Mielialat heittelee, ensin voin olla useamman päivän täynnä energiaa, seuraavana aamuna voin olla täys lahna jota ei kiinnosta pätkääkään yhtikäs mikään.
Useimmiten pää vain ammottaa tyhjyyttään, vanhojen kavereidenkin kanssa suhteet alkaa rakoilla koska en keksi mitään puhuttavaa ja heidän juttuihin vastailen lyhyesti ihan vain koska korvien välissä ei käy kuin tuulen vire. He tietenkin ottavat sen niin että mua ei kiinnosta heidän seuransa ja vaikutan varmasti töykeeltä ja kylmältä ulospäin. Näin ei todellakaan ole! Mutta ei tämmösistä asioista voi kauheen helposti puhua, mun juorukerho selän takana paskanpuhumis kaveriporukoissa mut leimataan välittömästi vaan sekopääksi jos meen näistä suuni avaamaan ja that´s that.
En ole aina ollut tämmöinen, nuorempana mulla on ollut paljon kavereita ja oon aina ollut sosiaalinen ja tykätty tyyppi. Miksi siis nyt pari viime vuotta oon ollu tämmönen jäätävä palikka ketä kukaan ei huoli seuraansa?? Kaikki sosiaaliset suhteet kusee kavereista duuniin ja sieltä harrastuksiin. Sama saatanan juttu mihin tahansa koitan mennä. Joskus on hyviä päiviä että juttu luistaa ja kaikki menee nappiin. Mutta varmaan 70% sosiaalisista tilanteista tuntuu ahdistavilta ja pääkoppa humisee tyhjyyttään kun yksinkertasesti ei vaan tiedä mistä puhua. Ujoudesta ei ole kyse. Tänne sentään voi anonyymisti avautuu ilman että "kaverit" alkaa selän takana puhua paskaa.
Onko muilla samankaltasia kokemuksia? Mistä johtuu? Mikä helvetti tähän auttaa? Mieliala lääkkeitä en todellakaan ala popsimaan, sitä tein aiemmin jonkin aikaa ja niistä ei ole muuta kun harmia.
Useimmiten pää vain ammottaa tyhjyyttään, vanhojen kavereidenkin kanssa suhteet alkaa rakoilla koska en keksi mitään puhuttavaa ja heidän juttuihin vastailen lyhyesti ihan vain koska korvien välissä ei käy kuin tuulen vire. He tietenkin ottavat sen niin että mua ei kiinnosta heidän seuransa ja vaikutan varmasti töykeeltä ja kylmältä ulospäin. Näin ei todellakaan ole! Mutta ei tämmösistä asioista voi kauheen helposti puhua, mun juorukerho selän takana paskanpuhumis kaveriporukoissa mut leimataan välittömästi vaan sekopääksi jos meen näistä suuni avaamaan ja that´s that.
En ole aina ollut tämmöinen, nuorempana mulla on ollut paljon kavereita ja oon aina ollut sosiaalinen ja tykätty tyyppi. Miksi siis nyt pari viime vuotta oon ollu tämmönen jäätävä palikka ketä kukaan ei huoli seuraansa?? Kaikki sosiaaliset suhteet kusee kavereista duuniin ja sieltä harrastuksiin. Sama saatanan juttu mihin tahansa koitan mennä. Joskus on hyviä päiviä että juttu luistaa ja kaikki menee nappiin. Mutta varmaan 70% sosiaalisista tilanteista tuntuu ahdistavilta ja pääkoppa humisee tyhjyyttään kun yksinkertasesti ei vaan tiedä mistä puhua. Ujoudesta ei ole kyse. Tänne sentään voi anonyymisti avautuu ilman että "kaverit" alkaa selän takana puhua paskaa.
Onko muilla samankaltasia kokemuksia? Mistä johtuu? Mikä helvetti tähän auttaa? Mieliala lääkkeitä en todellakaan ala popsimaan, sitä tein aiemmin jonkin aikaa ja niistä ei ole muuta kun harmia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Harrasta liikuntaa ja mene juttelemaan terapeutille. Syö myös terveellisesti.
voi velipenttiä
Oliko sinulla tuota oiretta jo ennen mielialalääkkeitä? Itsekin olen ihmetellyt mistä tuo piirre johtuu. Joukossa on yksittäisiä hyviä päiviä, mutta enimmäkseen minulla ei ole mitään sanottavaa enkä jotenkin millään jaksaisi edes kuunnella mitä toinen puhuu. Ennen tykkäsin kuunnella toisia ja pohtia asioita yhdessä. Nyt tuntuu että aivan samantekevää mitä kukaan sanoo ja vielä tyhjänpäiväisempää kaikki mitä minä sanon.
Mullakin sama juttu. Joskus kun joku puhuu mulle en edes ymmärrä sanoja, kuulen vaan mölinää joka ei tarkoita mitään. En vaan jaksa kuunnella, saati itse puhua.
Eiköhän elämä ole useimilla samanlaitsa. Naisilla on yös hormonaalisia mielenvaihteluita. Ja ei vain aina huvita ja jaksa olla iloinen. Saattaa olla sitä henkisen akun lataustakin.
Mikäli ongelma alkaa tuntua sairaaloiselta ja rassaa pahasti elämää, niin kannattaa kääntyä ammattiavun puoleen.