Pitipä vielä tässä iässä saada kosinta. Niin hyvää tuulta se aiheutti, että en voi olla kertomatta.
On eräs maalaisukko joka soittelee silloin tällöin minulle, mieheni koulutoveri aikanaan, ja hyväntuulinen onkin, aina saa minut nauramaan. Lurittelee huuliharpulla puhelimessa ihan hauskasti kyllä, mutta tuo vilkas karjalaisuus on joskus hämmentävää.
No, nyt on sitten ollut tyräleikkauksessa ja samalla halusi tavata , ennen lähtöään kotipaikkakunnalle. Siinä sitten kahviteltiin ja muisteltiin tapaamisia hänen kotipaikkakunnallaan, kun ukko kysyi vieläkö olen ruuanlaitosta yhtä kiinnostunut kuin ennen.
Minä tietenkin kerroin olevani, ja innostuin juttelemaan mieluisesta aiheesta.
Ihan vakavana hän tiiraili minua ja kysyi, voisinko ajatella tulla hänen luokseen jatkamaan mieluista ruualaittoa?
En tajunnut oikein mistä oli kysymys, mutta kun hän sanoi, ettei tyräleikkaus salli hänen polvistua, tajusin viimein kysymyksen.
Hetken olin ymmällä, miten selviän tilanteesta, mutta sitten nauroimme molemmat yht'aikaa, ja sain sanottua, etten enää jaksa aloittaa uutta yhteiselämää ikäni puolesta.
Kuinka tahansa, oli se minulle ikimuistettava hetki, ja ymmärsin ukkokultaa vallan hyvin. Mikäs sen mukavampaa vanhalle miehelle olisi, kuin päästä valmiiseen pöytään, mutta nätisti hän minut
hyvästeli tyttärensä hakiessa hänet tapaamisestamme.
Varmaan soittelee taas, ja lurittelee huuliharpulla mukavia melodioita korvaani.
On eräs maalaisukko joka soittelee silloin tällöin minulle, mieheni koulutoveri aikanaan, ja hyväntuulinen onkin, aina saa minut nauramaan. Lurittelee huuliharpulla puhelimessa ihan hauskasti kyllä, mutta tuo vilkas karjalaisuus on joskus hämmentävää.
No, nyt on sitten ollut tyräleikkauksessa ja samalla halusi tavata , ennen lähtöään kotipaikkakunnalle. Siinä sitten kahviteltiin ja muisteltiin tapaamisia hänen kotipaikkakunnallaan, kun ukko kysyi vieläkö olen ruuanlaitosta yhtä kiinnostunut kuin ennen.
Minä tietenkin kerroin olevani, ja innostuin juttelemaan mieluisesta aiheesta.
Ihan vakavana hän tiiraili minua ja kysyi, voisinko ajatella tulla hänen luokseen jatkamaan mieluista ruualaittoa?
En tajunnut oikein mistä oli kysymys, mutta kun hän sanoi, ettei tyräleikkaus salli hänen polvistua, tajusin viimein kysymyksen.
Hetken olin ymmällä, miten selviän tilanteesta, mutta sitten nauroimme molemmat yht'aikaa, ja sain sanottua, etten enää jaksa aloittaa uutta yhteiselämää ikäni puolesta.
Kuinka tahansa, oli se minulle ikimuistettava hetki, ja ymmärsin ukkokultaa vallan hyvin. Mikäs sen mukavampaa vanhalle miehelle olisi, kuin päästä valmiiseen pöytään, mutta nätisti hän minut
hyvästeli tyttärensä hakiessa hänet tapaamisestamme.
Varmaan soittelee taas, ja lurittelee huuliharpulla mukavia melodioita korvaani.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mukavaa luettavaa ikäpalstalla. Ei voi kuin todeta. tie miehen sydämmeen käy vatsan kautta! Hellyttävää siltikin, hyvä kun voitte nauraen sivuuttaa papparaisen yrityksen.
Samaa mieltä, olipa tosi mukavaa ja jopa hauskaa lukea aloitus. Sai minullekin hyvän mielen.
Ihan sieluni silmin näin tapahtuneen.
On tässä elämässä paljon ilon aihettakin.
Aloittajan kuvaamia tilaisuuksia ei vanhalle yksin elävälle akalle tule useinkaan eteen.
