Alkujaan pahalta tuntuvakin asia

Avioliitosta puheenollen törmäsin tänään Oscar Wilden mietteeseen.
Sanottiinpa avioliitosta mitä tahansa, se on kuitenkin kokemus.
Osui ja uppos, sain hyvät naurut

Yksikseni yskiskelen kirjoitti:

Avioliitosta puheenollen törmäsin tänään Oscar Wilden mietteeseen.
Sanottiinpa avioliitosta mitä tahansa, se on kuitenkin kokemus.
Osui ja uppos, sain hyvät naurut

Elämä sinällään on kokemus, iloineen ja suruineen. Minua omat eroni eivät naurata edelleenkään. Eivätkä ne ole ruusuiksi muuttuneet :).Piikkinä lihassa edelleen mutta eivät mielessä.

UPDATE_10631724 kirjoitti:

Elämä sinällään on kokemus, iloineen ja suruineen. Minua omat eroni eivät naurata edelleenkään. Eivätkä ne ole ruusuiksi muuttuneet :).Piikkinä lihassa edelleen mutta eivät mielessä.

En maininnut, että eroni nauratti. Minulla on tällainen huumorintaju, että hirtehishuumorikin naurattaa ja tuo Wilden tokaisu nyt osui nauruhermoon.

Yksikseni yskiskelen kirjoitti:

En maininnut, että eroni nauratti. Minulla on tällainen huumorintaju, että hirtehishuumorikin naurattaa ja tuo Wilden tokaisu nyt osui nauruhermoon.

Ymmärsin mitä tarkoitit. Parhaat nauruthan useimmiten saa hirtehisistä :).
Tarkoitin oman eroni naurattamattomuudella lähinnä aloittajan tarkoittamaa ohdakkeiden muuttuista rusuiksi, ei hymyiltä ei. Oikeastaan eneää ede hirtehisesti, Aikoinaan kyllä.

UPDATE_10631724 kirjoitti:

Ymmärsin mitä tarkoitit. Parhaat nauruthan useimmiten saa hirtehisistä :).
Tarkoitin oman eroni naurattamattomuudella lähinnä aloittajan tarkoittamaa ohdakkeiden muuttuista rusuiksi, ei hymyiltä ei. Oikeastaan eneää ede hirtehisesti, Aikoinaan kyllä.

Ajattelet siis, että olisit ollut kuitenkin onnellisempi nyt, jos eroja ei olisi tullut.

Kyllä minulla on pitkin elämääni poikinut pahoista kokemuksista loppujen lopuksi jotain hyvää, parempaakin. Kun ajattelee taaksepäin ja alkaa rullaamaan; jos minulle ei olisi käynyt niin, niin sitten ei olisi käynyt niin ja niinkään... ja lopulta ei olisi näin ja näin minulla on hyvä, parempi kuin olisi ollut ilman sitä pahaa.

Sitä minä tarkoitan sillä, että ohdakkeista on tullut ruusuja. Totta ihmeessä niitä piikkejäkin tarvitsee elämässä jatkuvasti, että pysyy mukavasti vireillä. Ilman niitä elämä saattaisi olla aika tylsää.

ent. siivoojaparka kirjoitti:

Ajattelet siis, että olisit ollut kuitenkin onnellisempi nyt, jos eroja ei olisi tullut.

Kyllä minulla on pitkin elämääni poikinut pahoista kokemuksista loppujen lopuksi jotain hyvää, parempaakin. Kun ajattelee taaksepäin ja alkaa rullaamaan; jos minulle ei olisi käynyt niin, niin sitten ei olisi käynyt niin ja niinkään... ja lopulta ei olisi näin ja näin minulla on hyvä, parempi kuin olisi ollut ilman sitä pahaa.

Sitä minä tarkoitan sillä, että ohdakkeista on tullut ruusuja. Totta ihmeessä niitä piikkejäkin tarvitsee elämässä jatkuvasti, että pysyy mukavasti vireillä. Ilman niitä elämä saattaisi olla aika tylsää.

Ei, en todellakaan. Minun erossani ei ollut vaihtoehtoja. Eroni tapahtumana ja sen jälkeinen aika ovat ehdottomasti ruusuja. Mutta epäonnistuminen on ohdake.Olisin nyt onnellisempi jos olisin aikoinaan valinnut toisin. Kukaanhan ei haaveile eroavansa yhteen mennessään ja rikkovansa lastensa kotia.

Minä en kyllä näe pahoista kokemuksista poimineen yhtään mitään hyvää, koska ne pahat eivät olleet alkua hyvälle vaan se toiminta minkä itse järjestin ja se oli se hyvä :).

UPDATE_10631724 kirjoitti:

Ei, en todellakaan. Minun erossani ei ollut vaihtoehtoja. Eroni tapahtumana ja sen jälkeinen aika ovat ehdottomasti ruusuja. Mutta epäonnistuminen on ohdake.Olisin nyt onnellisempi jos olisin aikoinaan valinnut toisin. Kukaanhan ei haaveile eroavansa yhteen mennessään ja rikkovansa lastensa kotia.

Minä en kyllä näe pahoista kokemuksista poimineen yhtään mitään hyvää, koska ne pahat eivät olleet alkua hyvälle vaan se toiminta minkä itse järjestin ja se oli se hyvä :).

