Kun olen ollut työttömänä nyt parisen vuotta, ja miettinyt kaikkia suhteitani, niin ne tuntuvat kaikki vain hyväksikäyttösuhteilta. Vaivaako minua jokin? En halua olla enää kenestäkään koskaan elämässäni riippuvainen. Nyt en sitä ole, ja kun saan TM-tuen säännöllisesti niin en enää tarvitsekaan ketään, siis rahallisesti.
Onko tää mun elämä lopussa? Kun ei vaan halua avautua kenellekään. Ja miksi olisi pakko avautua? Kaikki ihmissuhteet perustuvat tietyntyyppiseen hyväksikäyttöön, ja toisen orjuutukseen. Ja halventamiseen. Näin sen näen. Ja tätähän se käytännössä on.
Tiedän että tämä vaikuttaa negatiiviselta elämänkatsomukselta, mutta tämä on kuitenkin realismia.
En mielestäni pelkää tai jännitä ihmisiä sen enempää kuin muutkaan, haluan vain suojella yksityisyyttäni, jota rakastan yli kaiken.
Olenko itsekäs? Mielestäni en. Olen ollut vähän koulukiusattu, mutta kuitenkin sain olla aina puolustamassa muutamaa kaveriani joita kiusattiin kouluissa paljon enemmän. Tiedän siis mitä ihmiset pahimmillaan toisilleen ovat.
Onko tää mun elämä lopussa? Kun ei vaan halua avautua kenellekään. Ja miksi olisi pakko avautua? Kaikki ihmissuhteet perustuvat tietyntyyppiseen hyväksikäyttöön, ja toisen orjuutukseen. Ja halventamiseen. Näin sen näen. Ja tätähän se käytännössä on.
Tiedän että tämä vaikuttaa negatiiviselta elämänkatsomukselta, mutta tämä on kuitenkin realismia.
En mielestäni pelkää tai jännitä ihmisiä sen enempää kuin muutkaan, haluan vain suojella yksityisyyttäni, jota rakastan yli kaiken.
Olenko itsekäs? Mielestäni en. Olen ollut vähän koulukiusattu, mutta kuitenkin sain olla aina puolustamassa muutamaa kaveriani joita kiusattiin kouluissa paljon enemmän. Tiedän siis mitä ihmiset pahimmillaan toisilleen ovat.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olet valaistunut, ikävä kyllä. Tervetuloa joukkoon.
No voi persetti. Olisit nyt keksinyt jotain lohduttavampaa ;-))) ! !
Huvittavinta minun "ystävä"piirissäni on, että osalle heistä annan kuvaa että minulla menee sosiaalisesti ja aktiivisesti lujaa toisen puolen "ystävieni" kanssa enkä kerkiä sis pitää juuri heihin yhteyttä, ja sitten taas tälle toiselle puolelle "ystäviäni" annan kuvaa että pidän aktiivisesti yhteyttä näiden toisten kanssa ;-)). Tosiasiassa roikun netissä vaan kaiket päivät ja yöt, enkä halua pitää yhteenkään heistä yhteyttä.
Onko kenellä muulla samanlaisia kokemuksia?
Mielestäni olen tajuttoman terve tyyppi, osaan viilata "ystäviäni" linssiin, ja sen he mielestäni ansaitsevat, koska kun heitä tapaan, he vain kehua retostelevat omilla "ystävillään" ja sosiaalisuuksillaan ja menoillaan, ja tähän "peliin" ja kilpailuun minä kertakaikkisesti en tällaisia "ystäviä" tarvitse. Kaikenlisäksi he ovat juorupesiä, epäluotettavia, selän takana puhujia. Tosiasiassa kyseenalaistan heidän "ystävyytensä", tämän takia ystävä-sanan ympärille sitaatit.
Tuohan on "normaalia" käyttäutymistä kun ensin on tullut kaltoinkohdelluksi niin sitten alkaa pelkäämään ihmisiä ja sitten erokoituu. Tuossa on vaan se paha kun ihminen on tietoinen ympäristöstään ja sosiaalisuudestaan niin sitten kun ei enää pärjää niin tulee katkeraksi. Eli alkaa haukkumaan niitä sosiaalisia ihmisiä kun ei itse pärjää elämässään. Eräänlaista kateutta. Ja näin se kierre on valmis ja erakko kääntää kaiken todistaakseen itselle että muut ovat pahoja ja lampaita tässsä yhteiskunnan oravanpyöräs vaikka itse kärsii suunnattomasti aiheettomasta erakoitumisesta. Tosin on oikeesti niitä erakkoja jotka ovat sitä omasta tahdostaan vailla kaunaa.
Mutta jotkut ihmiset voivat paremmin yksin. Tajuat sen ehkä kun vanhenet. Et jaksa samalla tavalla kuin ennen.
"Eli alkaa haukkumaan niitä sosiaalisia ihmisiä kun ei itse pärjää elämässään."
En halua haukkua muita ihmisiä, tykkään olla vaan omissa oloissani ilman että joku muu ihminen siinä vieressä pomottelisi tai jotain muuta vastaavaa.
En tiedä olenko erakoitumassa vai enkö, tosiasia on vain se että olen keskustellut kaiken mahdollisen läpi ystävieni kanssa, ja kun ei ole työttömyyden takia rahaa ostaa mitään tai käydä missään heidän kanssaan, niin huomaa ettei vaan ole mitään uutta puhuttavaa tai mielenkiintoista tekemistä. Seurustelu maksaa.
Kuten "elämä" kirjoittaa, voin siis paljon paremmin yksin.
Juuri tuotahan se syrjäytyminen on. Moni luulee että syrjäytyminen johtuu pelkästään siitä että muut sulkevat jonkun kaiken ulkopuolelle, mutta syrjäytyvä yleensä kyllä edesauttaa sitä itsekin.
Jos on itse esim. työttömänä pitkään ja ilman puolisoa tms, niin ne omat sosiaaliset piirit alkavat usein kutistumaan. Sitten käy vielä niin, että kun tapaa kavereita ja he kertovat omasta elämästään ja tekemisistään, niin se tuntuu automaattisesti joltain elvistelyltä tai vittuilulta, vaikka he vain kertovat ihan normaalista arjestaan.
Sitten kun tuntee että menee huonommin kuin niillä kavereilla, niin alkaa jotenkin häpeämään itseään ja erakoituu itse sen takia lisää. Kaveruuskin vaatii molemminpuolista yhteydenpitoa. Jos ei itse pidä yhteyttä toisiin eikä lähde koskaan tapaamaan kamuja kun kutsutaan, niin vähitellen se yhteydenpito hiipuu ja lopulta katkeaa kokonaan.
Että odottele vuosi tai pari, niin saat varmasti olla ihan rauhassa ilman entisten kaverien "häiriköintiä".
Ei tosiaan millään jaksaisi pitää yhteyttä kaikkiin "ystäviin" mutta olen huono keksimään syitä joiden varjolla saisin olla rauhassa.