Meillä on 11kk vanha poikakissa, pennuksi se kaiketi vielä lasketaan. Tarkoituksenamme on tosiaan ollut jo pidemmän aikaa päästä leikkauttamaan se, mutta valitettavasti on tullut kaikennäköisiä esteitä, joiden vuoksi asia on lykkääntynyt... Asumme yksiössä ja kissamme tosiaan kuseskelee nykyään kaikkialle. Vessassa vessanpöntön viereen (hiekkalaatikko olisi metrin päässä, eikä se mahdu pöntön viereen valitettavasti, joten emme voi sitä siirtää), eteiseen keskelle lattiaa, makuu/olohuoneeseen (yksiö kun on, niin en tiedä oikein miksi sitä kutsua), sängyn viereen, vieraspatjan päälle (joka on sellainen kokoontaitettava, eikä se mahdu minnekään kaappiin, joten se on lattialla).....
Ongelmia on muutama. Ensinnäkin tuo äsken mainittu. Seuraava ongelmamme olisi, että olemme ehkä muuttamassa toiseen asuntoon tässä seuraavan kuukauden parin sisällä, ja pelottaa ajatus että kissa alkaa stressailemaan siitä ja kuseskelu vain lisääntyisi, sekä ylipäätään että uskallammeko edes muuttaa toiseen asuntoon niin kauan kuin on tämä ongelma... Kolmas ongelmamme olisi taas se, että kun sitä rahaakin on niin tiukasti, niin kuinka varmoja voimme edes olla, että se kuseskelu loppuisi siihen leikkaukseen? Ei paljoa huvittaisi työttömän tuilla alkaa maksella 90-100 euroa kissan leikkauksesta, josta ei välttämättä olisi edes hyötyä.
Kärsin keskivaikeasta masennuksesta, jonka lisäksi olen todella yliherkkä stressille. Tämän vuoksi alan olla aika romahtamispisteessä tuon kissan kanssa. Tuntuu etten vain jaksa enää. Siltikään en haluaisi siitä luopua, sillä välitän kyseisestä kissasta todella paljon. Ja ennen kuin alkaa tulla niitä "miksi otit kissan, jos et pysty siitä huolehtimaan" -kommentteja, niin kissan ottaessamme rahatilanteemme oli täysin erilainen. Sen jälkeen moni muukin asia valitettavasti muuttui, mutta kaikki se tapahtui jo joulukuussa, joten siitä on suht pitkä aika vaikuttaakseen tähän tilanteeseen.
Ongelmia on muutama. Ensinnäkin tuo äsken mainittu. Seuraava ongelmamme olisi, että olemme ehkä muuttamassa toiseen asuntoon tässä seuraavan kuukauden parin sisällä, ja pelottaa ajatus että kissa alkaa stressailemaan siitä ja kuseskelu vain lisääntyisi, sekä ylipäätään että uskallammeko edes muuttaa toiseen asuntoon niin kauan kuin on tämä ongelma... Kolmas ongelmamme olisi taas se, että kun sitä rahaakin on niin tiukasti, niin kuinka varmoja voimme edes olla, että se kuseskelu loppuisi siihen leikkaukseen? Ei paljoa huvittaisi työttömän tuilla alkaa maksella 90-100 euroa kissan leikkauksesta, josta ei välttämättä olisi edes hyötyä.
Kärsin keskivaikeasta masennuksesta, jonka lisäksi olen todella yliherkkä stressille. Tämän vuoksi alan olla aika romahtamispisteessä tuon kissan kanssa. Tuntuu etten vain jaksa enää. Siltikään en haluaisi siitä luopua, sillä välitän kyseisestä kissasta todella paljon. Ja ennen kuin alkaa tulla niitä "miksi otit kissan, jos et pysty siitä huolehtimaan" -kommentteja, niin kissan ottaessamme rahatilanteemme oli täysin erilainen. Sen jälkeen moni muukin asia valitettavasti muuttui, mutta kaikki se tapahtui jo joulukuussa, joten siitä on suht pitkä aika vaikuttaakseen tähän tilanteeseen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä kastraatioleikkaus auttaa, sen voin sinulle luvata, jos muu elämä kissan ympärillä on kunnossa. Omistajan stressi tai jännitystilat voivat toki myös olla kissasta pelottavia ja aiheuttaa ongelmia. Onko sinun mahdollista päästä terapiaan, se auttaa sinua ja siten myös kissaasi? Juttele jonkun kanssa tilanteestasi ja mieti omaa jaksamistasi. Älä yritä liikaa, jos nyt kissan pitäminen on liian raskasta tai kallista, voit hankkia sille hyvän kodin ja päästä edes yhdestä stressistä.