Ainii, ja minä en haluaenää yhtä ainutta piikkiä, jos saan itse toivoa :)

UPDATE_10631724 kirjoitti:

Ei, en todellakaan. Minun erossani ei ollut vaihtoehtoja. Eroni tapahtumana ja sen jälkeinen aika ovat ehdottomasti ruusuja. Mutta epäonnistuminen on ohdake.Olisin nyt onnellisempi jos olisin aikoinaan valinnut toisin. Kukaanhan ei haaveile eroavansa yhteen mennessään ja rikkovansa lastensa kotia.

Minä en kyllä näe pahoista kokemuksista poimineen yhtään mitään hyvää, koska ne pahat eivät olleet alkua hyvälle vaan se toiminta minkä itse järjestin ja se oli se hyvä :).

No seurasiko siitä kodin rikkoutumisesta hyvää vai pahaa lapsille?

UPDATE_10631724 kirjoitti:

Ainii, ja minä en haluaenää yhtä ainutta piikkiä, jos saan itse toivoa :)

Ei ne kaikki piikit niin syvälle raasta, tökkii vaan. Kyllä ne elämään kuuluu, muuten tuntee itsensä elävältä kuolleeksi.

ent. siivoojaparka kirjoitti:

Ei ne kaikki piikit niin syvälle raasta, tökkii vaan. Kyllä ne elämään kuuluu, muuten tuntee itsensä elävältä kuolleeksi.

Juu mut silti, mieluiten ilman.Tunnen olevani enemmän elossa ruusuista kuin ohdakkeista :)

jos kuitenkin... kirjoitti:

No seurasiko siitä kodin rikkoutumisesta hyvää vai pahaa lapsille?

Sanoisin että sekä että.

jos kuitenkin... kirjoitti:

No seurasiko siitä kodin rikkoutumisesta hyvää vai pahaa lapsille?

Vain pahaa.
Meille kaikille.

UPDATE_10631724 kirjoitti:

Ymmärsin mitä tarkoitit. Parhaat nauruthan useimmiten saa hirtehisistä :).
Tarkoitin oman eroni naurattamattomuudella lähinnä aloittajan tarkoittamaa ohdakkeiden muuttuista rusuiksi, ei hymyiltä ei. Oikeastaan eneää ede hirtehisesti, Aikoinaan kyllä.

ollakkovaiei

Mietin tuota aloitusta, että mitähän mahtaa tarkoittaa ja asia on rönsyillyt, kuten asian pitääkin.

On eroja ja kuolemia, mutta on myös minullekin valjennut, että hän, joka vannoi, että käyttää vain ??? nikkiä, onkin joutunut luopumaan periaatteestaan? Uskomatonta, että herra tuli alas vuorelta ja nöyrtyi!

Minulla ei ole ainakaan vielä eroa, eikä lapseni kuolemaa, mutta erillään asumme ja se oli helpotus, ainakin minulle, joten hyvän päätöksen tein.

Kauan minä sinnitelinkin vanhanaikaisin periaatteitteni kanssa, että lapsilla täytyy olla iskä, äiti ja koti, johon voi aina palata. Edelleen pidämme "pesämme" jakamatta ja lapset, kuten lapsenlapsetkin voivat siellä vierailla.

On tämä niin ihmeellistä, että noita vanhoja "periaatteitaan" on niin vaikea muuttaa? Hyvin olen kuitenkin sopeutunut, että lapseni asuu avoliitossa kahden lapsensa kanssa, joita ei ole "ristitty, ei kastettu", paitsi kummitäti toi Grönlannin vettä ja kastoi itse kummilapsensa! Ei ollut pappi, mutta oli ristitty ja kastettu.

ps.hauska ketju

ollaan vain kirjoitti:

ollakkovaiei

Mietin tuota aloitusta, että mitähän mahtaa tarkoittaa ja asia on rönsyillyt, kuten asian pitääkin.

On eroja ja kuolemia, mutta on myös minullekin valjennut, että hän, joka vannoi, että käyttää vain ??? nikkiä, onkin joutunut luopumaan periaatteestaan? Uskomatonta, että herra tuli alas vuorelta ja nöyrtyi!

Minulla ei ole ainakaan vielä eroa, eikä lapseni kuolemaa, mutta erillään asumme ja se oli helpotus, ainakin minulle, joten hyvän päätöksen tein.

Kauan minä sinnitelinkin vanhanaikaisin periaatteitteni kanssa, että lapsilla täytyy olla iskä, äiti ja koti, johon voi aina palata. Edelleen pidämme "pesämme" jakamatta ja lapset, kuten lapsenlapsetkin voivat siellä vierailla.

On tämä niin ihmeellistä, että noita vanhoja "periaatteitaan" on niin vaikea muuttaa? Hyvin olen kuitenkin sopeutunut, että lapseni asuu avoliitossa kahden lapsensa kanssa, joita ei ole "ristitty, ei kastettu", paitsi kummitäti toi Grönlannin vettä ja kastoi itse kummilapsensa! Ei ollut pappi, mutta oli ristitty ja kastettu.

ps.hauska ketju

"ollaan vain"

Mulla olis tähän kommentti.
Mutta odotellaas nyt vähän.
Minä luulen vähän, että jäljellä on vielä ajatuskykyisiäkin.
Eikä vain osoittelukykyisiä.
Kuten hänkin on varmaan huomannut, osoittelu on helpompaa kuin ajattelu.
Varsinkin kun yrittää peitellä puutteitaan sananhelinään.
Minustakin aloitus on hyväksyttävä.
Minä ymmärrän niin hyvin sen syvimmätkin syyt.

ollaan vain kirjoitti:

ollakkovaiei

Mietin tuota aloitusta, että mitähän mahtaa tarkoittaa ja asia on rönsyillyt, kuten asian pitääkin.

