aikuisen yksinäisyys

Ei ole hauskaa kulkea yksin tai tehä jotain mistä tykkä.Tietysti jos on eri harrastukset ja kemiat ei kohtaa sitten on vaikea yrittää olla kaveri.Tietysti hyvän päivän tuttuja riittaa mutta se ei ole sama kuin kaveri.Kyllä minusta voi olla vaan kaveri myös vastakkaisen sukupuolen kanssa ja on ollut monia naiskavereita.Mitä tulee ikaan niin se on numero vaan,persoonan sisältö ratkaisee sen että tuleeko toimeen keskenään vai ei.
Missäpäin se pieni kaupunki on?Jos lähellä Helsinkia niin voidaan kirjoitella ja ehkä tavata myös?

Joo. Todella tylsiä nämä viikonloput. Olisi vaikka mitä tapahtumaa, mutta ei viitsi yksin lähteä. Mökillekin voisi mennä, mutta sielläkin yksinäisyys alkaa tuntumaan pahalta. Silti kotiin jääminen on kaikkein pahinta. Kun käy edes yksin jossain niin tuntee elävänsä, kotona makailu taas on ihan tylsää.

Onneksi olen työelämässä, joten viikolla on mukavaa tekemistä. Sunnuntaina oikein odottaa että maanantaina pääsisi töihin. No sellaista se on kun ei ole elämää. Töissä voi sentään olla tekemisissä myös kauniimman sukupuolen kanssa. Sinkkunaisia on työpaikalla, mutta ovat joko yksinhuoltajia tai eivät muuten vaan innosta.

Itse en pystyisi sinkkuna olemaan pelkästään kaveri naisen kanssa. Jos jonkun kanssa viettää vapaa-aikaa, niin silloin henkilön seurassa viihtyy, ja jos viihtyy niin miksi jäisi vain kaveri-asteelle?? Kyllä tuollainen kaveruus aina muuttuu joksikin muuksi.

Minä yritän kyllä etsiä seuraa myös nettideitistä, vaikka ei sieltä mitään tunnu löytyvän.

Niin, missähän se pieni kaupunki on? Täällä myös yksi 40 nainen pienestä kaupungista Turun suunnalta miettii että olisi kiva lähteä viikonloppuna/vapaalla jonnekkin tapahtumiin, ulkoilemaan, siis jonnekin, pois kotoa neljän seinän sisältä. Mutta yksin sitä helposti jää vain kotiin. Olisi kiva löytää toinen yksinäinen jolla olisi aikaa ja innostusta lähteä...

No en ymmärrä, kun mulla on agorafobia ja muuteskaan mihinkään festareille voi mennä, koska en samaistu keneenkään ihmisiin sielä ja kokisin olevani niin ulkopuolinen.

Hei kertoisitko läänin, missä päin suomea asustelet tai kuinka kaukana pääkaupunkiseudulta (100 km, enemmän?) Täällä myöskin reilu nelikymppinen nainen ja eteläisen suomen suunnalla asusteleva, mutta täältä lähempää omaa asuinseutua niitä toivomiaan kavereita ei vain tunnu löytyvän. Tuttu tilanne, kuten niin monella muullakin ja elämäntilanne muuttui ja heitti tänne seudulle asumaan ja ne vanhat kaverit jäivät kauemmmaksi edelliselle asuinseudulle ja toiseen lääniin.

"me naiset haluamme oikean suhteen, emmekä seksisuhdetta."

Millä perusteella seksisuhde ei ole oikea suhde? Miten määrittelet "oikean suhteen"? Kuulostaa sen verran subjektiiviselta käsitteeltä, että moni on varmasti eri mieltä mitä sillä tarkoitetaan. Samankin ihmisen mielipide asiasta voi helposti muuttua ajan ja tilanteen myötä.

"Eikö yksinäinen mies voi olla naisen kanssa ystävä, ilman seksisuhdetta? Onko yksinäinen mies mieluummin täysin yksin, kuin kaveri naisen kanssa? "

Aika h*lvetin vaikeaa se on, jos ei itse ole parisuhteessa ja jos toinen on edes jotenkuten "iskevä" ulkoisesti ja henkisesti. Aika hankala siinä on olla kaveria, kun tapaamisten jälkeen menee takaisin yksiöönsä haaveilemaan kaveristaan ja runkkaamaan. Pidemmän päälle melko tuskaista. Ehkä joku kykenee, minä en.

