Mulla on pimeän metsän pelko.Nyt kun on syksy ja on pimeää niin en uskalla lähteä kävelemään metsään pimeällä.Esim jos sanottaisiin että lähdeppä kävelemään noin 5km pimeään metsään en uskaltaisi.Mutta kotona tai kaupungissa pimeällä liikkuessani ei ole mitään ongelmia.Onko muilla tämmöistä pelkoa vai olenko jotenkin omituinen?
pelkää pimeää metsää
harri
4687
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
itse olen käynyt maanpuolustuskursseilla harjoittamassa pelkoani pois, enkä ole vieläkään ihan täysin rohkeasti pimeässä metsässä vaikka harjoittelu onkin parantanut tilannetta. kaupungilla kuitenkaan ei ole ihan niin pimeää kuin metsässä, ja toisaalta metsässä näkö rajoittuu muutenkin kun ympärillä on puita, pensaita, kiviä ym. eli ei näe kovin kauas. ja toki tuntematon pelottaa, olemmehan tottuneet olemaan talojen ja teiden keskellä.
lähde kaverin/kavereiden kanssa öiseen metsään, jos tuntuu että pelottaa liikaa niin juo desi-pari viskiä tms. se vie pelon pois muttei tuo turruttavaa humalaa ja pystyt edelleen nauttimaan tilanteesta.
ja pidä mielessä sanat mitä eräs ystäväni sanoi: ei ole niin turvallista paikkaa, kuin öinen metsä.
Eiköhän tuo ole ihmislajin primitiivisin pelko jota on harjoiteltu sietämään kautta aikojen. On nimittäin ollut täysi syy pelätä pimeässä saalistavia petoja tai vihollisia. Vaikka niitä ei enää olisikaan olemassa, tuo pelko on ollut niin tärkeä ykislön ja lajin selviytymiselle että se on aivoissa iskostuneena syvälle pelkoreaktioita (pako/taistelu) säätelevään järjestelmään. Sillä on vaan aika vähän yhteyksiä rationaaliseen päättelyyn (eipä syytä huoleen) ja siksi sen herraksi pääsee vain asteittaisella harjoittelulla ja sitä kautta pienin annoksin pelkoa sietämällä (sama pätee moniin muihinkin pelkoihin).
Uskoisin kaikille olevan tuttua kokemus, että jokin vaanii pimeässä ja on tarttumassa kiinni niskaan tai selkään. Tätä epämiellyttävää tunnetta voi oppia harjoituksilla vähitellen sietämään. Ota vaan ihan pieniä askeleita (ei sitä 5 km lenkkiä) aluksi vaikka kaverin kanssa ja totuttele vähitellen. Jos tuohon vielä kytket vaikkapa rentoutuksen harjoittelun niin voit vähitellen päästä siitä eroon. Onneksi toki useimpien meistä ei tarvitse olla toistuvasti tuon kokemuksen kanssa tekemisissä ja lisäksi kesän yöt ovat valoisia. Syksyn tullen tähän teemaan aina asiakkaiden kanssa törmätään. Paljon on kiinni toki siitäkin, miten perusturvallisuus on rakentunut ja miten on kaikkiaan oppinut olemaan turvallisesti yksin.
mulla on sama paitsi vielä pahempi.en uskalla eles keskellä kirkkainta päivää kävellä metässä ellei ole väh 4 ihmistä mukana.pimeellä ei tulisi kuuloonkaa.en myöskää uskalla kulkea pimeällä tavallisella tiellä.ja metsä tai syrjätiellä en kulkisi edes päivällä....minä se taidan olla epänormaali..
mulla on sama ongelma. Mutta se alkoi vasta kun olin katsonut Blair witchin eli jos ei halua lisätä pelkoja älkää katsoko sitä.( hyvä leffa muuten)