On eroja ja kuolemia, mutta on myös minullekin valjennut, että hän, joka vannoi, että käyttää vain ??? nikkiä, onkin joutunut luopumaan periaatteestaan? Uskomatonta, että herra tuli alas vuorelta ja nöyrtyi!

Minulla ei ole ainakaan vielä eroa, eikä lapseni kuolemaa, mutta erillään asumme ja se oli helpotus, ainakin minulle, joten hyvän päätöksen tein.

Kauan minä sinnitelinkin vanhanaikaisin periaatteitteni kanssa, että lapsilla täytyy olla iskä, äiti ja koti, johon voi aina palata. Edelleen pidämme "pesämme" jakamatta ja lapset, kuten lapsenlapsetkin voivat siellä vierailla.

On tämä niin ihmeellistä, että noita vanhoja "periaatteitaan" on niin vaikea muuttaa? Hyvin olen kuitenkin sopeutunut, että lapseni asuu avoliitossa kahden lapsensa kanssa, joita ei ole "ristitty, ei kastettu", paitsi kummitäti toi Grönlannin vettä ja kastoi itse kummilapsensa! Ei ollut pappi, mutta oli ristitty ja kastettu.

ps.hauska ketju

Jokainen varmaan peilaa aloituksen sanomaa omaan elämäänsä, siitä varmaan rönsilykin. Jokainenhan koittaa tehdä omasta elostaan sen itselle parhaan mahdollisen ja toiset onnistuu, toiset ei.

Minä olen aika vapaamielinen sillain et toisten elot ei minulle kuulu. Minua ei ylituomariksi missään ole valtuutettu, jokainen taalatkoon sillä tyylillä minkä kokee olevan itseleen onneksi ja hyväksi,vaikka minä en sitä omaksi ratkaisukseni hyväksyisikään.

PS: Minua ei kiinnosta kuka milläkin nikillä kirjoittelee, olen kiinnostunut paremminkin kirjoitusten sisällöstä. Tosin olen huomannut senkin että koskaan ei kannata vannoa että ei koskaan, sillä takuuvarmati joutuu perumaan puheensa, muodossa tai toiseessa, joten vanomati paras.

UPDATE_10631724 kirjoitti:

Jokainen varmaan peilaa aloituksen sanomaa omaan elämäänsä, siitä varmaan rönsilykin. Jokainenhan koittaa tehdä omasta elostaan sen itselle parhaan mahdollisen ja toiset onnistuu, toiset ei.

Minä olen aika vapaamielinen sillain et toisten elot ei minulle kuulu. Minua ei ylituomariksi missään ole valtuutettu, jokainen taalatkoon sillä tyylillä minkä kokee olevan itseleen onneksi ja hyväksi,vaikka minä en sitä omaksi ratkaisukseni hyväksyisikään.

PS: Minua ei kiinnosta kuka milläkin nikillä kirjoittelee, olen kiinnostunut paremminkin kirjoitusten sisällöstä. Tosin olen huomannut senkin että koskaan ei kannata vannoa että ei koskaan, sillä takuuvarmati joutuu perumaan puheensa, muodossa tai toiseessa, joten vanomati paras.

"ollakovaiei"

Näin se menee.
Onneksi on sentään joitakin, jotka tekevät jotain vain pakottamalla.
Heiltä paistaa kuitenkin vanha luotettavuus läpi.

jalkasievi kirjoitti:

"ollakovaiei"

Näin se menee.
Onneksi on sentään joitakin, jotka tekevät jotain vain pakottamalla.
Heiltä paistaa kuitenkin vanha luotettavuus läpi.

Kunnioitettava asia jos näin.

Siis koet avioeron olleen tarpeellinen kokemus sinulle kehittymisessä ihmisenä?
Minä olsiin kyllä mieluusti jättänyt ne kokemukset väliin. Minkälainen ihminen nyt olisinkaan :). Koen edeleen että ero on jonkinlainen epäonnistuminen ja sitä en koskaan olisi toivonut.

UPDATE_10631724 kirjoitti:

Siis koet avioeron olleen tarpeellinen kokemus sinulle kehittymisessä ihmisenä?
Minä olsiin kyllä mieluusti jättänyt ne kokemukset väliin. Minkälainen ihminen nyt olisinkaan :). Koen edeleen että ero on jonkinlainen epäonnistuminen ja sitä en koskaan olisi toivonut.

En tarkoittanut että olisin tullut paremmaksi ihmiseksi...... vaan avioero on ollut pelkästään hyvä asia....nyt vuosia jälkeen....ajateltuna....

Tokihan julkut juttelevat maat ja taivaat lehtien palstoille päästäkseen.
Niitä monttuja mahtuu julkkujen elämään monesti tavantallaajaa tiuhempaan.
Sitten taas noustaan kuin Feeniks-lintu entistä ehompana ja viisaampana, ah.

