kun muut rakastuu, menee yhteen, elää onnellista elämää jonkun kanssa.
Olispa se minullekin noin helppoa. Yrityksiä on ollut elämän aikana, mutta kun ne ihmiset, jotka suostuu olemaan minun kanssa ei herätä mitään kipinää/ kiinnostusta. Ja ne, joista olen salaa haaveillut ei osoita aitoa kiinnostusta minua kohtaan.
En vaan pysty enää kertaakaan yrittämään kenenkään sellaisen kanssa, joka ei heti alusta lähtien saa sydäntä tykyttämään. Ei ihmisiä OPITA rakastamaan. Sitä joko rakastaa tai sitten ei.
Elämä on julmaa.
Olispa se minullekin noin helppoa. Yrityksiä on ollut elämän aikana, mutta kun ne ihmiset, jotka suostuu olemaan minun kanssa ei herätä mitään kipinää/ kiinnostusta. Ja ne, joista olen salaa haaveillut ei osoita aitoa kiinnostusta minua kohtaan.
En vaan pysty enää kertaakaan yrittämään kenenkään sellaisen kanssa, joka ei heti alusta lähtien saa sydäntä tykyttämään. Ei ihmisiä OPITA rakastamaan. Sitä joko rakastaa tai sitten ei.
Elämä on julmaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Elämä on julmaa, mutta on se muidenkin elämä julmaa. Parisuhde-elämässäkin on kaikenlaisia kombinaatioita liikkeellä. Sitäkin, että päätetään olla sitten ilman sitä kipinää.
tai sitten ei. Kyllähän sitä kiintyy ja tottuu helposti, mutta syvää rakkautta ei tosiaan voi opetella tuntemaan.
Minulla oli taannoin tilaisuus nähdä kauan yhdessä olleita pariskuntia ja kyllä sen vain heti huomasi kenellä oli todellinen rakkausavioliitto. Sitä on mahdoton sanoin kuvailla miten se kaikki yhteenkuuluvuus ja tietynlainen samankaltaisuus ja aito tunne välittyi niistä pariskunnista. Sitä oli hieno katsella.
Sama homma. Yks vain kiinnostaa eikä oikeen pysty mitään tekemään...
Sama täällä. Harvassa ovat ne miehet, joista kiinnostuu. Kiinnostus on kyllä poikkeuksetta yksipuolista. Itse en ala suhteeseen sellaisen kanssa, joka ei itseäni viehätä, koska se on väärin sitä toista ja erityisesti itseäni kohtaan. Ei tässä yksinolemisessakaan tavallaan vikaa ole, mutta kuitenkin on usein jäytävä tunne siitä,että elämä olisi antoisampaa toisen samanhenkisen kanssa.