Miksi ihmeessä yksinhuoltajat valittavat etteivät kelpaa seuraksi tai seuraa hakevat valitsevat mieluummin muita kuin yksinhuoltajia. Eikös se perhe ole kuitenkin hieno asia. Allekirjoittanut ainakin olisi tyytyväinen jos saisi yksinhuoltaja naisen mukana valmiin perheen. Vaikeutta tietysti lisää se, kelpaako uusiomies kaikille perheenjäsenille.
Yksinhuoltajista
mortti
112211
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Missä noin viksu mies luuraa?
Ei yksinhuoltajien tarvitse tyytyä hukkapaloihin tai jäädä tuleen makaamaan. Tuommoisista harhaluuloista on aika jo luopua.
Luulenpa että seuraamalla näitä viestejä, missä yh;t ovat sitä roskasakkia ja kaiken normaalin elämän alapuolella.
Täällä todellakin alistetaan nainen niin huonoksi ihmiseksi, että ei mitään tolkkua. On niitä viisaitakin ihmisiä olemassa, mutta kun se negatiivisuus aina polkee kaiken hyvän päälle, niin sitä alkaa jo uskomaankin että niin se on!
Mutta aivan helposti kaikki eivät sitä polkemistakaan hyväksy, on niin hyviä vastauksia tullut että aika monella on todella hyvä itsetunto kaikesta huolimatta, ja niin pitääkin olla. Turha sitä on kenenkään ilkeistä mielipiteistä pahoittaa mieltä.
Fikusti ajattelevat miehet kelpaa aina, mutta mistä niitä löytyy, tuntuu ettei niitä taida kovin montaa olla. Jatketaan etsimistä.
En minäkään voi ymmärtää, miksi yh-naisia pitäisi vältellä. Päinvastoin heillä on todella jalat maassa. On vain ollut aikanaan epäonnea kumppanin valinnassa tai ne ongelmat ovat ilmenneet vasta myöhemmin. Minulle ainakin kelpaa samalla tavalla yh:t kuin muutkin, sillä muut seikathan sen puolin ja toisin ratkaisevat.
...on harvinaisempi, mutta täytyy sanoa että kyllä yksinhuoltajuus on jonkinlainen 'turn-off' ainakin minun näkökulmastani, kun en itse niin lapsista perusta. Miksi ei sama pätisi miehiin. Kyse ei ole siitä että yksinhuoltaja olisi epäkiinnostavampi ihminen, vaan kokonaistilanteesta. Toisaalta tosirakkaus varmaan toisi tilanteen uuteen valoon...
se määrää aika paljon mitä hakee. Itse lapsettomana, mutta lapsista ja nuorisosta pitävänä voisin sanoa, että yksinhuoltajuus on melkein plussaa.
Lapset olen hyvin hoitanut, töissä käynyt, toimeen tullaan omillaan. En valita 'kohtaloa', enkä myöskään mainosta sitä, koska olen huomannut, että yksinhuoltajia pidetään avustushuijareina, laiskureina, yhteiskunnan pohjasakkana. Nykyään on harvinaista tavallinen perhe, jossa on isä, äiti ja lapset, Suomi pullistelee yksinhuoltajia. Olen yksin, mutta ei yksinäinen.
juuh, usein sitä saa olla ennakkokäsityksiä murtamassa!!
miksiköhän luullaan, että yksinhuoltaja olisi jotenkin tollo tai avuton? tai sitten naisena ihan kamala, väsähtänyt tai ruma, jäkättäjä tai riidanhaastaja, asioidenmutkistaja???
jumakeuta, olen ylpeä että olen yksinhuoltaja, teen vuorotyötä, harrastan ja otan osaa yhdistystoimintaan, opiskelen yliopistossa työn ohessa, osallistun lapsen harrastustoimintaan ja koulun ja kodin väliseen yhteistyöhön, ainiin, mähän seurustelenkin, ja suhteet ystäviin ja läheisiin ovat mallillaan.
kyllä se nyt vaan on niin, ettei se lapsen/lasten kanssa jäänyt huoltaja ole se tomppeli... pikemminkin usein vika ex-kumppanissa.
no jaa... kaikkea tapahtuu... mutta kyllä sitä toivoisi ennakkokäsitysten katoavan, ja kunkin ihmisen kohdattavan sellaisena kuin hän on, tutustumalla ja antamalla mahdollisuuksia.
ja jos kuka ihmettelee, miten sitä kaikkea pystyy... ajanhallinta ja organisointikyky on oivallisia välineitä, tahdon lisäksi :)
Omalta osaltani arvostan yksinhuoltajia, sekä kumppania valitessani olen pitänyt ja pidän tärkeänä kummalla lapset erossa ovat jääneet. Tietoinen minäni neuvoo kieltäytymään "seurustelemasta" solmimasta vakavaa suhdetta sellaisten naisten kanssa joilla lapset jääneet isälle. Koska mielestäni yh ovat juuri niitä vastuunkantajia olivat he sitten miehiä tai naisia.
Vähän turhan jyrkkä asenne sulla, vaikka enhän mä tiedä sun taustojasi, mitä on tapahtunut ja miksi. Mutta ottaisitko huomioon, että niin on myös toiseen suuntaan, sä et voi tietää, miksi joku nainen erotessaan on jättänyt lapsensa. Jos sä kieltäydyt seurustelemasta tms. pelkästeen tuolla perusteella, sä saatat kertoa itsestäsikin hyvin paljon: ainakin ennakkoluuloisuudesta ja suvaitsemattomuudesta. Aivan kuin olisi pitänyt jostain löytää jotain, jota voi halveksia itseään enemmään..
En siksi vastaa, että valittaisin vaan siksi, että monet miehet sanovat että joo heippa ja voi hyvin, kun kertoo että on yh-äiti. Näin oli joskus. Minulla asiat on ihan hyvin, pärjään lasteni kanssa, ei tarvitse käydä sosiaaliluukulla ja ruokaa on joka päivä antaa lapsille. Ja yksi fakta-asia vielä: yh-äidilläkin on tunteet ja ne halut, mitä naisilla yleensäkin on, eihän ne ole kadonneet, vaikka avioliitto tms. onkin loppunut, päinvastoin. Siitähän se elämä vasta alkaakin, kun saa valita...