Tuska vai autuus
Olet saanut edellisen luomistyösi valmiiksi. Tunnet kuinka sisimpäsi on tyhjä. Tyhjä kuin osterin kuori josta helmi on hävinnyt. Luomisvimmasi ja intohimon helmi on sanoina, lauseina, tarinana sähköisesti tai kenties paperille ikuistettuna.
Henkinen minuutesi, sisäinen tyhjyytesi huutaa armoa. Kuinka monta tuntia olitkaan viettänyt tekstisi parissa, sisäisenä palona saada työsi valmiiksi ja saattaa mahdollisesti suuren yleisön tietoisuuteen. Sisäinen tuli piiskaa sinua entistä enemmän. Tietoisuus päämäärän saavuttamisesta siivittää sinua entisestään.
Tiedostat mitä on tulossa. Ken ties kommentteja ”No joo ihan kiva” Tunnet itsesi rikkirevityksi, kuin se rikkirevitty osteri, sillä olethan jälleen kerran laittanut itsesi likoon viimeistä piirtoa myöten.
Omalla kieroutuneella tavalla nautit tilanteesta siitä, että sisimpäsi on tyhjä. Kuluu päiviä, viikkoja, kuukausia ehkä vuosia. Tunnistat tyhjän minuutesi, keräät uutta vihaa, vimmaa, sisäistä paloa, intohimoa.
Pikkuhiljaa tunnet kuinka luomisvimmasi, sisäisen palo, liekki syttyy uudelleen. Nautit tästä olotilasta. Tietoisesti tai tiedottomasti prosessoidut uuteen projektiin. Tiedät mitä on tulossa, olethan sen kokenut niin monta kertaa aiemmin. Tiedät että on tulossa vaiheita jotka koittelevat sinua. Tiedät jälleen kerran että tarinasi saattaa jäädä jonnekin pöytälaatikon ja bittiavaruuden välivaiheille, harmaalle alueelle. Tiedät että tarinastasi saattaa tulla suutari tai tähdenlento kuin Halleyn komeetta.
Kaikesta tästä huolimatta olet valmis haastamaan itsesi.
Omalla tavalla nautit tilanteesta, käythän läpi koko tunne ja luomisvoiman spektrin läpi koko laajuudessaan.
Ei se lopputulos vaan se tunne.
Olet saanut edellisen luomistyösi valmiiksi. Tunnet kuinka sisimpäsi on tyhjä. Tyhjä kuin osterin kuori josta helmi on hävinnyt. Luomisvimmasi ja intohimon helmi on sanoina, lauseina, tarinana sähköisesti tai kenties paperille ikuistettuna.
Henkinen minuutesi, sisäinen tyhjyytesi huutaa armoa. Kuinka monta tuntia olitkaan viettänyt tekstisi parissa, sisäisenä palona saada työsi valmiiksi ja saattaa mahdollisesti suuren yleisön tietoisuuteen. Sisäinen tuli piiskaa sinua entistä enemmän. Tietoisuus päämäärän saavuttamisesta siivittää sinua entisestään.
Tiedostat mitä on tulossa. Ken ties kommentteja ”No joo ihan kiva” Tunnet itsesi rikkirevityksi, kuin se rikkirevitty osteri, sillä olethan jälleen kerran laittanut itsesi likoon viimeistä piirtoa myöten.
Omalla kieroutuneella tavalla nautit tilanteesta siitä, että sisimpäsi on tyhjä. Kuluu päiviä, viikkoja, kuukausia ehkä vuosia. Tunnistat tyhjän minuutesi, keräät uutta vihaa, vimmaa, sisäistä paloa, intohimoa.
Pikkuhiljaa tunnet kuinka luomisvimmasi, sisäisen palo, liekki syttyy uudelleen. Nautit tästä olotilasta. Tietoisesti tai tiedottomasti prosessoidut uuteen projektiin. Tiedät mitä on tulossa, olethan sen kokenut niin monta kertaa aiemmin. Tiedät että on tulossa vaiheita jotka koittelevat sinua. Tiedät jälleen kerran että tarinasi saattaa jäädä jonnekin pöytälaatikon ja bittiavaruuden välivaiheille, harmaalle alueelle. Tiedät että tarinastasi saattaa tulla suutari tai tähdenlento kuin Halleyn komeetta.
Kaikesta tästä huolimatta olet valmis haastamaan itsesi.
Omalla tavalla nautit tilanteesta, käythän läpi koko tunne ja luomisvoiman spektrin läpi koko laajuudessaan.
Ei se lopputulos vaan se tunne.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuska.
Ehdottomasti tuska. :)
Niin, mun kokemukseni mukaan käsikirjoituksen eri vaiheiden ääripäät ovat tunnetiloina hurmiota, autuutta ja tuskaa, ahdistusta. Mutta taiteen tekemisen työkaluja ja generaattoreita ne ovat. Olen harrastanut aikanaan sellon soittamista ja sen opiskelussa oli sama havainto; harrastus tuotti riemua ja iloa, surua ja ärsytystä. Aina johtuen omien taitojen rajallisuudesta tai laiskuudesta.
Mutta taiteen alttarin uhrimäärä ei ole pieni, ei sen ehkä tarvitse sitä ollakaan, jos lopputulos saa haluamasi vastaanoton? Tai vaikka ei saisikaan...