Ahdistun siitäkin kun kaverit soittelee enkä useinkaan juuri silloin jaksaisi olla kenenkään kanssa tekemisissä. Toki joskus kaipaan seuraa mutta ei sitä koskaan silloin ole kun kaipais ja sitten taas kaikki pitää yhteyttä kun itse ei jaksa.
En tiedä pitääkö sitten vain olla vastaamatta puhelimeen vaikka soittelisivat monta kertaa? Ajattelen että haluaisin mieluummin naisen jonka kanssa viettää aikaa vaikka todellisuudessa ei minusta siihenkään olisi.
En tiedä pitääkö sitten vain olla vastaamatta puhelimeen vaikka soittelisivat monta kertaa? Ajattelen että haluaisin mieluummin naisen jonka kanssa viettää aikaa vaikka todellisuudessa ei minusta siihenkään olisi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
En tiedä olenko sitten tylsää seuraa, mutta olen huomannut, että sosialisoinnissa on mentävä toisten ehdoilla tai sitten et näe ketään ollenkaan. Esimerkiksi siskoni innostuu aina lomallaan näkemään ja minun pitäisi jaksaa aina innostua myös raskaan työpäivän jälkeen. Jos taas hän on töissä ja minä vapaalla, ei tule kuuloonkaan että hän jaksaisi lähteä kahville.
Ihmiset saattavat jopa suoraan sanoa, etteivät kyllä jaksa työpäivän jälkeen lähteä enää mihinkään, mutta silti suutahtavat, jos minä en vastaavassa tilanteessa jaksa lähteä. Tuntuu että sitä on pakko olla se, joka "uhrautuu" tai muuten ei näe ihmisiä ollenkaan.
Huvitti kun siskoni asuu vähän kauempana kotikaupunkini keskustasta ja hän pyyteli minua paikalliskuppilaansa istumaan, koska "ei siitä illasta pysty nauttimaan ollenkaan, jos pitää vahtia jotain bussiaikatauluja". Eli sillä siis ei ole väliä, että minä en pysty illasta nauttimaan, koska minun on päästävä viimeisellä bussilla kotiin kaupunkiin?
Olen huomannut, että jos koetan pitää puoleni ihmisten kanssa, saan olla aina yksin. Ei siis jää muuta vaihtoehtoa kuin olla ikuisesti se joustava osapuoli, jos aikoo ylipäätään ketään nähdä.
Tuo on totta, että parisuhteessa asiat toimivat paljon helpommin. Sitä yhdessäoloa tulee ihan luonnostaan ilman että on ainaista vääntöä siitä, kenen ehdoilla mennään.
naristeja, narsisteja kaikki tyynni. Minäminäminäminä!
Minä joudun menemään toisten ehdoilla kuten kuvailit. En jaksanut ja ihmissuhteet ovat kärsineet. Minulla ei ole yhtäkään aitoa hyvää ystävää. Olen itsekseni ja Luojan kanssa :)
Ongelmani on se että olen luonteeltani aivan liian kiltti katkaistakseni sellaisia ihmissuhteita jotka ainostaan syövät minulta energiaa.
No, kyllä ne suhteet katkea, kune t pidä yhteyttä. Niin se vaan on. Itse en ole jaksanut pitää yhteyttä ja aika hiljaista on. Täällä PK-seudulla en jaksa paljon muuta kuin työn ja perheen. Ja jotain harrastaa. Siinä se sitten onkin.