mun jo antaa periksi ja ottaa yhteyttä.. Mä en osaa antaa periksi. syö ja syvältä.
pitäisköhän
ylpeyden yläpuolelle
31333
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Mikä syö?
niellä ylpeyteni ja nöyrtyä
Ota ihmeessä :)
En tiiä, ehkä sillai saataisiin joku piste
liikaa aikaa jo kulunut.
No tulihan se klassinenkin :D KIITOS sinä joku! vapautit mut juuri hienosti vastuusta jättää pässittelyt pois. Helpompaa on pysyä sillä asenteella kuin irroittaa siitä ;)
olis kyllä ihanaa jos yks mies ottais yhteyttä :)
Pitäisi.
Sitten onkin vasta hyvä aika ottaa yhteyttä kun olet kasvanut ihmisenä ja jättänyt nuo ylpeilyt pois.
Oppimisen paikka? Huomata ettei häviä kun ottaa yhteyttä vaan voittaa, ainakin jotain.
Menetät hänet jos et tee mitään. Ei kukaan odota loputtomiin. Itselläni on menneisyydessä tunteet hiipuneet kun mies ei ole saanut aikaiseksi mitään, vaikka vihreää valoa näytetty niin että vihreä väri kulunut loppuun.
“It is better to lose your pride with someone you love rather than to lose that someone you love with your useless pride.”
― John Ruskin
Johnilla oli sana hallussa!
kuinka akuutin asian parissa mietiskelet.
Puolesta ja vastaan, kun ovat tunnistaneet sinut, osa jopa täydellä tyrmäämisellä.
Tee niin kuin sinusta hyvälle tuntuu.
............. et kai sä mun yhteydenottoa odota?
Tuskimpa. Laita mulle textari jos haluut jutella. Soittelen :)
Se paska olo mikä tulee, jos ei ole molemminpuolista, on lopulta pieni juttu verrattuna siihen että turhaan kaipailee.. Meni toki senkin jälkeen vielä pari kuukautta, sitten helpotti.
että on jotenkin "hienoa" olla minä itse ja olla se, joka sanoo sen viimeisen sanan. Olla vähän niinkuin parempi kuin muut. Näin kunnes tajusin, että lopulta se kovin tyyppi on se, joka uskaltaa myöntää erehtyneensä ja osaa nöyrtyä erehdyksensä huomattuaan.
Tuo itsepäisyys on kova haaste itselleni. Oma pää niin kova että jos päätän niin betoni seinääkin lähden poraan päälläni ja jatkan vaikka tajuan jo itsekin että ei tässä nyt oo taas mitään järkeä. . Yleensä se onkin kroppa joka pysäyttää. Terveys pettää ja niittaa mut maahan. siinä on jääräilyn loppu. sieltä maastakin tosin vielä yritetään vähän uhitella. :D
Olet aika nuori? Ikää myöten ihminen nöyrtyy kun ei se elämä mee kuitenkaan kuten itse haluaa.
joo 20-30 v haarukkaan menen. Ei mun elämä ole tähän astikaan menny miten olen halunnu. Se siitä päästäni niin kovan on tehnytkin. Ikä tosin tuohon syypää silti sekä luonteeni laatu. Nuorempana oli tuplasti pahempi.
tiedän,et se on pirun hankalaa..itse kans aika itsepäinen luonne,vaikka ei aina ole tarkoitus...se on vaan luonteessa...ikää 30 ...kyllä on saanu kasvaa siihen että tyytyy elämässä siihen mitä on vaikka päätä on tullu hakattua seinään...se ei oo aina kivaa...
Olen itse ottanut kovaa osumaa ja usein elämässäni itsepäisyyden takia. terveydelläni olen maksellut opirahoja siitä. Parisuhteissakin pättäväisyyteni näkyy hyvinkin räikeästi sillä vaikka suhde näyttäisi siltä että nyt olisi aika pakata kamppeet ja ottaa hatkat niin.. ei jumakauta vaan pysty. Ei pysty antamaan periksi. Ei pysty luovuttaan. Ei varsinkaan jos suhteen toinenkin osapuoli liputtaa suhteen jatkon puolesta. Siihen sitten jää uskomaan parempaan huomiseen ajatellen että kun vaan on tarpeeksi kestävä, tarpeeksi yrittää ja jaksa vaan niin tämä suhde vielä saadaan toimiin kun toinenkin siihen uskoo ja sitä haluaa. Ja osumaa tulee KOVAA.
itsepäisen ihmisen elämä on kovaa oman luonteensa takia. Kun muut jo luovuttais niin itsepäisen ihmisen päättäväisyys vaan vahvistuu ja voimistuu. Järki ei helpostikaan liity mitenkään yhteen jääräilyn kanssa. Sehän nyt on aika selvä juttu. Järki on jo ajat sitten ilmoittanut oman mielipiteensä mutta sitähän ei itsepäinen kuuntele.
Ihan liian myöhäistä! Roikotit niin pitkään narussa että tunteet tukehtui.
en ole hän sillä käytännössä en ole roikottanut ketään. Minua ei vain ole ollut olemassakaan piitkiin aikoihin. Näkymättömänä poissa silmistä ja poissa tieltä. Minua vain ei yksinkäertaisesti ole
höpsis, siinähän sä selvästi törrötät niinku vapaudenpatsas NYksissä tai ne muut patsaat jossain muualla...en nyt juuri muista missä :)
Oletko sä joku mun kavereista vai? Hitto että kuulostat yhdeltä niistä! En ole hullu mutta..
Voi olla voi olla että en. Muailma on kuules niin pieni paikka että yllätyksiä on. ;) oon tunnistanu täältä jo itsekin joitain vaikka ehä mä hullu oo.
Haittaisiko jos olisin eräs kavereistasi?
Ei tietenkään, vähän vaikuttaa edelleen että saatat olla.
Mutta mä oon ja tunnen teidät kaikki!
keneltä kysyt? :D mä olen jo kavereistani kaksi täältä tunnistanut aikoja sitten joten ei asia mulle uusi ole. oon vain kiltisti venannu koska alkaa teillä sytyttää. :D Myös eräs jonka vähän niinku torjuin viime vuonna kovan riidan saattelemana on täällä mulle huudellu jotain.. Hää on vähän masis tilanteesta. sitä pittee vähä piristää. tietäs vaan miten :( Sitten on joku jonka dna jälkeä täällä en ole vielä saanut täysin selville. Epäilen erästä, mutta hänestä en ole 100 % varma joten en voi sanoa mitään. Ja hälle tämä aloitus.
Mä vaan olen sellanen joka paikan sähkäri joka tuntee paljon väkeä ja jonka ystäviä on paljon suomi24:n käyttäjinä. Treffit puolella on useilla profiileja ja ne loput tykkää muuten vaan pyöriä täällä. Joten en enää ihmettelis vaikka täältä tuttuja bongaisin. (Ennen väitin muuta mutta en enää)