Onko yksinäiset kroonisesti laiskoja?

Jokaiselta vastaantulevalta naiselta että olisitko mun ystäväni vai?
Aikas hyvin.

En niin ole laiska. Hengailen ollut paljon kaupungilla ,mutta terassilla ei ole minun juttu. Tutustuin jo muutamaan mut emme silti kavereiksi tai ystäviksi. Toki minulla tuttavia melko tarpeeksi ja nimettömiä kyllä yhä. Ei siihen ole apua ,että saisi juttuseuraa tai ystäviä. On parempi yksinäiseksi jää ja elää näin. En jaksanut enää yrittämästä ja miksi pitää jatkaa. Näen kyllä ,että hehän vain pinnallisia ihmisiä eikä mitään parempaa ole. En ole niin tyhmä ,mutta se menee näin. En sille muuta voi mitään. Ei myöskin minulla heidän puhelinnumeroita vain pelkästään suurin osa läheiseni/perheeni. En itse välitä ,että miksi olen yksinäinen kun jos haluan kuin pitää. Kutenkin yksikseen aika paljon mukavampaa puuhata vaikka tekemistä , harrastusta ja mitä tykkää. En tarvitse miettiä ihmisistä ja en ole heidän ongelma. Voi olla ,että helposti juttuseuraa jollain tavalla mutta ettei se aina ole. Yritin itsekin puhua mukavaa ,mutta hän itse selvästi vähän tylysti minun kohtaan. On minusta turhaan aloittaa puhua. Tuttavista ihmisistä yleensä tervehditään ja moikataan ei mitään kummempaa. Se kyllä riittää minulle. Osa ongelmista syistä ,että on vaikea saada ketä tulisi seuraksi tai lähtisikö joku kanssaan. Olen jo yli 32 vuotias nainen. Olenhan jo liian pitkään yksinäinen koska ihmisten takia. Mitä ollut pitkään yksinäiseksi niin se voi olla vaikea esimerkiksi ei enää osaa puhua ihmisille tai ilmaisi sanoja. Erityisesti eristyistä ihmisistä on olemassa. En enää pyytää ketään esimerkiksi kahville paitsi yksi yleensä tulee kanssani aina. En itse todella tiedä ketkä oikeasti kavereitani.