Tää aloitus tuli nim. "katsokaa, näkkileipä" innoittamana ketjusta "Narsistin kanssa kamppailevat ja tavalliset parisuhteet".
Jos paradoksi ei tuttu, tässä pari lyhyttä selkeytyslinkkiä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Abilenen_paradoksi
ja
http://ajattelunammattilainen.fi/2012/11/02/abilenen-paradoksi/
Väitän että tällainen paradoksi voi parisuhteessa vuosikausia kestäessään aiheuttaa potutusta ja kyrsimistä, ja useimmiten heikon tai puutteellisen kommunikaation ja toisen mielipiteiden kuuntelemattomuuden takia.
Ja kun kyrsii, pian ihmetellään miten vidun narsisti toinen onkaan. Vaikkei olisikaan.
Jos paradoksi ei tuttu, tässä pari lyhyttä selkeytyslinkkiä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Abilenen_paradoksi
ja
http://ajattelunammattilainen.fi/2012/11/02/abilenen-paradoksi/
Väitän että tällainen paradoksi voi parisuhteessa vuosikausia kestäessään aiheuttaa potutusta ja kyrsimistä, ja useimmiten heikon tai puutteellisen kommunikaation ja toisen mielipiteiden kuuntelemattomuuden takia.
Ja kun kyrsii, pian ihmetellään miten vidun narsisti toinen onkaan. Vaikkei olisikaan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Väitän ihan samaa. Ja tämä ei tarkoita sitä, etteikö ihan oikeita NPH-narsisteja ja heidä kynsissään kärsineitä/kärsiviä olisi..
Mutta aika monesti kyse on pelkistä vinoutumista keskinäisessä kanssakäymisessä, mihin vuorostaan vaikuttaa niin ja niin monet erilaiset asiat.
Nph-tason narsisteja joilla on joustamaton sielunrakenne, on onneksi todella vähän.
Väitän edelleen että useimmat tapaukset ovat ilkeään itserakkauteen luiskahtaneita tapauksia. Osa ei vissiin edes halua sieltä selville vesille, johtuen katkeruudesta mistä ei haluta päästää irti.
Oikeutuksen tunne - "lupa" olla vihainen ja kostonhimoinen koukuttaa.
Mutta, kun osaa rakastaa itseään, kykenee rakastamaan lähimmäistäänkin.
"Mutta aika monesti kyse on pelkistä vinoutumista keskinäisessä kanssakäymisessä, mihin vuorostaan vaikuttaa niin ja niin monet erilaiset asiat. "
Niin kun me ihmiset oletamme ja luulemme tietävämme toisen ajatukset/tarpeet jopa paremmin kuin ihminen itse...
Emmekä omien luulojemme vuoksi koe tarvetta ottaa niistä selvää ja jos toinenkaan ei omia ajatuksiaan/tarpeitaan ilmaise niin väärinkäsityksiä/Abilenen paradoksin kaltaisia tilanteita syntyy...
Mutta kyllä on varmaan parisuhteita joissa rehellinen kommunikointi ei edes oman turvallisuuden vuoksi ole mahdollista ainakaan kaikissa tilanteissa, mutta se taas on toinen juttu, eikä liity tähän paradoksiin...
Herra tai nti/rva Ruutitynnyreitä on olemassa, piipahtaa täälläkin välillä. Tuon toisen ketjun aloittajaa ei häiritse oma ärsyyntymisensä, vaan voi silloin vallan mainiosti. Huh. Eli oikeassa olet, kommunikoimattomuuteen tai kommunikointiin vaikuttaa monet asiat.
Hyväksi parisuhteelle on ainakin molemminpuolinen itsensä ilmaisu ja osapuolien läsnäoleva toistensa kuuntelu.
