Minulle ei sillä ollut merkitystä.
Koitko välillämme olleen luokkaeroa?
uskon meihin ed.
24377
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
En. Oonhan mä sun oma blondi ikuisesti
mutta ei se mua haittaa;)
joo,ja pahasti. Ei hän voisi minusta duunarista kiinnostua.
Onhan hän paremmin palkattu, eli kyllä vähän.
Luokkaeroa? What's that? Jokainen tallaa tavallaan omalla polullaan. Asiat jättää jälkensä kun ihminen on aina myös ympäristönsä tuotos, mutta hienointa siinä on se, että se samalla antaa myös mahdollisuuden kasvuun ja muutokseen. Eiköhän meillä kaikilla ole toisillemme jotain annettavaa.
Ei löydy meidän suvusta suurennuslasillakaan hakien kummoisia meriittejä. Ei olla naitu mahtisukuihin tahi jääkiekkoilijoiden kanssa, niitä kun kiinnostaa missi-/mallityyppiset typyt, eivät tällaiset maatuskat....
Ap: ilmeisesti olet kokenut tällaista erottelua, kun sen nostit puheeksi. Ja onhan sitä ollut ja on yhä edelleenkin, vaikkei kenties niin selkeästi.
Haittaa hieman, pakko myöntää, mutta se on ohitettavissa?
Se on just niin paljon ohitettavissa kuin osapuolet itse haluavat. Itse en tunnusta ihmisten välisiä luokkaeroja. Luokkaeroista puhuminen on vähän kuin jakaisi ihmiset paremmuusjärjestykseen. Mielestäni jokaisella on yhtäläinen paikka tässä maailmassa, vaikka on selviö että jokainen ihminen voi omalla panoksellaan parantaa asemaansa.
Jos todellä välittää toisesta ei noilla ole merkitystä. Muistetaan nyt Ruotsin prinsessan tunteet tavis mistä kohtaan. Naimiseen he päätyivät. Ihan turha miettiä noita asioita.
Hänessä näin alussa vain miehen, muuri ilmestyi kuin tyhjästä. En pääse ajatuksesta jossa estoitta oltaisi vaan naitu sydämen kyllyydestä ja se olisi ollut täydellistä :)
Ehkä pitäisi siirtyä ajatuksen tasolta toiminnan tasolle;) Siinä se totuus astuu esille. Ite en nää mitään muureja ja haaveilen kovasti yhteisistä hetkistä tykkäämäni ihmisen kanssa;) Ilman niitä muutun pian sekoboltsiksi.:)
Pelkään pahoin, että olen jo muuttunut sekoboltsiksi, mun haaveilut ei vaan tässä auta, pakko repiä itseään tukasta ja tähän elämään.
Poistun nyt, tämä palsta sekottaa pään vielä enemmän. Onneksi on tälle päivälle ohjelmaa, se ainakin auttaa.
Olit yläasteella pari luokkaa alempana ja eri luokissa,silloin se hieman ei paljoa,mutta nyt varttuneena ei edes huomaa.
En. Jos yhteiskuntaluokista, palkasta, statuksesta yms. tms. puhutaan, niin en. Ei niillä ole merkitystä viime kädessä. Muut asiat ratkaisee.
Ei noilla luokkaeroilla ole aikuisena merkitystä. Elämänkokemus, suvaitsevaisuus ja arvot ovat ne, jotka ratkaisee. Nuoremmilla aikuisilla niillä on varmaankin enemmän merkitystä ja se on ymmärrettävissäkin. Mutta elämänkokemus muokkaa.
Oon aina ollu täysin luokaton ihminen
Luulen että luokkaeroilla on merkitystä. Itse olen duunarimies ja kaksi hyvinkin herkkää suhdetta on päättynyt akateemisen naisen itkiessä sitä että hän ei voi jatkaa, että tämä menee liian pitkälle. Toinen kertoi asian hieman suoremmin kuin toinen, mutta surullinen tilanne.
Vaikea uutta suhdetta luodessa kysellä koulutodistuksia jos sydän sanoo muuta.
Miksi "arjen kuona" tulee myrkyttämään sydänten tanssin?
Minä ajattelen niin, että parisuhteessa olevat ovat samalla luokalla, jossa opettelevat elämään keskenään. En ole koskaan ollut hirveän hierarkinen ihminen. Ehkä sen voi lukea puutteekseni :)
toi oli aika hyvin tiivistetty
se menetti merkityksensä. koin että karrikoidusti toit asiaa usein esiin ja luulen että jollain tasolla voisit ajatella sillä olevan merkitystä. toisaalta..no en voi sanoa muuta
Kyllä noilla on merkitystä varsinkin nuorten aikuisten kohdalla.
Itse huomasin sen jo edellisen kerran ollessani rakastunut että naisella oli tietty normi miten käyttäytyä ja mitä tulevaisuudelta odottaa vaikka oli jalat maassa tyyppiä kun oli kuitenkin korkeapalkkaisessa työssä ja korkeasti koulutettu.
Samoin olen kiertänyt naisia joista näkee että elämä ei nyt varsinaisesti ole pintaliitoa, mutta sen suuntaista että elämässä pitää menestyä eikä pelkästään pärjätä.
Osa lässytttää että rakkaus ratkaisee, mutta jos mies ei ole joku boheemirockhulttio, niin työläistaustaisen tai ei-korkeastikoulutetun miehen on vaikea tulla toimeen korkeastikoulutetun naisen kanssa vaikka kuinka omaehtoisesti sivistynyt ja pätevä omalla alallaan olisikin.
Samoin olen huomannut vasemmistolaisnaisista tai humanistisia aloja opiskelleista naisista että kuitenkin tarkoituksena lopulta on naida se "menestyjä" eikä sitä sydämensivistystä omaavaa miestä.
Nuorille naisille tärkein asia miehessä on status, ei rakkaus.
mulle kelepaa persaukinen, vailla ammattia oleva hyypiö..miehellä täytyy olla omaisuutta ja ammatti.
Hienoa sulle. Aika monelle ei kelpaa edes mies jolla on useampi ammatti ja joka pärjää ok tuloillaan kun ei ole omaisuuttaa, statusta tai halua pyrkiä menestykseen vaan ottaa rennosti.
Naisille tärkeintä vaikuttaa tosiaan olevan nuo asiat.
No, onpahan mulla tietysti ok ulkonäkö ja hyvät tavat sekä huumorintajua, mutta ne kantavat vain vähän matkaa suhteessa.
Lopulta naiset ovat niitä jotka haluavat omistaa ja hallita asioita miesten kautta kun monet miehet ovat niitä oikeita rakastajia.
Ikävää, mutta harvinaisen totta.
Tiedän muuten monia miehiä jotka ovat persaukisia ja vailla ammattiakin, mutta eivät ole tosiaankaan hyypiöitä.
Vaikutat sen takia aika hyypiöltä ja pissisnaiselta itse.