Nuori ja jatkuva stressi

Olen 22-vuotias nuori ja taas itken kotona yksin surkeaa elämääni. Minun pitäisi tälläkin hetkellä olla työkkärin orjatyössä mutta enpähän näköjään ole. Tuntuu että en vaan jaksa, en pysty, en halua. En uskalla soittaa mihinkään etten jaksa - pelkään epäilyjä ja naureskelua ettei mua mikään vaivaa oikeasti..

Olen ollut viitisen vuotta masentunut, ahdistunut, paniikkihäiriöinen jne jne. Välillä pystyn pitkiäkin aikoja (jopa kuukauden) esittämään että kaikki on täydellisesti, hymyilen kokoajan ja turrutan itseni lääkkeillä. Välillä taas tulee tälläinen "burnis", tulee täysin epätoivoinen olo ja olen ihan umpikujassa.

Mulla on tosi pahoja rahaongelmia, ei oo oikein varaa syödä eikä maksaa laskuja. Vuokrat olen pystynyt tähän asti maksamaan mutta tänään tuli postissa päätös ettei asumistukea enää makseta kun en ole jotain selvityksiä lähettänyt kelaan. Eli varmaan asunnottomaksikin jäädään tässä kohta...

Olen niin lopussa, en jaksa enkä halua hoitaa asioitani. En jaksa käydä suihkussa, en jaksa syödä, en jaksa nukkua, en jaksa valvoa tässä maailmassa. Soitin tänään lääkäriin eikä sielläkään ollut aikoja. En tiedä voiko mua enää pelastaa.