Se tosiasia saa minut inhoamaan itseäni. Miten väärin onkaan rakastaa sinua..
Olet naimisissa
epätoivoinen
24384
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
niinpä.sä sen kirjoitit .
Ei oo väärin. Miksi ajattelet niin? Ei rakastaminen ole koskaan väärin. Vain silmitön vihaaminen voisi olla väärin.
On se vaan väärin sitä miestä ja hänen omaa rakastettua kohtaan (jos tässä on kysymyksessä mies). Jos rakkauden kohteella ei ole vastatunteita, jonkun toisen yletön rakkauden tunnustus (tai palvonta) voi olla kiusaamista ja häiritä häntä. Se voi olla myös sairaalloista.
Kolmannella osapuolella ei ole sijaa rakastavan parisuhteen välissä. Se pitää ymmärtää että siihen ei tuppaudu millään tasolla. Ei sanoin eikä teoilla.
Jos ihailee jotakuta, ihailkoon kauempaa mutta antaa parisuhteessa oleville rauhan. Rakkauden tunnustuksilla voi häiritä (kiusata) parisuhteen molempia osapuolia.
Ei näitä asioita katsota yksisilmäisesti omasta näkökulmasta ja omista rakkaudentunteista käsin. Kysymys on useammasta ihmisestä, jättäkää parit rauhaan!
Rakkauden ja ikävän nimissä on turha puolustella omia vääriä asenteita ja tekoja. On ihmisiä jotka haluaa vain omia jonkun ihmisen itselleen!
Ikävä sanoa mutta jossakin vaiheessa sellainen ihminen yleensä putoaa polvilleen.
*Menen ja poistan joka ikisen viestini jonka olen hänestä kirjoittanut, naps naps naps naps naps naps* Jos voisin, tekisin niin!!!! Unohdetaan kaikki, ihan kaikki. It never happened.
Anteeksi. anynyymilla palstalla rakkauden tunnustaminen on todella rajua "häirintää", anteeksi siitä ihan v*tusti :,(( Ei tule toistumaan, ei tule jatkumaan.
Mistä sä tiedät mitään miehen rakastetusta. Vaimo ei ole aina rakastettu, ollaan yhdessä kun ollaan yhteen menty ja sekin tapahtunut tiettyjen olosuhteiden vallitessa. Sitä paitsi rakkaudentunnustus ei ole häiriköimistä. Sä pelkäät itse että joku vie sun siippasi muttei kukaan voi viedä ketään jos teillä on suhde kunnossa. Rakkaus ei ole koskaan väärin, muista se. Eikä avioliitto ole mikään vankila jossa on pakko sinnitellä. Toi sun kommenttisi 'jättäkää parit rauhaan' on ihan pe*seestä koska toisen rakastaminen ei ole parisuhteeseen sotkeutumista. Yleensä naimisissa olija on se joka haluaa muutosta ja alkaa katsella oisko ruoho jossain vihreämpää. Sä oot siis ihan totaalisen hakoteillä muija! Tää oli nimimerkille Uskottavaa.
Mua vaan oksettaa juuri nyt. Ihan oikeasti haluaisin poistaa joka halvatun sanan ja ajatuksen täältä ja päästäni. En tiennyt olevani joku häirikkö, kun kirjoitin tunteista joita koin. Olisinko myöskään arvannut kun aloin kirjoittaa että häneen saattaisi törmätä täällä.
Fyysinen kuvotus ja kamala olo. Huh.
en ole edes tarpeeksi hyvä, mutta..;) ristiriitaista on, myönnetään.
http://youtu.be/xgUoE7o2dPo
Joo, tavallaan kyllä naimisissa mutta kuitenkin eroamassa.
Turhaan sinä itseäsi vihaat, rakkaus on tunne joka ei katso sitä onko toinen naimisissa vai ei.
ero on out. Yhdessä pysyminen ja vaikeuksien voittaminen on in.
Jos tunteet on kuollut niin ero on paras ratkaisu, ei niitä tunteita enää eloon saa. Ollaan suht nuoria ( 30) kumpikin niin voidaan löytää vielä uusi rakkaus jonkun toisen kanssa.
Älä leiki toisen tunteilla....sanoinhan sinulle ettei vierasta ihmistä voi rakastaa
Veikkaan että muuten tällä palstalla suurin osa kirjoittavista on itse varattuja tai sitten se toine on varattu, seurustelee jne. Siksi täällä. Sitten eksiä tai jotain menneitä kaipaavat ja ihastujat, jotka eivät tiedä ihmisen nimeä ees. Oisko se siinä.
Näin kesän kynnyksella näyttää näitä, just eroamassa olevia ukkomiehiä olevan liikkeellä pilvinpimein.
Mä tavallaan inhoan itteäni.
Siis en ap!
Olen itsekin, ja se lohduttaa etten voi tuhota mitään mitä teillä on jos teillä on kaikki kunnossa. Silloin kukaan tai mikään ei pääse väliin. Silti on syyllinen olo näistä tunteista.
Kaikki on periaatteessa hyvin, mutta ajattelemme niin eri tavoin, kaikesta. Lisäksi luulen löytäneeni jonkun jonka kanssa olen samalla aaltopituudella, haluaisin edes tutustua ja selvittää onko se vain kuvitelmaa, kerranhan täällä vain eletään ja asiat voi aina järjestyä, ketään ei tarvitse pettää.
Enkä ole, kysy vaikka fazerin siniseltä. Mulla kun vaan mielessä eräs. Kertoo varmaan suoraan tilnteensa. Ei auta kun odottaa. Mietin vaan monta vuotta vielä.
Sen verran on kummalliseksi kaikki menny.
Naimisissa olevat on lortoimpia joita on. Haluavat hakea jotain tylsään rakkauselämään muiden kanssa vehkeilystä.
Tarinat on toistansa monimutkaisempia. Toisia pitää yhdessä lapset ja toisia raha. Toisia ei pitele mikään yhdessä ja ovat silti naimisissa. Jokainen joutuu itse punnitsemaan elämänsä, eipä siihen muilla ole sanomista.
Joitain ei pidä mikään yhdessä ja silti seurustelevat, ovat avoliitossa, naimisissa jne. Yleensä ihmiset tyytyvät helpoimpaan ratkaisuun vaikkei se olisi henkisen hyvinvoinnin kannalta järkevää.
Aika harva kaksikymppinen ymmärtää, mitä elinikäinen lupaus rakastamisesta ja uskollisuudesta todellisuudessa tarkoittaa.
Tyhmää edes luvata rakastaa koko eliniän, sitä ei voi kukaan oikeasti luvata koska ihmiset kasvavat ja tunteet muuttuvat. Uskollisuudelle ja teoille sen sijaan voi paljonkin.
Näin se tulee menemään että tulee olemaan useampia aviliittoja
elämän aikana,tai suhteita. Enää kun ei tarvi olla pakosta kenenkään kanssa.Joskus se kaksikynmppisenäkin solmittu suhde saattaa kestää
jos se on se oikea sattunut kohdalle.