakas suloinen kokonaisuus,
josta osa odottikin aina juuri minua,
enkä silloin siis päivääkään toivonut turhaan.
Yhtenä yllättävänä hetkenä tiedän vielä odottaneeni juuri sinua.
Minä tiedän olemassaolosi,
hetkeäkään en muuhun edes pakotettunakaan uskoisi.
Olet oma kesäinen kasvimaan hoitelijani,
pörrötukkani, rakas suloinen kokonaisuus,
josta osa odottikin aina juuri minua,
enkä silloin siis päivääkään toivonut turhaan.
Yhtenä yllättävänä hetkenä tiedän vielä odottaneeni juuri sinua.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mutta tulethan jo pian. Pian!
Minä tiesin jo alusta alkaen että olet minua varten.En vain uskonut sitä millään ja en luottanut intutiooni.Aikaa on kulunut jo niin paljon ja tunne on sydämmessä niin vahva nyt.Muuta en voi kun uskoa.Mitään muuta en halua kun sinut se on varma.Rakastan katsoa silmiisi.Olen jäänyt niihin iäksi kiinni.Meidän aikamme astukoon nyt sitä kaipaan vain.
missä ja milloin ??????
Höh, se ajankohtapa tässä just jääkin nähtäväksi, mutta ei hätää, omani kyllä tunnistan ja liehittelen parhaani mukaan hänet elämääni ilostuttamaan, eli pois kuljeksimasta. Mieluiten vaikka heti huomenna. :)
Teeppä se.Höh,Mukava ois kulkea kahden ja katottas mitä tapahtuis.Ottasin sut kiinni vaikka liikkusit kuinka mun lähettyvillä. Mentäs peräkkäin ja loikkittas.
en kyllä ole töissä huomenna olen vapaalla, kun menen tänään iltaan .toiseen paikkaan .
Tutun oloista tekstiä useammassakin ketjun viestissä, mutta kun ei taas tiedä keneltä kenelle ja mikä paikkakunta, niin olkoot.
Kivaa helatorstaita kaikille :)
Niin, kun se jutun jujuhan tässä oli se, etten varmaankaan ole häntä vielä tavannut. Ja on varmaa, että kunhan vaan tapaan, niin en varmastikaan joudu pitämään mukanani rautalankakerää olkalaukussani, koska me kyllä tajutaan toisiamme hyvin. Kenelle ja paikkakunnat... voi voi...
naista odotat, vai vaan unessasi nähtyä?
Lukemansa ymmärtäminen on ehdoton vaatimus. Paljon ei olekaan ihan ehdottomia, mutta se sentään on yksi niistä. :)
Ja kunhan sinut tapaan, en aina tiedä kuinka olla, minne katsoa, mitä sanoa.
Ihoni sähköistyy, ritisee, sanavarastoni hyytyy.
Olen silloin kuin villieläin, sinun.
Silloin ehkä tahdon paetakin siitä,
mutta ihan heti kuitenkin palata.
Katsoa taakseni, vain sinut aina nähdäkseni.
Tahdon puhua, välillä hymyillen, vaieten,
tahdon kuulla sinusta kaiken.
Enkä koskaan tahtoisi nähdä hänen kärsivän,
ja sellaista mitä hän pelkäisi, sitä vastaan pelotta myös hyökkäisin.
Sellaisen, mistä hän ahdistuisi,
sen pala palalta yrittäisin silputa pieniksi palasiksi pois tietämme varjostamasta.
Ja jos hän tahtoisi olla varjossa, kysyisin vain kuinka kauan,
vaikkei senkään olisi väliä, sillä häntä kyllä odottaisin,
kun hän silmiään siristellen saapuisi jälleen valoisaan paikkaan.
Niin kauniisti kirjoitettua, että tuohon lämpöön pujahtaisin mielelläni. Uskaltaisin vihdoinkin päästää sisimpäni kauneimmat asiat, vain hänelle näkyväksi.
Sanat kätkevät voimakkaan tunteen sisälleen - tunnistan samanlaisen värinän sisälläni.
Rakastuneena löytää ihmeellisiä asioita, joita ei ole tiennyt itsessään olevankaan.
No kiitos vaan sanoistasi. :)
Hei toihan olikin hieno juttu:-) Ihanaa sinä olet sittenkin siellä, luulin jo ettei ikinä. Niin paljon pahaa mahtuu pienen ihmisen elämään. Siivet nyppii pienen keijun:'( silloin ei enää lentää valoon voi ja aina kun kasvaa ne uudelleen ja uskoo että nyt.. tulee taas joku paha..
Siis ihanaa että sä olet siellä:-)
Mut en mä enää oikein usko. :(