Naiset ei halua mitään suhdetta.

Mä ainakin kaipaan sitä oikeaa parisuhdetta, yhdessä puuhailua, läheisyyttä, oikeeta rakastamista ja välittämistä.
Ihan liikaa yksin nökötän kotona kun en halua yksin lähteä tapahtumiin. Onneks edes joskus ystävien kans on yhteistä aikaa käydä ees kahvilla.

Kotona tääkin viikonloppu on mennyt ja ihan yksin

Tuttua hommaa, ite vietän 24/7 koneen ääressä, koska ei ole töitä, ystäviä, kavereita eikä harrastuksia. Rahaa ei ole yhtään liikaa tuhlattavaksi (enkä kyllä sitä mihinkään turhaan edes laittaisi). Niin pakko se on olla himassa 24/7 sitten.

Turussa asustelen, 28 on ikää ja mies olen.

PS: Johonkin ilmaiseen tapahtumaan voisin ehkä tulla, toki mua alkais kyl nopsaan ahdistamaan se ihmisten paljous ja kaikki se meteli ja älämölö. Museossa en ole käynyt koskaan vielä vaikka siellä on ilmaisia päiviäkin kuulemma.

Netistä seuraa ei saa, eikä kyllä saa livenäkään. Johtuukohan urpoista Turkulaisista mihin olen pettynyt monta kertaa. Vihaan Turkulaisia ihmisiä vaikka olen itse puhdasverinen Turkulainen ja ikäni täällä asunut.

Enivei, leffaan en ole tulossa, baareihin en ole tulossa, paikkoihin missä on paljon ihmisiä en ole tulossa. Taitaa mahikset olla aika vähissä ystävän löytämiseen.

PS: Itse olen etsinyt vakavaa suhdetta naisen kanssa, en halua pelkkää seksisuhdetta, siltikään en ole sitä vielä löytänyt.

Nainen saa huomattavasti helpommin seuraa kun mies. Olet sitten nirso jos ei tavis miehet kelpaa. Itse olen monta naista pyytänyt edes kaveriksi mutta ei ne halua.

Niinhän se menee. Yksin täälläkin saa kesän viettää, tuntuu nykyään ettei muualla pääse jutustelemaan kun töissä työkavereille. Olen meidän kaveriporukan ainut sinkku tällä hetkellä ja jäänyt näin täysin heidän seuran ulkopuolelle. Ovat sitä mieltä, että en halua olla heidän kanssaan kun olen sinkku. Ja hah...
Tai sitten muuten ovat kaverit unohtaneet, kun ikää on tullut lisää.

No onneksi oon tottunut jo tähäh yksin oloon ja pääsee kesällä tuonne luontoon ulkoilemaan koiruuden kanssa. Mutta olisihan se vaan mukava jos olisi joku kaveri/ystävä jonka kanssa voisi jutella ja kahvitella jne. aina silloin tällöin.

tuttu tunne, luuln että oon löytänyt sen oikean tulin taas kerran petetyksi

Ja tällaisellä lähes nelikymppiselää yh:lla ei ole mahdollisuuksia sinkkunaisten porukoihin eikä kelpaa miehille parisuhteeseen. Ainut mihin kelpais on seksi mutta se ei kiinnosta niin paljon että mieluummin olen yksinäinen.

turhaa valitusta ettei muka löydy seuraa netistäkään, jos haluaa ja vielä naisena, niin varmasti saa. itsekin 35 v. mies, sitä hakeneena, eli 30 naisten seuraa, niin netistä kuin tosi elämästäkin niin se ei vain tunnu kelpaavan. vaikka ei ole lapsia eikä sellaisia "rasitteita" mutta kaikki tarpeellinen tulisi samassa paketissa.
eli sellainen yksittäis-pakattu "ready-to-go", kansi auki ja käyttöön tyyppinen ratkaisu. mutta kun ei niin ei.

no, onneksi ko. asia ei olekkaan henkilökohtaisesti mikään hengen ja elämän kysymys, enemmänkin sellainen mukavuus tai olotila kysymys.

yksin on hyvä olla

Minä olen 50 ja pari vuotta sitten eronnut. Olin tottunut isoon perheeseen jossa oli 5 henkilöä ja lemmikkejä. Ainainen kuhina päällä.

