Ei jaksais enää tätä.
Mulla on kai todettu jonkinsortin masennus, johon nappailen semmoista lääkettä kuin Citalopram ratiopharm tms.. Mutta mielestäni olo on enemmän ahdistunut, kuin masentunut. Lapsuudesta tulee flash-backejä esim miehen kanssa läheisessä kontaktissa (olen 26-v. nainen), jolloin halut menee kun ajattelee sitten vaan niitä muistoja, varsinkin pimeässä jos ei nää kumppania (taustalla insestiä, mutta olen käynyt sen takia aikanaan terapiassa). Ja esim jos yritän tyydyttää itseäni, niin ei melkeen onnistu kun muistot häiritsee ja taas halut menee.
Olen saanut muutamia paniikkikohtauksia, toinen yksin suihkussa ja toinen junassa. Siitä oloni pahentui vielä entisestään. Antibioottikuurit aina pahentaa oloa, nytkin olen kuurilla. Kalaöljytabeleista olen kyllä saanut vireyttä ja parempaa oloa! Mutta kun ei riitä! :(
Töihin lähtö potuttaa jo edellisenä iltana, joskus niin ettei uni tule ja heräilen monta kertaa yössä, ja olen tietysti sitten aina suht väsynyt.
Yksin kotona oleminen on pahinta. Tuijotan kelloa ja telkkua saamatta aikaa mitään ja kun ulkona hämärtyy alkaa ahistamaan vielä enemmän. Jos telkusta ei koko ajan tule jotain hyvää, ahdistun ihan kauheasti enkä keksi miten saisin sen olon purettua. Viikonloppu ei ole yhtään erilainen. Joskus tuohon oloon ei auta yhtään mikään, ehkä hetkellisesti liikunta tai jos tapaan kaveria. Mutta kaikki ihmiset ei saa ahdistusta väistymään.
Yritän tässä seurustella, mutta välillä se toisen läsnäolo ja pelkkä naama ahdistaa ja ärsyttää. Vihaan huonekalujani ja sisustustani, mutta kun mietin mitä muuttaisin, niin uudet huonekalut ahdistaa vielä enemmän.
Minua ahdistaa pimeässä, ahtaissa paikoissa, kaupassa, töissä, kotona... joka paikassa. Joskus kohdistan pahan oloni esim siihen, että en pidä jostain asiasta, esim. inhoan muka autoni väriä tai verhojen väriä. Värit ovat minulle nykyään jotenkin joku ihme pakkomielle. Joskus vihaan punaista, joskus pystyn jopa käyttämään sitä päälläni. En tajua kertakaikkiaan enää yhtään, missä mennään.
En tiedä yhtään mitä haluan. Olen unelmoinut muuttavani lähemmäs työpaikkaa, mutta sitten muistan taas että työnteko on ihan syvältä. Jos on yksikin hetki ettei ole tekemistä, ahdistun ihan kauheasti ja rupean tuijottamaan kelloa, että pääsisikö jo kotiin. Ja kun olen kotona, katson kelloa, että eikö tarvii/ saako jo mennä nukkumaan? Eihän tämä ole enää mistään kotoisin! Ja kotona ahdistun siitä, jos yhtään koriste-esinettä tai huonekalua siirretään. Televisionkin pitää aina olla ihan samassa asennossa tai ahdistun.
Häiritsevintä on se, että minulla ei saisi olla hetkeäkään jouto-aikaa, minun on pakko edes "vispata" tuolia ees taas tai heilutella jalkojani, että aika menisi ja minua ei rupeaisi niin kauheasti ahdistamaan! Sitten tulen aggressiiviseksi kun minua ahdistaa ja jos esim joku soittaa kun olen ahdistunut, niin helposti menee vaan tiuskimiseksi tai huutamiseksi.
Jos kellään on mitään tämmöisiä oireita, niin pliis auttakaa!!!!!!! :(( Olen jo miettinyt itsariakin, ja olen myös kirjoitellut tuonne vissiin masennus-palstalle, mutta mielestäni oireet ovat enemmän ahdistusta. MIKÄ HEMMETTI TÄHÄN AUTTAA?? :´(
kuvaus minun ahdistuksestani :(
4
831
Vastaukset
- psykologi
Tuosta kokonaisuudesta saan käsityksen, että yhteinen nimittäjä kuvatun kaltaisille kokemuksille voisi olla krooninen traumaperäinen stressihäiriö (PTSD). Siihen liittyy kolme ulottuvuutta
1) mieleen tunkeutuvat ahdistavat muistikuvat, takaumat,painajaiset, ahdistava olo jonkun muistuttaessa tapahtumista (läheinen kontakti, pimeä, itsetyydytys, häiritsevät muistot, väritkin?), lisäksi ruumiilliset tuntemukset (kehon muistot)
2) näiden ahdistavien muistojen välttäminen eri keinoin (tilanteet, paikat, keskustelu, toiminnot jne.) yksinolo siksi vaikeata, että silloin tulee mieleen kaikkea ahdistavaa, täytyy touhuta jatkuvasti, kiinnostuksen häviäminen, lisäksi usein vaikeus ilmaista tai kokea positiivisia tunteita ja tulevaisuuden näköalojen kapeutuminen
3) jatkuva jännitystila, josta merkkinä unihäiriöt, (vaikeus nukahtaa tai pysyä unessa), ärtyisyys (raivon puuskat, pinna tiukalla), keskittymisvaikeudet ja jatkuva valppaustila ja varuillaan olo, säikky (äänet, äkilliset liikkeet jne.)