Mikä lehti julkaisisi tarinan, kuinka jokin paha asia masensi minut loppuiäkseni, kuin varmasti myös monelle on käynyt.

palalalstaajainen kirjoitti:

Tokihan julkut juttelevat maat ja taivaat lehtien palstoille päästäkseen.
Niitä monttuja mahtuu julkkujen elämään monesti tavantallaajaa tiuhempaan.
Sitten taas noustaan kuin Feeniks-lintu entistä ehompana ja viisaampana, ah.

Mikä lehti julkaisisi tarinan, kuinka jokin paha asia masensi minut loppuiäkseni, kuin varmasti myös monelle on käynyt.

Sehän se julkisuutta hakevien päänsärky tuntuu olevan....että mitähän sitä taas keksisi....jotta mainittaisiin....
Muuta esim.. syöpäsairaus on monellekin sellainen pysähdyksen paikka....ja sen kun seljättää...niin on ihmisiä jotka sanovat että se vahvisti.... ja se paha kokemus muuttui hyväksi....siis itselle

mimmimummi* kirjoitti:

Sehän se julkisuutta hakevien päänsärky tuntuu olevan....että mitähän sitä taas keksisi....jotta mainittaisiin....
Muuta esim.. syöpäsairaus on monellekin sellainen pysähdyksen paikka....ja sen kun seljättää...niin on ihmisiä jotka sanovat että se vahvisti.... ja se paha kokemus muuttui hyväksi....siis itselle

Onneksi siitä aina useampi selviää.
Läheisiä ollut liikaa, jotka eivät selvinneet.

Noita julkkuja usein saa ihmetellä, mistä pienestä, jopa vuosia sitten tapahtuneesta asiasta keksitään otsikkoja. Julkku vai lehti?

Enkä usko, että aina sairauksista selviämisiin liittyy mitään vahvistumista.
Jos joskus, niin hyvä niin.

mimmimummi* kirjoitti:

En tarkoittanut että olisin tullut paremmaksi ihmiseksi...... vaan avioero on ollut pelkästään hyvä asia....nyt vuosia jälkeen....ajateltuna....

Niinniin eli sinulle hyvä. Olet hyötynyt sititä ihmisenä (kö).

Samoin aattelen että mikään paha ei voi muttua hyväksi.

Suru pysyy möykkynä rinnassa koko loppuelämän lapsen kuoleman jälkeen.
Elämä kyllä jatkuu mutta ei ole enää ikinä entisellään.
En oi sanoa että varsinaisesti paha tilanne olisi myöhemmin muuttunut hyväksi. Olen tehnyt vaikeita ratkaisuja jotka ovat auttaneet jaksamaan eteenpäin.

UPDATE_10631724 kirjoitti:

Samoin aattelen että mikään paha ei voi muttua hyväksi.

Se itse paha ei muutu hyväksi koskaan, mutta siitä usein aikaa myöten seuraa kuitenkin jotain hyvää.

ent. siivoojaparka kirjoitti:

Se itse paha ei muutu hyväksi koskaan, mutta siitä usein aikaa myöten seuraa kuitenkin jotain hyvää.

Valitettavasti en näe syy-yhteyttä ainakaan omalla kohdallani.

****** kirjoitti:

Suru pysyy möykkynä rinnassa koko loppuelämän lapsen kuoleman jälkeen.
Elämä kyllä jatkuu mutta ei ole enää ikinä entisellään.
En oi sanoa että varsinaisesti paha tilanne olisi myöhemmin muuttunut hyväksi. Olen tehnyt vaikeita ratkaisuja jotka ovat auttaneet jaksamaan eteenpäin.

Minä komppaan sinua tähdillä merkitty.

****** kirjoitti:

Suru pysyy möykkynä rinnassa koko loppuelämän lapsen kuoleman jälkeen.
Elämä kyllä jatkuu mutta ei ole enää ikinä entisellään.
En oi sanoa että varsinaisesti paha tilanne olisi myöhemmin muuttunut hyväksi. Olen tehnyt vaikeita ratkaisuja jotka ovat auttaneet jaksamaan eteenpäin.

Tuo on varmasti totta. Oikeastaan niin iso asia että siihen on vaikea ottaa mitään kantaa kun sitä ei henkilökohtaisesti itse ole kokenut. Voi vain kuvitella.

old_profile_43590 kirjoitti:

Minä komppaan sinua tähdillä merkitty.

Minäkin komppaan näitä aiheesta kirjoittaneita, yli 30 vuotta on kulunut, eikä tunnu hyvälle. Moni pienempi paha on mennyt menojaan, niistä on selvitty ja elämä hymyilee, ainakin välillä. Mutta suuri suru ei ikinä voi tuntua siltä, että se oli hyväksi.

Niin tai ajattelemme eri tavalla. Minusta erossa ei ollut muuta vaihtoehtoa, eli ero sillon oli jo hyvä. Eroon johtavat syyt pahat :).

UPDATE_10631724 kirjoitti:

Niin tai ajattelemme eri tavalla. Minusta erossa ei ollut muuta vaihtoehtoa, eli ero sillon oli jo hyvä. Eroon johtavat syyt pahat :).

