Minusta tuntuu että minulla on traumatisoituminen aiheuttanut pakko-oireeni. Lapsuuden turvattomuus ja väkivaltaakin meillä oli. Jotain postraumaattista stressihäiriötä koen itselläni olevan ja tämän jälkiseurauksena kehittelen itselleni kaikenlaisia pakkoja ja sääntöjä joitten mukaan pitäisi olla ja elää. Vaikkei tätä elämäksi voi kutsua pikemminkin helvetiksi.
traumat pakko-oireitten syynä?
töppönen1
3278
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Terve
Itsellä on hieman samansuuntaista.Pakkoneuroosi on ollut jo lapsesta asti mutta lapsuudessani on erittäin raskas pitkäaikainenkin jakso, jota itse olen määritellyt tietyllä tapaa traumaksikin.Asiat jotka muistuttavat tästä ahdistavat minua.
Kumminkin olen nyt jäänyt pakkoneuroosini kanssa kiinni tähän traumaattiseen tapahtumaan enkä pääse siitä yli millään.
Sinulla tietenkin asia on toistepäin jotta traumasta syntyi pakkoneuroosi, näin käsitin..
Kannattaa hakea apua jos et ole sitä vielä tehnyt, uskon jotta noita asioita on hyvä käsitellä.Lääkkeisiin ei kannata turvata ainakaan pelkästään jos ei ole pakko.Keskustelu apu, esimerkiksi psykoterapia kelan tukemana mutta saatat jo näistä tietääkkin..
Ystävänä ehkä, voin jo kutsua. Haluan vain sanoa, että ymmärrän yskän.
kokemusta on, traumaperäinen ahdistuneisuus- ja pakkomielteinen-, sekä pakko-oireinenmielialahäiriö. Pahimpina aikoina äidilleni sanottiin, että olen OCD-tilassa, eli en ollut edes vastaanottavainen ulkopuolelta tullevaa puhetta, niin että olisin voinut saada omat ajatukseni muualle. Nykyään pystyn elämään normaalia elämää, enää oikeastaan hetkittäistä jännittämistä tai pientä masennusta tai pientä hermostuneisuutta, ihan oikeasti kaikki ongelmat ovat nykyään itsenikin mielestä jo pieniä nykyään omassa olemisessa.
Voin vain antaa sulle neuvon, että auttaja voi olla kuka tahansa tuttu ja turvallinen, jonka koet turvalliseksi tai ventovieras ammattiauttaja, jonka ammatitaitoa et väheksy. Sun on vaan saatava puhua ja toisen rohkaisemana tekemään kaikkea laidasta laitaan, ihan uusissa paikoissa, mutta jotka ovat oikeasti turvallisia. Eli ei nyt kannata mennä sinne ihmisvilinään, jos jo pelkkä ihmispaljous on sanoinkuvaamattoman kauheaa, mutta menee toisen rohkaisemana sinne missä on vaikka 4 vierasta ihmistä. Kyllä se siitä pikku hiljaa laajentamalla helpottaa. Tämä ongelma koskettaa paljon useampaa, kun ollaan koskaan pystytty tutkimaan, sillä kaikkia meitä ihmisiä ei ole psykologit tai mielenterveyteen erikoistuneet lääkärit tutkineet tai muut vastaavaa ongelmaa tutkivat tahot ja siltikin tätä ongelmaa tunnutaan väheksyttävän, kai pelätään sitten uusien sairauden uhrien esiintymistä, jo nykyaikaisien viestintöjenkin takia. Tsemppiä ja luota oikeasti, että kyllä minä pystyn tämän pirumörön kukistamaan!
Kiitos rohkaisuista :D. Tulin tänne lueskelemaan aiheesta, ja unohdin et minähän ton aloitin täällä.
On varmasti muitakin samalla tavalla kärsijöitä. Usein sitä kuvittelee olevansa ainut , joka on vähän outo. Olen käynyt erilaisissa ryhmissä, tukiverkostot on selvillä. Olen käynyt aiemmin terapiassa. En ole päässyt oireista vapaaksi, mutta en usko että pääsen koskaan. Hieman on elämänlaatu parantunut, vaikka toisinaan tipun takaisin kuoppaan.