Nyt ymmärrän

Jäin vuosi sitten sairikselle masennuksen vuoksi,lääkkeeksi sipramil.En vaan huomannu kertoo lääkärille että myös juon paljon.Pari viikkoa sinniteltyäni selvinpäin lääkkeen avulla otin kaverin rauhottavat ja lähin baariin,sieltä toiselle kamulle ja kaikki napit kurkusta alas.Heräsin sairaalassa,josta menin Auroran päivystykseen.Olin tarkkailussa vuorokauden,sinä aikana ehdin nähdä suljetulla monta tosi vakavasti sairasta ihmistä,jotka itse halusivat voimakkaan lääkityksen että olisivat olleet pomppimatta pitkin seiniä.Se kauhistutti mua,itse en halunnut mitään,kuitenkin olin erittäin masentunut.Kun pääsin hakijan kanssa himaan,syyllisyys kaatui päälle pahasti,tuntui että hajoan.Silti en sen jälkeen ole tehnyt itselleni pahaa,paitsi juonut kaksin käsin.Olenkin viimein tajunnut että masennukselleni on selkeä syy;alkoholismi.Uskalsin ja sain apua,Nyt yritän päivä kerrallaan sinnitellä perheen ja ystävien tuella.Terapiakäynnit ovat auttaneet myös merkittävästi,vaikka onkin raskasta paljastaa itsestään asioita jotka olis niin paljon helpompi taakseen jättää.Ja aivan kamala oli aa:ssa luukulla kerta miksi on tullut!Mutta sen jälkeen on helpottanut,aloitan kohta uudelleen mas.lääkkeet jotka tietty jätin syömättä vuosi sitten(ei ne mitään auttanu,kato!),kun pysyy selvinpäin niin ne varmasti auttavat osaltaan tän täysin romuttuneen itsetunnon uudelleenrakentamisessa.Nyt kun olen muutamien ystävieni kanssa jutellut asiasta,huomasin etten ole ainoa jolla on tämä tuska,paitsi tässä(kin) asiassa olen kulkenut pidempää polkua.Sanoisin neuvoksi kaikille joita ahdistaa,jos olette itse asian aiheuttanut,niin myöntäkää se rehellisesti hyvät ihmiset,myös itsellenne!Muuten ei oo toivoakaan paremmasta huomisesta!Sitäpaitsi kukaan ei teitä tuomitse jollette itse sitä tee,eivät ainakaan ammattiauttajat ole lynkkaamassa,päinvastoin.Minä ainakin olen oppinut kantapään kautta mikä on loppujen lopuksi tärkeää,mahdollisen tasapainoinen elämä ilman itsevihaa,eikä varmaan ole aina helppoa mullakaan.Rästissä olevia asioita on yhden elämän verran,välillä tuntuu että niiden alle kaatuu(tekis heti mieli mennä baariin),mutta jos joka päivä saa hoidettua edes yhden pienenkin asian tietäen ettei omalla käytöksellään aiheuta lisää ongelmia,niin se kuulkaa tuntuu hyvältä!Joskus se päivä paistaa tähänkin risukasaan,ja uskallan mennä vielä töihinkin,vaikka siltoja on polteltu takana..