Ehkä ero tuli isona yllätyksenä ja silloin se voi sattua kovastikin. Vuosien kuluttua on tottunut asiaan ja se voi tuntua hyvältäkin, tai väittää niin.

miksi kävi näin kirjoitti:

Ehkä ero tuli isona yllätyksenä ja silloin se voi sattua kovastikin. Vuosien kuluttua on tottunut asiaan ja se voi tuntua hyvältäkin, tai väittää niin.

Niinpä, jollain voi olla niinkin.Ei kai eroaminen ole koskaan helppo.Tuli se stten puun takaa tai olsi sitä sitten mietitty jo vuosia.

Jollain lailla menetät paljon, kun et tunne mitään tunteita. Tai vain silloin kun kevyttä läppää heität.

tunteet/onko? kirjoitti:

Jollain lailla menetät paljon, kun et tunne mitään tunteita. Tai vain silloin kun kevyttä läppää heität.

Ei tuohan sanoi että mielensä logiila on estänyt syvimpien ajatusten kuulemisen. Ihan luonnollista, kenellä millainenkin logiikka ja joillan ei logiikkaa ollenkaan :)

UPDATE_10631724 kirjoitti:

Ei tuohan sanoi että mielensä logiila on estänyt syvimpien ajatusten kuulemisen. Ihan luonnollista, kenellä millainenkin logiikka ja joillan ei logiikkaa ollenkaan :)

Eikä sanonut.

lue uudestaan kirjoitti:

Eikä sanonut.

Sanoipahan:

Sanoipahan:

"Aina se on alkanut raksuttaa niin kovalla äänellä että en ole kuullut syvimpiä
ajatuksiani."

tunteet/onko? kirjoitti:

Jollain lailla menetät paljon, kun et tunne mitään tunteita. Tai vain silloin kun kevyttä läppää heität.

"tunteet/onko?"

"Mieleni logiikka on estänyt hömpähtävät hupsuttelut.
Aina se on alkanut raksuttaa niin kovalla äänellä että en ole kuullut syvimpiä
ajatuksiani."

Kyllä se noin on.
Läpänheitossa minua ei voita kukaan.
Joskus voisin melkein vannoa, että olen täälläkin ainutlaatuinen.
Katsos kun minä tunnen tunteet.
Vaikkakaan en itse niitä paljoa tunne.
Runoilijat, kirjailijat, päiväkirjat ja muistelmat.
Olen lukenut niistä uskomattoman ison osan.
Siksi minua moititaankin, kun jonkun tekelettä soimaan.
Runoilu, sanailu, läpänheitto on minulle helppoa.

Tällai äkisti:

"Purista kättäni rakas lujemmin
kohta luoja yhdistää meidät.

Nousee vire tuulen ja rakentaa
veden pinnalle kahdet sydämet"

yyhoolaarilaa kirjoitti:

"tunteet/onko?"

"Mieleni logiikka on estänyt hömpähtävät hupsuttelut.
Aina se on alkanut raksuttaa niin kovalla äänellä että en ole kuullut syvimpiä
ajatuksiani."

Kyllä se noin on.
Läpänheitossa minua ei voita kukaan.
Joskus voisin melkein vannoa, että olen täälläkin ainutlaatuinen.
Katsos kun minä tunnen tunteet.
Vaikkakaan en itse niitä paljoa tunne.
Runoilijat, kirjailijat, päiväkirjat ja muistelmat.
Olen lukenut niistä uskomattoman ison osan.
Siksi minua moititaankin, kun jonkun tekelettä soimaan.
Runoilu, sanailu, läpänheitto on minulle helppoa.

Tällai äkisti:

"Purista kättäni rakas lujemmin
kohta luoja yhdistää meidät.

Nousee vire tuulen ja rakentaa
veden pinnalle kahdet sydämet"

Ainoastaan naurettava itserakkautesi on typeryyttäsi suurempaa.
Ei ole sullakaan oikein helppoa olla.

yyhoolaarilaa kirjoitti:

"tunteet/onko?"

"Mieleni logiikka on estänyt hömpähtävät hupsuttelut.
Aina se on alkanut raksuttaa niin kovalla äänellä että en ole kuullut syvimpiä
ajatuksiani."

Kyllä se noin on.
Läpänheitossa minua ei voita kukaan.
Joskus voisin melkein vannoa, että olen täälläkin ainutlaatuinen.
Katsos kun minä tunnen tunteet.
Vaikkakaan en itse niitä paljoa tunne.
Runoilijat, kirjailijat, päiväkirjat ja muistelmat.
Olen lukenut niistä uskomattoman ison osan.
Siksi minua moititaankin, kun jonkun tekelettä soimaan.
Runoilu, sanailu, läpänheitto on minulle helppoa.

Tällai äkisti:

"Purista kättäni rakas lujemmin
kohta luoja yhdistää meidät.

Nousee vire tuulen ja rakentaa
veden pinnalle kahdet sydämet"

Tuonlainen runoilu ilman tunteen häivääkään, on kylmää ja turhaa. Jos sen tarkoitus on pelkkä esillä oleminen ja kenties jonkun naisraukan huijaaminen, esim. täällä.

voi, voi raukkaa kirjoitti:

Ainoastaan naurettava itserakkautesi on typeryyttäsi suurempaa.
Ei ole sullakaan oikein helppoa olla.

Oliko tuo älykkäintä, mitä osaat sanoa, vai olisiko odotettavissa vielä jotain...

tunteet/onko? kirjoitti:

Tuonlainen runoilu ilman tunteen häivääkään, on kylmää ja turhaa. Jos sen tarkoitus on pelkkä esillä oleminen ja kenties jonkun naisraukan huijaaminen, esim. täällä.

