Kumpa oppisit tunnistamaan ne, jotka aidosti ovat puolellasi. On ihan liikaa ihmisiä, jotka taitavasti soluttautuvat "ystäviksi" huomattuaan helpon, mutta "kannattavan" uhrin. Olen luottanut vain yhteen vieraaseen ihmiseen ja luotan vieläkin vaikka kaikki ulkoiset seikat sotivat sitä vastaan. Luotan, koska "näin" sinut. Luotan, vaikka tiedän, että käytät kaiken mahdollisen tiedon minua vastaan. Sinulla on ystäviä ja vielä enemmän "ystäviä". Olen nähnyt vierestä miten tällaiset ystävät häviävät, kun heitä oikeasti tarvitsee...nekin, joita luulit todellisiksi ystäviksi ja joiden puolesta itse olisit valmis tekemään mitä vain. Tiedä, että sinulla on olemassa yksi ihminen, joka on aina puolellasi. Jostain syystä minusta tuntuu, että tarvitset vielä minua...tiedän, että tämä ärsyttää sinua ;D.
Valitettavasti vain olen ihminen, jolla ei ole ympärillään hienoja ja arvostettuja "piirejä" tai muita erikoisuuksia. Olen vain puhtaasti minä...ja tulen aina olemaankin. Siksi olen yksin ja yksinäinen, mutta tietyllä tapaa onnellinen kuitenkin. Eipä ole ketään kenelle olisi kiitollisuuden velassa mistään. Kaikin puolin vapaa menemään. Ennen olisin sanonut "vapaa sielu", en enää. Vain sinä tiedät miksi näin.
Valitettavasti vain olen ihminen, jolla ei ole ympärillään hienoja ja arvostettuja "piirejä" tai muita erikoisuuksia. Olen vain puhtaasti minä...ja tulen aina olemaankin. Siksi olen yksin ja yksinäinen, mutta tietyllä tapaa onnellinen kuitenkin. Eipä ole ketään kenelle olisi kiitollisuuden velassa mistään. Kaikin puolin vapaa menemään. Ennen olisin sanonut "vapaa sielu", en enää. Vain sinä tiedät miksi näin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kait sitä jokainen aikuinen ihminen on elämänvaikeuksien kohdalla huomannut miten ihmisiä niitäkin joita pitänyt ystävinä kaikkoaa viereltä. Ei se mitään, he eivät ole todellisia ystäviä. En arvosta suvaitsemattomuutta enkä epäaitoutta ihmisissä.Ja iloisia ylläreitäkin muuten on.
Ei tuossa suvaitsemattomuudesta ollutkaan kysymys vaan ihmisistä yleensäkin.
Kuulehan AP kyllä kaveruksien välien katkeamisessa voi olla suvaitsemattomuudestakin kyse niinkuin ylipäätänsäkin ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Ei hyväksytä erilaista ajattelu- ja toimintatapaa. Ei välttämättä sulla.
Mitä pahaa on siinä että olet vain puhtaasti sinä? Sehän on kaiken olevaisen perusolemus ja ainakin omalla kohdallani asia, jota toisesta haen. Jos osaat rakastaa, ajatella ja arvostaa muitakin kuin itseäsi, niin olet minusta jo pitkällä. Ei siinä paljon muut glumeruulit merkitse.
Oi, kiva. Näen kyllä, mutta en pysty niistä irtautumaan ihan noin vain ja ennen kaikkea olen liian hölmö koska mietin sitä perimmäistä syytä miksi ne on moisia. Mikä niistä tekee sellaisia kuin ne on? Mikä voima tätä paskaa ajaa? Onko ne yksilöitä? Oletko sinä yksilö.? Tiedät kai että olen kaikista onnettomin kun olen yksin, ja väsynyt siihen turtuneisuuteen?