Nappasin ajatuksen tuolta toisesta aloituksesta, jossa kiistellään onko jollain tunteita vai ei. Sinänsä outoa, kun emme ketään täällä tunne, niin mistä mitään voisi varmuudella tietää.Voihan joku puhua palturiakin.
Millä tavalla osoitat tunteesi, sanoin, teoin vai runoilemalla?
Onko sinun vaikeaa osoittaa lämpimiä ja rakastavia tunteita?
Onko eroja naisten ja miesten tunteitten näyttämisessä?
Useinhan ilkeys ja ikävät tunteet helposti putkahtavat ilmoille.
Millä tavalla osoitat tunteesi, sanoin, teoin vai runoilemalla?
Onko sinun vaikeaa osoittaa lämpimiä ja rakastavia tunteita?
Onko eroja naisten ja miesten tunteitten näyttämisessä?
Useinhan ilkeys ja ikävät tunteet helposti putkahtavat ilmoille.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Mököttämällä.
Nuorempana olen ollut oikea mestarimököttäjä, jopa viikko hiljaisuutta, nyt en enää viitsi.
Eikö olekin oikeastaan mukava tunne kun huomaa oppineensa jotain? Pystyy katsomaan asioita vähän kauempaa ja jopa hymyilemään vinosti - itselleen ;-))
Minä yritin alkuaikoina tuota mökötystä monta kertaa, mutta äärimmäisen huonolla menestyksellä. Tuskin kahta tuntia jaksoin. Luovutin.
Eihän sinua voi edes laskea mököttäjiin, noin lyhyt mykkäkoulu. :) Kunnon mököttäjä ei puhu vähintään viiteen päivään, mestarimököttäjä pääsee yli viikkoon.
Typerys!
Olisit jatkanut alkuperäiseen.
Et sinä tällä saa kunnioitusta.
Siellä aloitus käsitteli toista asiaa, hillitse itsesi.
Vinoilu ja runoilu ovat eri asioita.
Markalla kunnioitusta...
Tätikin voi olla setä tai teini olla vaari
Jokainen meistä voi puhua palturia ja jotkut huijaavat tietämättään itseäänkin. Tunteet ovat monelle vaikea asia, niiden näyttäminen, jopa tunnistaminen voi olla ylenpalttisen vaikeaa monelle suomalaiselle.
Nyt olisi varmaan korkea aika ryhtyä harjoittelemaan, ellei ole osannut tunteitaan ilmaista.
Itse naureskelen välillä, että jos olisin tiennyt kuinka helposti kyyneleet kihoavat silmiini sekä surusta että ilosta, en olisi koskaan toivonut niiden palaavan - monen vuoden poissaolon jälkeen. - Kun elämä oikein koulutti ja kyyneleet olivat virranneet loppuun.
Nyt iloitsen siitä, että olen saanut rakastaa ja olla rakastettu. Osaan jakaa ja osoittaa positiivisia tunteita. Onneksi negatiiviset pysyvät usein piilossa. Joskus nekin tulevat pinnalle, ja saatan silloin räjähtää niin rajusti, että itsekin vähän pelästyn.
Ehdotus: lasketaan huomenna, kuinka monta halausta ehdimme antaa ja saada. Vai aloitetaanko jo tänään.
Ei kukkokaan käskien laula. Minä halaan silloin kun itse tunnen niin tai sitten en halaa jos en tunne syytä siihen, enkä laske niitten määrää.
Minä en noita tuollaisia massahalauksia ole arvostanut koskaan ennenkään.
Minäkään en aina huomaa, kuinka piponi on kireällä. Onneksi voin käydä purkamassa pahaa oloa täälläkin.
Ei niillä halauksilla ole mitään merkitystä, jos niitä antaa vain niitten määrän takia ja jonkun tuntemattoman palstahörhön kehoituksesta.
Minä en sellaista keinotekoista halausta tarvitse.
Pura vaan pahaa oloasi. Minuun se ei pure.
Ne on vaihdevuodet sellaista herkkää aikaa, että se itku ja nauru ovat hyvin löysässä. Hormoonit tekee kepposiaan. Älä välitä, kyllä se siitä tasaantuu sitten taas kunhan tulet 60 ikään.
'haistakaa/halatkaa'
Huomaatkos että viestiäsi ei ymmärretty? Minuakin hymyilyttää ---
Niin että kenelläkäs se paha olo taas olikaan?
Sitä olen miettinyt miksi miehet on huonoja sanoin kertomaan tunteistaan. Kyllä mun mies taputtelee mutta suustaan ei kauniita puheita tule millään. Joskus pyydän jotta sano nyt jotain nättiä kun olis kiva kuulla. Vaivoin sitten jottain yrittää äkistää, jos mä sanon että rakastan niin sit sanoo että niin minäkin, ei ikinä ennen mua.
Minun mieheltäni tulee ihan ääneen kauniita sanoja ja kauniita ajatuksia.
Rakkaudentunnustuskin tulee usein yllättäen.
Sinä olet onnekas nainen.
Ei läpise mutta Rakastaa isolla ÄRrällä !!!
Minuun ei tehoa sanat joiden takana ei välttämättä ole yhtään mitään, ja sellaisia sanoja on maailma täynnänänsä. Mikä se keskimääräinen avio/avoeroprosentti tällä hetkellä onkaan?
Kyllä sen TUNTEE JOS ja niin edelleen. Ja tunne on vahvempi kuin sanat.
Miksi sinun pitää arvostella, arvailla kenenkään sanomisia.
Oma epävarmuus?
Jokainen tykönään nämä asiat parhaiten tietää.