Ikävää, jos tunnet itsesi hujatuksi. Kumpi on tyhmempi, se joka huijaa vai se joka antaa huijata itseään?

voi, voi raukkaa kirjoitti:

Ainoastaan naurettava itserakkautesi on typeryyttäsi suurempaa.
Ei ole sullakaan oikein helppoa olla.

Aika rumasti sanottu. Onhan hyvä jos hän tuntee ja tiedostaa tunteettomutensa. Tai sen ettei tunne.Ei se ole itserakkautta vaan itsetuntemusta.

Voitapa mielesi, kyllä Sinä siihen pystyt ja kokeile kerran hömpähtävää hupsuttelua.
Mutta varo, ettet jää koukkuun.

tunteet/onko? kirjoitti:

Tuonlainen runoilu ilman tunteen häivääkään, on kylmää ja turhaa. Jos sen tarkoitus on pelkkä esillä oleminen ja kenties jonkun naisraukan huijaaminen, esim. täällä.

Ketä kohtaan kylmää? Ei ole kirjoittajan vika jos runoilunsa luulee juuri itseleen kirjoitetun :).

kas kun kirjoitti:

Ikävää, jos tunnet itsesi hujatuksi. Kumpi on tyhmempi, se joka huijaa vai se joka antaa huijata itseään?

Ei mua ole huijattu, yleisesti tilannetta funtsin.

eppu2 kirjoitti:

Voitapa mielesi, kyllä Sinä siihen pystyt ja kokeile kerran hömpähtävää hupsuttelua.
Mutta varo, ettet jää koukkuun.

Nii mutta siinä voi olla se riski et kohtaa toisen "tunteettoman" :).

UPDATE_10631724 kirjoitti:

Ketä kohtaan kylmää? Ei ole kirjoittajan vika jos runoilunsa luulee juuri itseleen kirjoitetun :).

Mä ootan runolta tunnetta ja ellei osaa tunteita tuntea, onhan se kylmää, ellei hän ny sitten itelleen runojansa osota sillonki kun ne jollekin nikille laittaa. Mä en pidä tunteettomista, ne ei oo ihmisii.

tunteet/onko kirjoitti:

Mä ootan runolta tunnetta ja ellei osaa tunteita tuntea, onhan se kylmää, ellei hän ny sitten itelleen runojansa osota sillonki kun ne jollekin nikille laittaa. Mä en pidä tunteettomista, ne ei oo ihmisii.

Olisiko niin, että hänellä vain kertakaikkiaan ei ole tunteita sinua kohtaan.

pettynytkö? kirjoitti:

Olisiko niin, että hänellä vain kertakaikkiaan ei ole tunteita sinua kohtaan.

Soonkylläihanhyväasia kuneimullakaan oohäntäkohtaan. Entunnetapausta tämänparemmin.

UPDATE_10631724 kirjoitti:

Aika rumasti sanottu. Onhan hyvä jos hän tuntee ja tiedostaa tunteettomutensa. Tai sen ettei tunne.Ei se ole itserakkautta vaan itsetuntemusta.

"ollakovaiei"

On se niin tuskallista kun ei voi bannata nimmattomia.
Vaan antaa kukkien kukahtaa.

yyhoolaarilaa kirjoitti:

"ollakovaiei"

On se niin tuskallista kun ei voi bannata nimmattomia.
Vaan antaa kukkien kukahtaa.

Ööööö, kenelle tuskallista?

ollakovaiei ei rek kirjoitti:

Ööööö, kenelle tuskallista?

Onkos bannari sinulle katkera siitä ettet tunne? Eihän ketään voi pakottaa tuntemaan?

ollakovaiei ei rek kirjoitti:

Onkos bannari sinulle katkera siitä ettet tunne? Eihän ketään voi pakottaa tuntemaan?

Noin sitä, kun itseltään kysyy. Koskahan nyt vastaat omaan kysymykseesi itsellesi?

höh! kirjoitti:

Noin sitä, kun itseltään kysyy. Koskahan nyt vastaat omaan kysymykseesi itsellesi?

Jos hää ei oo viel huomannu kysyneensä itteltään jottain.

pittää oottaa kirjoitti:

Jos hää ei oo viel huomannu kysyneensä itteltään jottain.

Ei auta oottoo koska en itseltäni kysynyt, jatkoin samasta aiheesta älyäkkö?

tunteet/onko kirjoitti:

Soonkylläihanhyväasia kuneimullakaan oohäntäkohtaan. Entunnetapausta tämänparemmin.

Aika hanakasti kuitenhi otat kantaa ja aika hlökohtaisella tavalla ;)

UPDATE_10631724 kirjoitti:

Aika hanakasti kuitenhi otat kantaa ja aika hlökohtaisella tavalla ;)

Mitä se sulle kuuluu ihmeen herkästi puutut toisen kirjotuksiin. Ihmettelen miksi, onko oma lehmä ojassa, ;);)

ei kuulu sulle kirjoitti:

Mitä se sulle kuuluu ihmeen herkästi puutut toisen kirjotuksiin. Ihmettelen miksi, onko oma lehmä ojassa, ;);)

Mitennii lehemä?