Nyt asun yksin ja olen kyllä totaalisen yksin. Ystävät menetin jo kauan sitten avioliiton aikana erinäisistä syistä. Lähinnä siksi että meillä meni miehen kanssa niin huonosti että en viitsinyt koskaan pyytää ketään kylään. Elimme kulissiliittoa ja en jaksanut näytellä että kaikki oli hyvin. Mieluummin lakkasin pitämästä yhteyttä ystäviini joilla kaikilla tuntui menevän hyvin. Jouduin jäämään pois myös työelämästä sairauden vuoksi joten siinä meni loput kontaktit ihmisiin.

Olen siis täysin yksin. Facebookissa on muutama tuttu joita en koskaan tapaa. Jokainen päivä on samanlainen. Istun tässä koneella aamusta yöhön asti. Syön jotain välillä, käyn tupakalla, istun koneella. Nettideittailua olen myös harrastanut siinä mielessä että saisin uuden elämänkumppanin, ulkonäöstäni johtuen saan lähinnä pelkkiä seksin tarjoajia, miehet näkevät minussa jostain syystä vain naisen joka on seksiä vailla.

Tämä eron jälkeinen yksinäisyys tuli minulle täytenä yllätyksenä, olinhan aina unelmoinut omasta ajasta suuressa perheessä ja nautin aina silloin kun sain olla muutaman tunnin ihan yksin. Muutama viikko oli ihanaa aikaa omassa uudessa kodissa kun sain olla mitä olen ja olin vapaa tekemään mitä halusin.
Mutta sitten alkoi pikkuhiljaa ahdistamaan ja tässä ollaan. En pysty lähtemään ulos yksinäni minnekkään tapahtumiin tai ravintoloihin tms. koska pelkään miesten ajatuksia ja kommentteja.

Eipä tässä muuta tällä kertaa.

Olen niin yksin vaikka olenkin naimisissa.Olemme eei aaltopituudella.Hän on pinnallinen ja minä tunteva pohdiskelia.Ei mitään yhteisrä,ei edea yhteisiä lapsia.Minkäänlaista fyysisyyttä ei ole.Ei ollut enää vuosiin.Ei puhuttavaa.Kaipaan enemmän olla kokonaan yksin.Meillä kummallakaan ei olw ystäviä eikä sukua.Meillä ei käy nykyään ketään.Joskus kävi mutta kun kukaan ei kutsunut vastavierailulle niin nwkin tuttavat ovat hävinneet.Kukaan ei soittele koskaan mutten niin kaipaakkaan.Rakastan niin olla yksin.Tämän kirjoitan siksi että moni kaipailee puolisoa tai kaveria mutta toruus on että parisuhreessakin voi olla tod.yksinäinen.

Suomalaiset ovat ihan pihalla. Todella harmittavaa, että näin on käynyt. Elämme siis lopun aikoja.

Jos 30 miehellä ei ole kavereita tai kumppania niin kyllä naiset ajattelee sellasesta kaikea negatiivista eikä naiset halua sellaseen tutustua. Nainen kyllä saa seuraa jos vain haluaa.

OLEN KOVAN TIEN LÄPI KÄYNYT 41V. MIES. MINULLA ON TAUSTALLA VANKILATUOMIOITA, 3 AVIOLIITTOA. 4 LASTA, JOIDEN KANSSA VÄLIT KUNNOSSA, MUTTA MENNEISYYTENI TAKIA EI KUKAAN KUTSU SUKUJUHLIIN YM. MUTTA EN SINNE HALUAKAAN NÄYTTELEMÄÄN, JOTAIN MUUTA MITÄ OLEN. AINOA OLI VANHIN LAPSENI JOKA KUTSUI LAPSENSA KASTEJUHLIIN. SE LÄMMITTI MIELTÄ JA VEDIN TOISEN KERRAN ELÄMÄSSÄNI PUVUN PÄÄLLE! HALUAN JÄTTÄÄ RIKOKSESET JA REISSUELÄMÄN, KUNHAN LÖYTÄISIN SEN OIKEAN KUMPPANIN RINNALLENI JAKAMAAN ILOT JA SURUT. POHJIMMILTANI OLEN KYLLLÄ HUUMORINTAJUINEN JA IMPULSIIVINEN IHMINEN, JOKA EI TURHIA MUREHDI, MITÄ HUOMINEN TUO TULLESSAAN!