Ei pelkkä murahdus sanomalehden takaa :)
" Tuon toisen ketjun aloittajaa ei häiritse oma ärsyyntymisensä, vaan voi silloin vallan mainiosti. Huh. "
Jotenkin aavistin/tiesin, että käsitit asian noin. Ärsyyntymisellä ja ärsyyntymiselläkin on eroa... :D :D ;D;D, ihan vatsa kippurassa nauran. (Vai nauranko?) Taas kerran: tämä on nettipalsta ja havaitsemme toisistamme vain kirjoitusta...
Aavistit antaneesi toiselle toisen ymmärtämän kuvan itsestäsi. No, jotensakin hyvin aavistit. Entäpä jos vaihteeksi koettaisit olla rehellinen ja avoin?
Mieti vaikka mitä tekisit jos puolisosi muokkaisi sinua sieppaamalla leipäpalan kädestä. Me ollaan lähes jokainen äimänä ja puolustuskyvyttömiä röyhkeyttä kohtaan. Jälkiviisautta löytyy kyllä.
Jos joutuu suhteessa kuin suhteessa altavastaajan asemaan, nenänvartta pitkin katsotuksi, pompotettavaksi, esineellistetyksi, se kertoo toisen osapuolen piittaamattomuudesta, ilkeästä itserakkaudesta. Mutta. Myöskin mahdollistajasta.
Kaltoinkohtelun uhrilta pitäisi löytyä sen verran tervettä narsismia että hän kykenee puolustautumaan, asettamaan rajansa ja pitämään ne, säilyttääkseen oman elämän hallintansa. Siihen auttaa selkeäsanainen itsensä ilmaisu. Pelkkä hymistely ei hetkauta ymmärrystä vailla olevaa kiusaajaa.
Olemmeko sosiaalisessa elämässämme jatkuvasti keskellä paradoksia vai kykenemmekö hallitsemaan tapahtumia edes tyydyttävästi, sehän riippuu tasan ilmaisukyvystämme ja havainnointikyvystämme. Muutkaan sosiaaliset taidot eivät ole pahitteeksi.
yhteenlaskutoimitus,
eikö ole paradoksimaista sekin että minusta tuli "vihollisesi" vihollinen, kun en ole ollut vihamielinen sinua kohtaan? Ja kaikki soppa tuntemattomien kesken. Voi taivas varjele!
Hyvää viikonloppua kaikille. Ihan kaikille! :)
"Siihen auttaa selkeäsanainen itsensä ilmaisu."
Hyvä vitsi.
"yhteenlaskutoimitus,
eikö ole paradoksimaista sekin että minusta tuli "vihollisesi" vihollinen, kun en ole ollut vihamielinen sinua kohtaan? Ja kaikki soppa tuntemattomien kesken. Voi taivas varjele!"
Juu olikos se jopa niin, että olet sairaampi kuin minä,
Mutta joo, eihän tuota oikeasti voi käsittää, että pelkän nettikirjoittelun perusteella vihataan jotakin ihmistä ja vielä sen päälle häntäkin joka ei liity herjaajiin ja koko show käsittääkseni tällä kertaa lähti siitä holokaustiin liittyvästä kommentistani...
Että pakko uskoa, että tämä kaikki täällä on jollekkin elämää suurempi asia...
"Että pakko uskoa, että tämä kaikki täällä on jollekkin elämää suurempi asia... "
Aina sinun jälkeesi.
En ole koskaan sanonut, että oma kohtaloni narsistin kynsissä ei olisi aikanaan satuttanut minua todella. Joten...
"Että pakko uskoa, että tämä kaikki täällä on jollekkin elämää suurempi asia... "
Täällä kieltämättä tekee jänniä löydöksiä... esim. nyt tämäkin kommentti... : S
: S
Sairas, sairaampi, gregson..niin se varmaan meni ;D
Täällä kukaan ei voi hallita ketään. Itse voi tulla hallituksi.
Kehenkään ei voi täällä vaikuttaa, mutta itse voi jokainen vaikuttua.
Ja jos itse vaikuttuu, onko ulkopuolisen siis syy..se vastuu, se vastuu..
..se vastuu.. se vastuu..