UPDATE_10631724 kirjoitti:

Mitennii lehemä?

Ja sitä paihti olen edelleen sitä mieltä, et kiusaaminen on tummaa. Ällöttää tuomonen jonkun kimpussaolo

ollakovaiei ei rek kirjoitti:

Ja sitä paihti olen edelleen sitä mieltä, et kiusaaminen on tummaa. Ällöttää tuomonen jonkun kimpussaolo

Kenes kimpus nyt on oltu, kun mielipiteitä vaihdetaan.

No aika vaikea on nähdä esim oman lapsen kuolema tarkoiteutksi kasvutaphtumaski. Tai muut vakavat ongelmat elämässä ja kyllä vaan monen oksa on katkennut, kun taakka on koettu liian suureksi. Tuohon en siis oikein jaksa usoa.

UPDATE_10631724 kirjoitti:

No aika vaikea on nähdä esim oman lapsen kuolema tarkoiteutksi kasvutaphtumaski. Tai muut vakavat ongelmat elämässä ja kyllä vaan monen oksa on katkennut, kun taakka on koettu liian suureksi. Tuohon en siis oikein jaksa usoa.

Heikot sortuu elon tiellä, vahva senkun porskuttaa.

UPDATE_10631724 kirjoitti:

No aika vaikea on nähdä esim oman lapsen kuolema tarkoiteutksi kasvutaphtumaski. Tai muut vakavat ongelmat elämässä ja kyllä vaan monen oksa on katkennut, kun taakka on koettu liian suureksi. Tuohon en siis oikein jaksa usoa.

Eihän se kenenkään uskomisesta kiinni olekaan, vaan siitä, miten kantaa sen taakan mukanaan, että on joutunut lapsensa pois kuololle antamaan. Toiset jatkavat elämää menetyksestä huolimatta, toiset sekoavat. Kumpi on paree vaihtoehto?

Jos taakka taittaa, niin kantotapa on väärä ja tämä pätee sekä fyysisiin taakkoihin että mielen puolen.

Kuolema on osa elämä kirjoitti:

Eihän se kenenkään uskomisesta kiinni olekaan, vaan siitä, miten kantaa sen taakan mukanaan, että on joutunut lapsensa pois kuololle antamaan. Toiset jatkavat elämää menetyksestä huolimatta, toiset sekoavat. Kumpi on paree vaihtoehto?

Jos taakka taittaa, niin kantotapa on väärä ja tämä pätee sekä fyysisiin taakkoihin että mielen puolen.

Kuka saa määrätä taakkansa painon, ainakaan psyykkisen?

Kuolema on osa elämä kirjoitti:

Eihän se kenenkään uskomisesta kiinni olekaan, vaan siitä, miten kantaa sen taakan mukanaan, että on joutunut lapsensa pois kuololle antamaan. Toiset jatkavat elämää menetyksestä huolimatta, toiset sekoavat. Kumpi on paree vaihtoehto?

Jos taakka taittaa, niin kantotapa on väärä ja tämä pätee sekä fyysisiin taakkoihin että mielen puolen.

Ei sitä tartte taakkana kantaa, mutta kuka haluaa lapsensa unohtaakaan, kyllä hän mielessä pysyy.

Kuolema on osa elämä kirjoitti:

Eihän se kenenkään uskomisesta kiinni olekaan, vaan siitä, miten kantaa sen taakan mukanaan, että on joutunut lapsensa pois kuololle antamaan. Toiset jatkavat elämää menetyksestä huolimatta, toiset sekoavat. Kumpi on paree vaihtoehto?

Jos taakka taittaa, niin kantotapa on väärä ja tämä pätee sekä fyysisiin taakkoihin että mielen puolen.

"Kumpi on paree vaihtoehto?"

Aika erikoinen kysymys, arveletkos että se on menetyksen kokeneen oma valinta.


" kantotapa on väärä "
Ohhoh, kun kerran noin kykenet väittämään niin kerros mikä sitten on se "oikea kantotapa"?

muistoina mukana kirjoitti:

Ei sitä tartte taakkana kantaa, mutta kuka haluaa lapsensa unohtaakaan, kyllä hän mielessä pysyy.

Missä kohdassa siellä puhuttiin unohtamisesta? Tarkoitatko sinä, että kun menee elämässä eteenpäin raskaista menetyksistä huolimatta, niin on unohtanut, mutta kun sekoaa niitten seurauksena, niin muistaa jotenkin paremmin?

Laajenna, ettet kuulosta noin ahtaalta. Saamasi plussa on käsittämätön. Itsekö peukutit?

UPDATE_10631724 kirjoitti:

"Kumpi on paree vaihtoehto?"

Aika erikoinen kysymys, arveletkos että se on menetyksen kokeneen oma valinta.


" kantotapa on väärä "
Ohhoh, kun kerran noin kykenet väittämään niin kerros mikä sitten on se "oikea kantotapa"?

Olen olettanut, että tällaiselle palstalle osallistujat ovat aikuisia ihmisiä. Keskustelun tasosta voi kuitenkin päätellä ihan jotain muuta. "Kantotapa" on näet aikuiselle vallan selvää 'pässinlihaa', keskenkasvuiselle ei vielä. Ja huomaa tässä kohdassa, että ikä pelkästään ei aikuiseksi tee.

