Vuosikausia olen mukeltanut mielessäni kuolemantuomion oikeutusta pääsemättä sovintoon itseni kanssa. Onko toisella ihmisellä oikeutta langettaa kuolemantuomio, asettuuko tuomitsija Jumalan asemaan jos kerran viimeinen tuomiovalta on Jumalalla, onko kuolemantuomio rinnastettavissa murhaan?
Jos käsi katkaistaan, niin toinen jää, mutta henkikulta on ainokainen.
Kun kuulee uutisointia kuolemantuomioiden täytäntöönpanosta niin rangaistus tuntuu epäihmihilliseltä riippumatta tavasta, miten se käytännössä toteutetaan.
Mutta. Tässä tulee se suuri mutta. Muuttuisiko käsitykseni kuolemanrangaistuksesta radikaalisti sallivampaan suuntaan jos esim omat kakarani tulisivat murhatuiksi kadulla tai joutuisivat terrori-iskun uhreiksi.
Olisinko ensimmäisenä vaatimassa kuolemanrangaistusta henki-hengestä periaatteella vai ottaisinko mahdollisuuksien mukaan oikeuden omiin käsiini.
Jos käsi katkaistaan, niin toinen jää, mutta henkikulta on ainokainen.
Kun kuulee uutisointia kuolemantuomioiden täytäntöönpanosta niin rangaistus tuntuu epäihmihilliseltä riippumatta tavasta, miten se käytännössä toteutetaan.
Mutta. Tässä tulee se suuri mutta. Muuttuisiko käsitykseni kuolemanrangaistuksesta radikaalisti sallivampaan suuntaan jos esim omat kakarani tulisivat murhatuiksi kadulla tai joutuisivat terrori-iskun uhreiksi.
Olisinko ensimmäisenä vaatimassa kuolemanrangaistusta henki-hengestä periaatteella vai ottaisinko mahdollisuuksien mukaan oikeuden omiin käsiini.
Vastaukset 4
Vanhimmat
...eli jos joku sekopää murhaa, on se yksikin kerta jo liikaa. Mutta koska on aina riski että hän tekee sen uudelleen (kun se on helpompaakin silloin), on parempi varmuudella tappaa hänet ja säästää jonkun muun henki, jakaen samalla tasapuolisen rangaistuksen suhteessa murhatun uhrin kärsimykseen. Lisäksi peloitteen eli rangaistuksen rikoksesta pitäisi pystyä estämään murhia, sillä harva murhaaja noudattaa kehoitusta "tee toiselle se mitä toivoisit itsellesi tehtävän" (siis useimmat murhaajat eivät halua kuolla eivätkä innolla odota tuonpuoleista elämää).
Ihminen ei voi ottaa Jumalan asemaa, sillä jos ihminen tappaa jonkun tai tuomitsee jonkun kuolemaan, Allah on määrännyt kyseisen henkilön päivien päättyvän juuri silloin ja toimii osaltaan myös kyseisten ihmisten tahdon/toimien kautta (tietenkin vastuu teoistaan on ihmisillä, koska me päätämme itse mitä teemme).
>Lisäksi peloitteen eli rangaistuksen rikoksesta pitäisi pystyä estämään murhia>
Ei toimi ollenkaan. Kun katsot vaikka Israelin/palestiinalaisten tilannetta, niin näet ajatuksesi virheellisyyden. Keväällä Israel tappoi ohjuksilla murhiin kehottaneet Sarumanin ja al-Rantissin, mutta tuo pelote ei toiminut ollenkaan kuvaamallasi tavalla. Päinvastoin, välittömästi vaadittiin kostoa ja muuta väkivaltaa. Eli väkivalta aiheuttaa lisää väkivaltaa.
>>Olisinko ensimmäisenä vaatimassa kuolemanrangaistusta henki-hengestä periaatteella vai ottaisinko mahdollisuuksien mukaan oikeuden omiin käsiini.>>
Jos itse tai läheiset joutuvat väkivallan uhreiksi, on luonnollista ja inhimillistä, että se herättää voimakkaita vihan tunteita ja silloin ihminen saattaa olla valmis vaatimaan kuolemanrangaistusta tai tappamaan itsekin.
Laki kuitenkin on olemassa nimenomaan sen vuoksi, etteivät ihmiset ottaisi oikeutta omiin käsiinsä. Lakeja taas ei laadita - tai ei ainakaan kuulu laatia - vihan vallassa. Niitä laadittaessa kuuluu ottaa huomioon oikeudenmukaisuus sekä paitsi yksityisten ihmisten myös koko yhteiskunnan etu.
Itse olen sitä mieltä, että kuolemanrangaistus ei ole oikeudenmukainen eikä millään tavoin edistä yksityisten ihmisten tai yhteiskunnan etua. Kuolemanrangaistus tekee koko yhteiskunnasta tappajan, koska se pannaan toimeen koko kansan nimissä.
Kuolemanrangaistus rauhan aikana on ehdottomasti kiellettävä kaikkialla maailmassa, mutta kriisin/sodan ajan rangaistuksena se toimii hyvin. Suomessa tuomittiin talvi- ja jatkosodassa kuolemaan sotilaallisesta niskuroinnista ja vihollisen sotilaat teloitettiin hyvin usein kenttäoikeuden tuomion nojalla (etenkin jos vihollisen vangitut sotilaat/upseerit olivat syyllistyneet sotarikoksiin). Sodassa on sodan olot, silloin on voitava käyttää tuomiovaltaa jolla oma armeija saadaan pidettyä ruodussa ja toisaalta luodaan viholliselle mahdottomat olosuhteet maassa johon he ovat hyökkäämässä.
Ajatellen kärjistyvää konfliktia islamilaisen maailman kanssa, olisi hyvä voida käyttää kuolemanrangaistusta välittömänä rangaistuksena viholliselle, eli muslimeille. Jos suomessakin jossakin vaiheessa tulevaisuudessa alkaa etninen sota (lähinnä kaupunkisotaa) niin silloin kuolemanrangaistus on ainoa rangaistus jota vihollisen vankeihin ja taistelijoihin voidaan soveltaa.
Eli: kriisiaikana on voitava tuomita kuolemaan tarpeen vaatiessa. Päätös kuitenkin lain voimaan saattamisesta kuuluu eduskunnalle.