Olen käynyt jo puolentoista vuoden ajan lääkärillä n. kerran viikossa keskustelemassa. Kissan olot eivät kuitenkaan joulukuun jälkeen ole mitenkään kovasti muuttuneet ja kaiken pitäisi perjaatteessa olla hyvin. Ja tuosta kastroimisesta kun olen lukenut, että se ei välttämättä kaikilla kissoilla auta... Alan vain olla niin väsynyt. Silti en kuitenkaan missään nimessä haluaisi luopua kissasta, sillä nimenomaan se on auttanut minua paljon masennukseni kanssa ja välitän todella paljon siitä.... Toisaalta kuitenkin haluaisin myös, että sillä itselläänkin olisi hyvä olla. Olen myös sen kolmas omistaja, noin nuorella iällä, joten en näe sitä hyvänä asiana, että minäkin "hylkäisin" sen...
Joo ei enään yhtään uutta kotia tuolle kissalle, jos se nyt edes sellaista saisikaan. Häiriökäyttäytyminen voi johtua juuri tuosta useaan kertaan hylätyksi tulemisesta. Meillä myös oli kissa, joka tuli löytöeläinkodista. Sanoivat sen olevan sisäsiisti ja höpönlöpön, kusi jokaiseen mahdolliseen ja mahdottomaankin paikkaan. Pilasi mm. usean sadan euron maton ja ison divaanisohvan. Ennen kuin ehti kusta pinnat asunnostamme pilalle, etsin sille uuden kodin. Ihme, että huoli, vaikka kerroin avoimesti ongelmasta, niin kuin kuuluisikin tehdä! Toki löytöeläinkodissa tuon epäsiisteyden havaitseminen on hankalampaa, koska niin pienet häkit...
Kissa oli leikattu ja hyvin hoidettu, minä en koskaan rahassa säästellyt mitä kissoihini tullut. Mutta silti on hölmöä verrata kissaa esim. lapseen tai vaikkapa mummoon, niin kuin joissain ketjuissa on tehty. Eläin on eläin ja ihminen on ihminen. Vastuullisena lemmikin omistajana koitat ensin saada häiriökäytöksen loppumaan, mutta jos et saa sitä loppumaan, et työnnä eläintä kiertoon ja siirrä vastuuta eteenpäin, vaan lopetutat kissan. Näin se ei kärsi enää enempää, sillä tuo voi olla oireilua stressistä.
Sinulla on myös oikeus ihmismäiseen asumukseen. Ja jos ihmistä ja eläintä voi jonkun mielestä keskenään verrata, niin mietitäänpä asiaa sitten myös siltä kantilta, että eihän kukaan sallisi esim. samankaton alla asuvan ihmisen vääntää kettinkiä tai losottaa ureoita pitkin asuntoa. Niin kuin sanoin: Ihminen ihminen ja eläin on eläin. Piste.
Pieni kissanpentusi on kasvanut suureksi ja nyt kevään alettua on luonto tehnyt tehtävänsä ja laittanut kissan hormonit hyrräämään ja kissasi on saavuttanut sukukypsyyden. Uroskissan luonnolliseen käyttäytymiseen kuuluu tällöin reviirin merkkailu virtsalla. Koska kissasi on vasta vajaan vuoden vanha ja merkkailu tuore ilmiö, niin kissan kastraatio lopettaa merkkailun lähes sataprosenttisen varmasti.
Kerroit kärsiväsi masennuksesta. Masennukseen kuuluu oireena tietty toivottomuus ja näköalattamuus, josta kielii mielestäni myös ajatuksesi siitä, että kastraatio ei kissan käytöstä tule muuttamaan. Tosiasiassa kastraatio on kuitenkin ainoa keino, joka voi kissan merkkailukäytöksen muuttaa. Mitä nopeammin saatte kissan kastroitua sitä paremmat mahdollisuudet on sillä, että merkkailu loppuu.
Nuoren kollin merkkailu ei johdu "menneisyyden traumoista" vaan on puhtaasti biologinen seikka. Kissat eivät traumatisoidu samaan tapaan kuin ihmiset. Jos et pysty masennuksestasi johtuen hoitamaan kissaa asianmukaisesti on kissalle paras päästä uuteen huolehtivaan kotiin eikä minusta sinun tulisi kantaa tästä minkäänlaista syyllisyyttä. Kissa kyllä selviää kodinvaihdosta.
Mutta ensisijaiseksi neuvoksi antaisin kuitenkin kissan kastraation. Toivottavasti löydät jostain jaksamista, uskoa ja tietenkin haastavassa taloustilanteessasi varoja siihen. Voisit soittaa paikalliselle eläinsuojeluyhdistykselle ja kysyä voisivatko he auttaa taloudellisesti jotenkin. Esim. jossain leikkauttavat kissoja tiettyinä päivinä vain tarvikekustannusten hinnalla ja tiedän tapauksia, joissa eläinsuojeluyhdistys on maksanut koko leikkauksen ja kissan omistaja on maksanut jälkikäteen pienissä erissä takaisin velkansa. En voi luvata mitään tällaista apua, mutta kannattaa kysellä.