Ajattelutapa, asenne kirjoitti:

Olen olettanut, että tällaiselle palstalle osallistujat ovat aikuisia ihmisiä. Keskustelun tasosta voi kuitenkin päätellä ihan jotain muuta. "Kantotapa" on näet aikuiselle vallan selvää 'pässinlihaa', keskenkasvuiselle ei vielä. Ja huomaa tässä kohdassa, että ikä pelkästään ei aikuiseksi tee.

Mikäs se sun ikäs taas olikaan?

Ajattelutapa, asenne kirjoitti:

Olen olettanut, että tällaiselle palstalle osallistujat ovat aikuisia ihmisiä. Keskustelun tasosta voi kuitenkin päätellä ihan jotain muuta. "Kantotapa" on näet aikuiselle vallan selvää 'pässinlihaa', keskenkasvuiselle ei vielä. Ja huomaa tässä kohdassa, että ikä pelkästään ei aikuiseksi tee.

än joka luulee kantotavan olevan "selvää pässinlihaa" ei ymmärrä elämän syvimpiä vivahteita. Siinä ei kuusikymppiset aivosilutkaan silloin auta.

Lusikalla annettu kirjoitti:

än joka luulee kantotavan olevan "selvää pässinlihaa" ei ymmärrä elämän syvimpiä vivahteita. Siinä ei kuusikymppiset aivosilutkaan silloin auta.

Totta. Ymmärrän "elämän syvillä vivahteilla" ihan jotain muuta kuin ajattelun ahtautta ja kankeisiin kaavoihin jämähtämistä. Ts. karsinoitumista omiin tuttuihin ja tavanomaisiin juttuihin, joista ei todellakaan pysty keksimään, mistä joku muu puhuu.

Niin näyttää annetun kirjoitti:

Totta. Ymmärrän "elämän syvillä vivahteilla" ihan jotain muuta kuin ajattelun ahtautta ja kankeisiin kaavoihin jämähtämistä. Ts. karsinoitumista omiin tuttuihin ja tavanomaisiin juttuihin, joista ei todellakaan pysty keksimään, mistä joku muu puhuu.

Nimenomaan näin näyttää kohdallasi käyneen. Oman lapsen kuolema ei ole ajattelun ahtautta tai kankeisiin kaavoihin jämähtämistä. Mutta kaikki eivät kykene tuntemaan ei.

Vaikea ammentaa kirjoitti:

Nimenomaan näin näyttää kohdallasi käyneen. Oman lapsen kuolema ei ole ajattelun ahtautta tai kankeisiin kaavoihin jämähtämistä. Mutta kaikki eivät kykene tuntemaan ei.

Kyllä sinä olet jämähtänyt ja kangistunut, jos et sinä elä lapsen, tai kenen tahansa, kuolemasta huolimatta ja mene eteenpäin. Se ei tarkoita unohtamista eikä edes tunteettomuutta. Se tarkoittaa, että elämä jatkuu kaikesta huolimatta, jopa jämähtämisestä ja kaavoihinsa kangistumisesta huolimatta. Kuulostaa vain tyhjältä ja ikävältä elämältä.

Ihan totta ja varsinkin, kun asenne on anuksesta ja ajattelu ahtaampaa kuin suolessa, mikä seikka selviää sangen hyvin tätä(kin) ketjua tavaamalla.

'Kanavanvaihto' myös päänupissa, korvain väliss' olisi erittäin terveellistä ja hyvin suotavaa, pääsisi vähemmällä kärsimyksellä, koska siitä ei seuraa sen kirkkaampaa kruunua. Tyhmästä päästä vain kärsii koko kroppa.

Mitä h-n "totuutta"? Mistä sinä tiedät, vaikka olisit valehdellut itsellesi koko elämäsi?

Tooota, joo-o. Mutta minä tiedän sen, hyyyvin moni muu ei.

Jos ja kun rehellisesti....siis rehellisenä itselleen kelaa elämäänsä....kyllä niitä löytyy asioita ja tapahtumia ....jotka tuntuvat ensin jopa aivan hirveiltä....ja jotka sitten jälkeenpäin ovat osoittauneet tosi hyviksi ratkaisuiksi....tai kokemukseksi..

Läheisten...tai lapsen kuolemaa en koe tällaiseksi....

pahakin voi muuttua hyväksi.... uskon näin

mimmimummi* kirjoitti:

pahakin voi muuttua hyväksi.... uskon näin

Kuinkahan monta kertaa oot tuon jo ketjun aikana toistanut aloituksen lisäksi.

mimmimummi* kirjoitti:

pahakin voi muuttua hyväksi.... uskon näin

höpön höpö pahaaa ei koskaan voi muuttaa hyväksi,

tässä totuus kirjoitti:

höpön höpö pahaaa ei koskaan voi muuttaa hyväksi,

Mimmi plussaa vauhdilla itteään niin ku on aina tehnyt.

kehukaa ny joku sitä kirjoitti:

Mimmi plussaa vauhdilla itteään niin ku on aina tehnyt.

No voi voi, eikö sinua plussata vaikka kirjoitat noin hyviä kommentteja.

joka väliin kirjoitti:

No voi voi, eikö sinua plussata vaikka kirjoitat noin hyviä kommentteja.

Sä sentään plussaat itseäsi.

Oli kerran muisto--hakemalla tuli esille.

Oli toeamus---maksoi paljon.