Eikös se yleensä mene niin, että kun lapsi vaatii omaa koiraa ja lupaa että lenkittää sen niin hyvin kun voi, mutta sitten kun se koira hankitaan niin se on tosi kiva sen kuukauden ja sitten sitä ei jaksetakaan viedä ulos?
Läheisellä tapahtui juurikin näin. Ja varmasti monella muullakin. Joten jos otatte koiraa lapsellenne niin varautukaa siihen että joudutte sen koiran käyttämään aina lenkillä.
Läheisellä tapahtui juurikin näin. Ja varmasti monella muullakin. Joten jos otatte koiraa lapsellenne niin varautukaa siihen että joudutte sen koiran käyttämään aina lenkillä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
koira on koko perheen hankinta
Kasvattajana en myy lapsen koiraksi ja kaupat teen vain ja ainoastaan aikuisen kans. Kaun kauppasopimus luetaan ostajan kans ja ehdoista keskustellaan että vielä ymmärretäänkin mitä on allekirjoittamassa. Päävastuu aina aikuisella ja lapset ppii siinä yhdessä vastuunkantamista ja jakamista, Ihmekkään jos niitä jää vanhempien kontolle näitä lapselle ostettuja koiria. Lapset kehittyy ja kasvaa omaa tahtiaan ja harrastuksia voi olla lisäksi muitakin kuin koira. Murrosiässä alkaa kaverit ja kylillä pyöriminenkin kiinnostaa ja saa kiinnostaa jos koira on yhteisesti perheen lemmikki ja harrastus.
Onhan tuo yleistä ja siksi koiranhankinnan pitäisikin olla aina koko perheen yhteinen hankinta. Viimeistään siinä vaiheessa kun nuori lähtee yläasteen jälkeen kauemmas opiskelemaan saattavat tämän mielenkiinto koiraa kohtaan loppua.
Toisaalta, minä itse sain ensimmäisen oman koirani (oikeastaan kaksi koiraa, kodinvaihtajia samasta kodista) jo 12-vuotiaana, vanhemmat maksoivat niiden kulut mutta täysi valta ja vastuu koirista annettiin minulle. Ja todellakin hoidin koirani tunnollisesti. Kaikki ulkoilutukset ja aktivoinnit, koulutuksen, ruokinnat, madotukset ja tarvike hankinnat, eläinlääkärin tarpeet ja vanhemman lääkityksen. Kaiken. Nyt minulla on jo ikää 20 vuotta. Toisen koirista jouduin viime keväänä viemään piikille vanhuuden vaivojen takia ja toinen koirista, joka täytti juuri 14 vuotta, asuu edelleen kanssani nuoremman, kohta 2-vuotiaan, koirani kanssa. 18-vuotta täytettyäni olen maksanut koirieni kulut itse.
Mitään en ole enää koirien saamisen jälkeen halunnut pyytää syntymäpäivä- tai joululahjaksi sillä olen jo saanut sen mitä kaikkein eniten halusin. Vaikka minulla ja äidilläni ei ole koskaan olleet erityisen läheiset välit niin noista kahdesta ihanasta karvakuonosta olen ollut ja tulen aina olemaan hänelle syvästi kiitollinen.
Yleisesti ottaen koiraa ei koskaan tulisi hankkia lapselle eikä edes antaa lapsen (alle 15.v) vastuulle mutta loppupeleissä se riippuu ihan siitä lapsesta.