Tuo nuiva suhtautuminen voi vielä kaduttaa.
Minusta tarina oli tosi mukava, kun osasivat vielä nauraa päälle.
Mutta mieleen tuli, että miesparat, joilla ei enää ole sitä vaki ruuan laittajaa, ovat ressukat tosi pulassa, kun perunoidenkin keittäminen on vierasta, saati sitten muut pöperöt... Kyllä siinä moni ukko mieluusti kosaisisi, jos olisi varmuutta ruuanlaittajasta. MIkäs se olisi mennä valmiiseen pöytään, ja sen jälkeen köllähtää täyden vatsansa viereen, kun se valloitettu eukko vielä siivoisi jäljet. Täydellinen elämä, sanoisin minä.DDDD
hilema on ruunen eräs sadoista nimimerkeistä
Älähän nyt, naitiin sitä täälläkin, vaikka ei naimisiin oo menty mekään.
Tuli mieleeni eräs kaukainen tapahtuma jostain 50-luvulta kesämökkipitäjässä.
Appivanhempani naapurismies oli jäänyt leskeksi monen pienen lapsen kanssa, nuorimmainen vain vuoden vanha, ja nyt ilman äitiä.
Mies istui appivanhempien tuvassa huoliensa painamana ja huokaili: "Kunpa löytyis joku sopiva puolpitoinen naisihminen uudeksi eukoksi".
Mutta tiukassa ne oli tarjokkaat maaseudun pienviljelijälle jo siihen aikaan.
Otapa mallia tästä: http://www.studio55.fi/hyvinvointi/article/avioliittoon-elefanttimarssin-tahdissa-yli-80-vuotiaina/133770
Onnea vaan heille! Ei se vielä ole ikä eikä mikään.
On se hyvä tajuta oma puol'pitoisuutensa, vaikka hauskuttelinhan minäkin alkuaikoina palstalla kosimalla Ruuneperiä :D
Vastaukseksi sain: Ei perhana! :DDDD ja kun tiedustelin syytä, niin järkimiehenä hän varoitti minun joutuvan katuojaan hänen kanssaan.
Vieläkin se naurattaa, eikä ole ystävyyttäkään haitannut.
Mutta, leikkimielisyys ja kosinnat nyt sikseen, ja ulos luontoon ja linnunlauluun,...heippa
Siksipä minäkään en ala kenenkään kanssa enää millekään. Katuojaan matkalla minäkin. En soisi toiselle samaa kohtaloa.
Ei kaikkea voi saada. Ei edes ystävyyttä.
Suo siellä, vetelä täällä. Jokaisessa ratkaisussa ovat pahat puolensa.
Jos valitset otat riskin. Voi olla onnellinen tai onneton ratkaisu.
Jos et valitse,ei ole toiveita paremmasta.
Saumasi ohi ja toista ei tule.. Tarjokkaita riittää..
Onneksi en ymmärtänyt jutun sielua, en nauranut väärässä paikassa.
Onko jokin räyhähenki taas palstalle tullut?
Eilen oli lehdessä uutinen eräästä hääpäivästä. Yhdeksänkymppinen herra ja hänen rouvansa viettivät 5-vuotihääpäiväänsä. Aluksi mies oli kihlannut morsiammensa tuohisormuksella, mutta kun myyntiin tulivat sota-ajan rautasormukset, osti hän sellaiset kihlat, ja ne ovatkin kestäneet hyvin. Häämarssina pariskunnalla oli juhlallinen "Kaksi pientä elefanttia marssi näin..."
Tulevaisuudensuunnitelmanaan rouva totesi, että pysyttelee kaikin voimin hengissä, ettei ukkoparan enää tarvitse ruveta uutta etsimään, hän kun on jo miehen kolmas vaimo. Itse oli kylläkin pesunkestävä vanhapiika ja avioliitto elämän ensimmäinen.
Onni ei ikää katso.
Tämä parihan se oli kyseessä: http://www.studio55.fi/hyvinvointi/article/avioliittoon-elefanttimarssin-tahdissa-yli-80-vuotiaina/133770
Tuo rouva on äitivainaani kolmas serkku.
Ja monta muutakin kautta vähän etäisempää sukua.
Ai nytkö tullu, onhan se ollu aina, vilikase peiliinki varmuuvella.