oikeasti mitä ajattelit. Ei kai sen enää väliä. Kyllä minä tiedän että olisit ollut täysin väärä. Mun elämän pitää tietyistä syistä olla aika tasaista. Ja ymmärrystä paljon. Mulla oli vaan sellanen tunne, että olet vähän äkkipikaisempi tyyppi ja aina liikkeessä. Oikeesti unelmoin ja toivon sellaista ihmistä jolla olisi aikaa istahtaa alas, jutella ja laiskotella tai tehdä yhdessä juttuja. Mielikuvitukseni luomalle höpöhöpölle johon ihastuin hei hei ja hyvästi.
En tiedä
kaikkeus
7171
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
jos olisit tutustunut minuun. Sekin aika minkä olen tässä koneen äärellä viettänyt, sillä ajalla olisi monta juttua ehtinyt kuunnella.
Et ole hän. Minä yritin tutustua häneen. Mutta ei ikinä kelvannut. Joten antaa olla.
Täysin väärä, aika karskisti sanottu ihmisestä. Otitko selvää hänestä ? Mihin alunperin kiinnostuit hänessä ? Ja nyt hän on väärä ilman parempaa tutkimusta. Jos hypoteesi onkin väärä ?
Kyllä mä jotain hänestä tiedän. Kuvista ja omista kirjoituksistaan. Et varmasti ole hän. Ei hänessä ole mitään sen suurempaa vikaa. On hyvin suosittu nainen. Tarkoitan vain että olisi ollut vääränlainen minulle. Minä vain olen ristiriitainen ja mielikuvitus on vilkkaan puoleinen. Kyllä mä yleensä ottaen kannatan tutustumista. Siinä voi oikaista käsitystä toisesta jos se on vaikka luotu toisten puheiden perusteella.
Se on niin helppoa luoda mielikuvitusihminen. Samaan olen syyllistynyt itsekin. Luotin intuitiooni toisen samankaltaisesta tavasta elää ja kokea asioita, ja koska olin kaivannut sellaista ihmistä elämääni, tietysti kiinnostuin sellaisen kohdattuani.
Nähtyäni hänet ensimmäisen kerran jouduin tilanteeseen, jossa tunsin empatiaa täysin vierasta ihmistä kohtaan. Hän oli kumppaninsa kanssa, ja kun seurasin hetken aikaa salaa heidän kommunikointiaan, tunsin valtavasti lämpöä ja myötätuntoa häntä kohtaan ja ajattelin, että olen itsekin ollut tuossa samassa tilanteessa. Se oli vain pieni hetki, hyvin pieni, enkä sen pohjalta tietenkään rohjennut tehdä päätelmiä heidän suhteestaan, mutta empatiaa tunsin ja halua sanoa, että älä alistu hyvä ihminen.
Kun tulin vuosien jälkeen tuntemaan häntä enemmän, tunne samankaltaisuudesta vahvistui mutta samalla myös tietoisuus siitä, ettei meillä ole mitään mahdollisuuksia muuhun kuin ystävyyteen, jota hän ei taas halunnut, ja koska hän torppasi myös tuttavuuden ja käyttäytyi minua kohtaan kurjasti, myönsin virhearvioni. Ikävä ja kaiho siitä jäi, sillä minulla oli aina tunne siitä, että hän oli paljon enemmän, kuin uskalsi näyttää. Hän kuitenkin torjui ja työnsi kauemmas, ja uskoinhan minä sen, ei ole tapanani tuppautua.
Mielikuvituksella on liian suuri valta, ja vain todellisuus ratkaisee, kenen kanssa voi aikansa ja ajatuksensa jakaa hyvillä mielin luottamusta sekä rauhallisuutta tuntien ja kenen läheisyyteen ei kannata hakeutua.
:) Kiitti mut pyrin jäsenyydestä eroon. Just paras paikka tutustua on joku neutraali ympäristö esim. työ tai harrastus tms. jolloin tutustuminen on muutenkin luontevaa eikä ala etänä kehittää mitää mielikuvia. Mut niin komppaan sun kokemusta:D
Mut on järjen käyttöki sallittua. Ite oon vähän tosta samankaltaisuudesta alkanut kallistua siihen lopputulemaan et ei kannata niin paljon tuijotella niitä eroavaisuuksia. Se vastakohta voi todellakin täydentää. Mut joku arvomaailma niin se on niin iso asia et se pitäis olla ainakin samalla suunnalla jos ei ihan sektoriin osu.
Oikeestaan, kun olen just semmonen paikallaan pysyjä. Älä tee vääriä olettamuksia. Tämä meni J-miehelle...