Olen jo 27 vuotias nainen. Masennuksesta kärsinyt jo 14 vuotta. Ja näyttää siltä että masennus on muuttunut kaksisuuntaiseksi. Lääkkeitä en ole ikinä syönyt tähän ongelmaan vaan toivonut että terapia auttaa. Käynyt jo 5:llä eri terapeutilla mutta en pysty /luota sen vertaan että pystyisin avautumaan pahasta olostani. Yhden itsemurhayrityksen tehnyt 3 vuotta sitten ja siitä lähtien on henkistä pahaa oloa ollut enemmän ja muuttunut erilaisiksi aggresiivisuuden purkauksiksi ja varasteluna. Sitä ennen aina ollut kiltti ja rauhallinen nainen.
Terapiani loppui muutama kuukausi sitten mutta en ole enää jaksanut hakea apua vaikka mieheni on sitä pyytänyt. Ei jaksa enää uskoa että oloni tulisi paremmaksi tai terapia auttaisi enää. Ei jaksa vatvoa samoja asioita uudestaan ja uudestaan. Pelkkää noidan kehää. Olen vaan niin LOPPU!
Joka päivä toivon että elämä loppuisi. Ei jaksa sitä että ei enää tunne mitään hyvää ja elämässä ei ole sisältöä. Haluan pois tästä maailmasta :(
Terapiani loppui muutama kuukausi sitten mutta en ole enää jaksanut hakea apua vaikka mieheni on sitä pyytänyt. Ei jaksa enää uskoa että oloni tulisi paremmaksi tai terapia auttaisi enää. Ei jaksa vatvoa samoja asioita uudestaan ja uudestaan. Pelkkää noidan kehää. Olen vaan niin LOPPU!
Joka päivä toivon että elämä loppuisi. Ei jaksa sitä että ei enää tunne mitään hyvää ja elämässä ei ole sisältöä. Haluan pois tästä maailmasta :(
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei terapiasta saa täydellistä hyötyä jos ei voi avautua ja puhua ongelmistaa. Se jää vain pinnalliseksi jutusteluksi. Jos juttelu on mahdoton h-hetkessä, niin eikö voisi kokeilla asioiden kirjoittamista kotona ja sitten voisi yhdessä lukea terapeutin kanssa. Pääsisitte silloin kipupisteisiin.
Varastaminen ka aggressiot ovat pahan olosi purkua. Ei tuollainen varmasti kohenna jaksamista. Tavallaan kostat elämälle.
Eikö muka se auta että sinulla sentään on mies? Minulla ei ole koskaan tyttöystävää ollut eikä tule olemaankaan joten ei ole ainuttakaan hyvää syytä elää. Tuskin sitten missään terapioissa tarvisi edes käydä jos olisi edes yksi ihminen joka oikeasti minusta välittäisi.
Hei, mies25v. Tokihan se auttaa, että tietää jonkun välittävän, mutta kukaan toinen ei pysty "pelastamaan" toista ahdistukselta, masennukselta tai vastaavalta. Omat ahdistukseni ovat kyllä uskollisesti seuranneet mua jokaiseen seurustelusuhteeseen.