Nyt en ymmärrä mitä hän arvosteli?
Ylempänä olevaa rakkaudesta puhumista.
Kai täällä muutama on, joka on rakkaudessaan onnistunut, ja tietää sen.
Vuosikymmenien varmuudella.
Mä osaan tykätä ja rakastaa mutta ne sanat ne sanat....mutta mehän ollaan suomalaisia ja me RA-KAS-TE-TAAN teoilla ei sanoilla....
Mää silloin maisraatissa lupasin tuomarille ja ukolle et rakastan ja kerron sitten kun lakkaan rakastamasta :)
olet inhottava
:) Sitäkin :)
Tuohan on vanha vitsi, kun vaimo kysyy mieheltä rakastatko vielä niin tämä vastaa että kyllä hän ilmoittaa jos tilanne muuttuu. ;);)
Noooo, siksi sen kirjoitin mutta kaikkien käsitys ei riitä tai muuten vaan haluavat ilmaista mielipiteensä meitsistä :).
Tää on niin tätä, huomiotta jätä tai kuittaa naurulla. :)
No näinpä on mut täytyyhän jottain huomioo ntaa kun pyytää ja omilla kyvyillään osallistuu keskusteluun :).
Mää saan tännään osoittaa tunteita kun kokoan pienimmät kyytiin ja vien ne perheen vanhimpia tapaamaan. Ja nautin siitä ilostakin et kohtaavat toisensa pitkästä aikaa :).Nuorimman ja vanhimman ikäero 80vee.
Elämä on loppupeleissä niin lyhyt
Muistakaa näyttää tunteenne, kivaa päivää teille.
Kiitos, tiedän että etenkin vanhuksille merkittävä päivä :). Ja tietenkin meille muillekin. Ilonhetkiä sinunkin päivääsi.
Mä olen mahdoton halaaja, puoliso hillitympi, eilen tosin hämmästyin, kun hän taputti mus pyllylle ja sanoi rakkaimpani, illalla sitten selvisi miksi. ;)
Minä halailen vain lähimpiä ja vieraampia erikoostapauksissa.Itse asiassa en edes pidä siitä että vieraat ihmiset tulevat iholle. Anoppi ei ole mikään halailija ollut koskaan mutta mut se aina halaa, mitä lapsensa ihmettelevät.
Puolisoo ja lapsia mäkin halailen ja oikein hyvii ystävii kun heit näen.
Siit miekin olen onnellinen kun omiin lapsiin on säilynyt halailuvälit (niin tyttöihin kuin poikiin). Lisäksi nuo pikkuvesselit kapsahtaa heti kaulaan ja käsipuoleen kun nähdään. He eivät tahdo vaan ymmärtää että enää ei tahdo pysyä vauhdissa mukana.
"Ollakovaiei" tuu he aina huutelee kun yritän äiteensä kanssa porista.
Mitäpä tunteita vanhat naiset osoittavat julkisesti
- onnea ja iloa tuottaa reippaat terveet nuoret ja lapset aitoudellaan ja välittämisellään, jossa elämää ja iloa,
- toisenlaisia tunteita, jotka lähinnä on riipovaa surua, pelkoa ja kauhua, jännitystä,
melankoliaa, lähinnä draamaa, tuottavat - ihmiset, joiden elämä suistunut lähinnä
kaaokseen, kuin rötöstäjat ja huumediilereiden armoille joutuneet vakavine riippuvuuksineen.
Niissäkin tapauksissa ihmisten pitäisi pystyä toimimaan, nousta eläinmaailmaa
korkeammalle, muutakin kuin saalistamaan ja parittelemaan. Pitämään huolta
ja auttaa vaikeuksiin joutuneita lapsia ja nuoria.
Mielestäni poliisit tekevät hienoa työtä puuttuessaan alaikäisten viikonloppujuhlintaan ja alkon/huumeiden käyttöön - pois rikollisten armoilta.
Tiedän että yhteiskunnan laitapuolen asioista kirjoittamisesta saa vihat niskaansa ja vanhan mäkättäjän maineen, mutten siitä välitä. Turpiinkin tulee
välillä niin että mätke käy, mutta mielestäni elävät nuoret ja lapset on yhteiskunnalle parempi juttu kuin kuolleet - siitäkin huolimatta että diilerit välillä
saa lähteä tiilenpäitä lukemaan ja valtion leipäluukulle syömään ja juomaan,
myös miettimään onko väkivallalle muita vaihtoehtoja.
Nautitaan silti kauniista kesästä koko porukka - hyvää päivänjatkoa!
Aloitukseen
Eihän tämä oleminen nyt niin kovin vaikeaa ole?!
Omat tunteeni tottakai syntyvät tilanteista ja tilanteista riippuu sekin, näytänkö niitä vai en, yleensä kai en erityisemmin. 'Tuoreet' tunteet muodostuvat sen hetkisen oman tilannearvioni ja tietenkin myös persoonani kautta ja omalla tavallani niitä myös osoitan, edelleen tilanteen mukaan.
Tavallisissa arjen tilanteissa ensimmäiseksi pienillä eleillä ja ilmeillä, tarvittaessa puhumalla jne.. Pysyvien tai aiemmin muodostuneiden tunteiden kanssa sama juttu, tunteideni sen hetkisen voimakkuuden, tilanteen ja kohteen mukaan niitä kai osoitan, taitaa mennä niin etten yleensä edes ajattele koko asiaa.
Merkityksellisissä ihmissuhteissa olen aina pitänyt tärkeänä kertoa avoimesti ja rehellisesti omista tunteistani ja toivon että muut tekisivät minulle samoin.