En toki voi tehdä diagnoosia, eikä sitä tuon kertomuksen perusteella voisi tehdäkään näkemättä, mutta kyllä kuvauksessa on yhtymäkohtia tuohon ylläolevaan. Oisko niin, että uudenlaisissa elämäntilanteessa vanha trauma pukkaa edelleen pintaan ja olisi syytä arvioida uudelleen traumaterapian tarvetta. Nuo muut esim. paniikki, masennus voisivat olla toissijaisia ongelmia, jotka kietoutuvat tuon perusjutun ympärille. Apua lähinnä hyvä traumaterapia.
Katso aiheesta esim. www.traumaterapiakeskus.com ja www.tukinainen.fi- catcat-78
kiitos taas kerran sinulle Psykologi, olet aiemminkin vastaillut samaan aiheeseen! Mahtaakohan tähän auttaa tavalliset masislääkkeet? En ole juuri huomannut muutosta parempaan ja olen jo kaksi kuukautta napsinut kohta noita lääkkeitä! Eilenkin kulutin yli tunnin vaihtamalla vessassa telineiden ym. järjestystä, mutta mikään ei tyydyttänyt, joten tänään varmaan vaihdan takaisin vanhaan :(( Välillä tämä menee ihan yli ymmärryksen ja sietokyvyn :(
- psykologi
catcat-78 kirjoitti:
kiitos taas kerran sinulle Psykologi, olet aiemminkin vastaillut samaan aiheeseen! Mahtaakohan tähän auttaa tavalliset masislääkkeet? En ole juuri huomannut muutosta parempaan ja olen jo kaksi kuukautta napsinut kohta noita lääkkeitä! Eilenkin kulutin yli tunnin vaihtamalla vessassa telineiden ym. järjestystä, mutta mikään ei tyydyttänyt, joten tänään varmaan vaihdan takaisin vanhaan :(( Välillä tämä menee ihan yli ymmärryksen ja sietokyvyn :(
Vaikka en olekaan lääkitysten suhteen asiantuntija, niin tiedän että kansainvälisissä
hoitosuosituksissa SSRI-lääkkeet eli uuden polven masennuslääkkeet ovat numero ykkönen eli ensisijaisin lääkevalinta, jos kyseessä traumaperäinen stressihäiriö. Kyllä tietenkin vasteet ovat yksilöllisiä ja niitä pitää seurata ja arvioida alussa varsinkin tiiviisti.
Lääkkeet ja psykoterapia tosin pitäisi aina kombinoida.
- anna
Hei,
En ole asiantuntija ongelmassasi, mutta voin antaa muutaman rohkaisun sanan. Itse kärsin paniikkihäiriöstä ja nuorempana minulla on ollut mm. syömishäiriöitä jne.
Paniikkihäiriökohtaukseni olivat jossain vaiheessa päivittäisiä ja niin pahoja, että menetin täysin elämänhalun. Kaikki asiat ja ihmiset ahdistivat ja kaiken lisäksi en pystnyt edes puhumaan onglemastani ilman, että olisin taas saanut kohtauksen. Jostain sain kuitenkin voimia ja pakotin itseni tappelemaan vastaan (aloin taistella vastaan siinä vaiheessa kun lääkitys ei enää auttanut ja oli pakko tehdä jotain).
Nyt pystyn elämään jopa viikkoja ilman kohtauksia ja suhteellisen onnellisena. Unirytmiin olen päässyt takaisin kiinni, ennen nukuin muutamia tunteja yössä ja heräilin yölläkin paniikkikohtauksiin. Lääkkeitäkään en enää tarvitse:) Välillä tosin oireita tulee, mutta selviän niiden kanssa.
Tällä tarkoitan vain sanoa, että älä missään nimessä luovuta! Sinulla on ihan varmasti voimia ja kykyjä taistella ongelmaasi vastaan...ehkä tarvitset vain jonkun, joka kaivaa sinusta ne voimat esiin (kannattaisiko vielä jutella hyvälle lääkärille?). Itseäni on auttanut paljon kirja nimeltä "vapaaksi ahdistuksesta ja peloista" tms. Kirjoittaja on Bourne. Siinä on hyviä neuvoja mm. paniikkihäiriöisille. Kirjasta olen löytänyt vastauksia kysymyksiini ja saanut keinoja jatkaa elämää hieman stressittömämmin. Jos oikein muistan, opuksessa on myös ahdistuneisuudesta ja masentuneisuudesta jotakin.
Välillä selittelen myös itselleni, että olen saanut tämän ongelman kantaakseni vain siksi, että minulla on voimia taistella tätä vastaan. Eli että kohtalo on jollain tavalla sanellut sen, että kerran olen tarpeeksi vahva, joudun taistelemaan tällaisen ongelman kanssa, jotta jonkun muun ei tarvitsisi (joka ei siihen pystyisi). Kuulostaa hullulta, mutta usein saan tuosta ajatustavasta voimia. Ehkä sinäkin joudut kokemaan tuon nyt vain siksi, että joku jossakin on huomannut sinun olevan siihen tarpeeksi vahva...?
Voimia sinulle. Muista että et koskaan ole yksin ongelmasi kanssa -meitä paniikkihäiriöisiä/ masentuneita/ ahdistuneita jne. on täällä monta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin
Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.6437907Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun
Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä4512190Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi
Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl2282092- 1431668
Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?
Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka511224Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!
Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi251205Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta
Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule981075Ootko onnellinen kun ei tarvitse
nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.65829Steppuli veressä
Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.54724Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä
Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill6715