Kirjoitit aika kivasti, aidosti, kauniistikin yksinäisyydestä. Minusta tuntuu, että nyt olet tavallaan lukkiutunut kuplaan nimeltä yksinäisyys ja sen ulkopuolelle meneminen on tavallaan mukavuusrajan ulkopuolelle menemistä. Älä ymmärrä tätä väärin, halusin vaan antaa pienen potkun takapuolelle. Kunpa olisikin niin, että ystävän saisi tilatessa! Oma naapurini jäi eron jälkeen yksin ja alkoi yrittää ostaa ystäviä tavaroilla, siidereillä ym. mutta niin se ei mene. Vaikutat sen verran fiksulta ja aidolta ihmiseltä, että mitäpä jos KUITENKIN menisit sen "yksinäisyys"-rajan ulkopuolelle ja kaveeraisit vaikka huvin vuoksi vähän enemmän (ei tietenkään törppöjen tai vaarallisten kanssa!). Loppupeleissä me kuitenkin kaikki olemme samanlaisia ihmisiä omine toiveinemme, haaveinemme ja haavoittuvuuksiemme kanssa. Kun menee lähemmäs ihmistä, näkee enemmän. Toivon sinulle ihanaa, nautittavaa kesää ja jotain todella mukavaa ylläriä! Lähti täältä Etelä-Suomesta just nyt!

Mun mielestä ihan turha esittää mitään kaveri ja ystävä suhdetta sillä kyllä jokainen terve mies ja nainen jolla hormoonit hyrrää haluaa seksiä se on tosiasia. Turha sitä on peitellä. Varsinkin jos on ollut pitempään yksin niin kyllä sitä seksiä tekee mieli. Onneksi miehille on maksulliset naiset olemassa ettei tarvii ketään raiskata. Tottakai jokainen tarvii ystäviä ja kavereita, mutta ne on sitten asia erikseen. Hyvä ystävä voi antaa miehelle sitä seksiäkin jos sikseen tulee olen sitä mieltä. Ei seksi ole pahasta vaan hyvästä molemmille enkä ymmärrä miksi sitä pidetään niin pahana asiana, aikuisia tässä ollaan. Ulkomailla sitä harrastetaan monin verroin enemmän ja ollaan avoimempia asian suhteen eikä olla sulkeutuneita niinkuin suomalaiset ovat. Kummallista meininkiä. Hyvä seksi pitää mielen vireänä ja murheet loitolla:)

Ooolen yksinäinen. Mä menen tänään klustermukseen jos ei sada vettä.

Yksinäisyys...on tuskaa varsinkin kesäloman aikana ja pitkinä viikonloppuvapaina. Tietenkin oma syy on että en käytä alkoholia enkä ole sosiaalinen mies .Pidän luonnossa liikkumisesta ja monipuolisesta liikunnasta. Tietenkin välillä tuntuu et elämä menee hukkaan kun en käy baareissa ja muissa riennoissa.Olis kiva löytää edes nainen ystäväksi joka ottaisi selville mitä kuuluu ystävä. Jokaisella on oikeus onnelliseen parisuhteeseen ,mutta kun olen katsonut veljeni parisuhdetta pitkään, ei kyllä haluta olla paskasuhteessa jossa väkisellä ollaan lasten takia yhdessä.

Täällä myös yksinäinen nainen Pohjois-Karjalasta. Kiva olisi tavata ystävä/ystäviä, joiden kanssa voisi harrastaa jotain ja kokeilla uusia harrastuksia (pallopelit, lenkkeily/juoksu, maraton, melonta, retkeily yms. yms.). Kivassa seurassa on harrastaminen kaksinverroin kivempaa.