Ja niittä kommentteja, lapsoset.
*
Kerran angstisuon halki ma tarvoin
usvaisessa kuunvalossa jossa nuoret
naiset hukuttautuvat vesistöihin
jätettyään vaatteensa
rantanäreikköön
Niin angstisuon halki tarvoin ma
Silmäni kosteat ja korpus ylipäänsä
verta vuotaen
yön hopeisia naskaleita nielin
kanta edellä
Sinun näin kuvasi silmässä leton
hyhmähenkäyksenä tila haihtui huoleton
Niin ma angstisuon tarvoin halki
Jaloissani vuotavat runomitat Penan ihmeelliset
peninkulman seitsemän saappaat kuin seulat
Otin kouraani hintaan ostamani käypään seipään
- tuolle aapa-kauhistukselle kävi jalkani astunta
Niin tarvoin halki ma angstisuon
Enkä kai enää edes elää saata
kun aina pannessani maata
sun nään pöydällä syömässä jukurttia
tai hihittäen vitsiä kertomassa hurttia
Nevan turve-kerrokset mun olla saa sijani
levon, sulo-requiemin, lausuin metsään
Niin halki tarvoin angstisuon ma
Ja saavuin Sentimenthalian virran latvaan
missä sun näin surutonna kirkasvalossa
naurussa suin helkky-hampainesi
minut kaksin käsin kaulaasi kiedoit
ja huokasin hiuksiisi:
Älä koskaan mene pois
*
Kerran angstisuon halki ma tarvoin
usvaisessa kuunvalossa jossa nuoret
naiset hukuttautuvat vesistöihin
jätettyään vaatteensa
rantanäreikköön
Niin angstisuon halki tarvoin ma
Silmäni kosteat ja korpus ylipäänsä
verta vuotaen
yön hopeisia naskaleita nielin
kanta edellä
Sinun näin kuvasi silmässä leton
hyhmähenkäyksenä tila haihtui huoleton
Niin ma angstisuon tarvoin halki
Jaloissani vuotavat runomitat Penan ihmeelliset
peninkulman seitsemän saappaat kuin seulat
Otin kouraani hintaan ostamani käypään seipään
- tuolle aapa-kauhistukselle kävi jalkani astunta
Niin tarvoin halki ma angstisuon
Enkä kai enää edes elää saata
kun aina pannessani maata
sun nään pöydällä syömässä jukurttia
tai hihittäen vitsiä kertomassa hurttia
Nevan turve-kerrokset mun olla saa sijani
levon, sulo-requiemin, lausuin metsään
Niin halki tarvoin angstisuon ma
Ja saavuin Sentimenthalian virran latvaan
missä sun näin surutonna kirkasvalossa
naurussa suin helkky-hampainesi
minut kaksin käsin kaulaasi kiedoit
ja huokasin hiuksiisi:
Älä koskaan mene pois
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voi voi. Ei ole runoilijapojalla helppoa taal',
raskaal' ja soisel' mannermaal'.
Kyllä on rytmiä. Ja on huumoria niin että nauroin. Hah.