Onko kenellekkään tuttua???

Joo, kuuluu pakko-oireisiin. Aamulla tekee mieli katsoa pitkään ja hartaasti hellannuppeja, jotta ovatkohan nuo varmasti nollassa kaikki. Olen saanut itseäni kuriin sillä, että katson kolmesti läpi ja totean, että etköhän jo olisi huomannut, jos hella olisi päällä.

No niin sanon minäkin, mutta en ääneen. Joskus se ottaa niin päähän, kun pitäisi päästä lähtemään, enkä muka ole uskoa, että hella on kiinni. Kerran otin valokuvan nuppinäystä, ajattelin, että jos alkaa hermostuttaa myöhemmin, katson kännykästä.

Oireitani on helpottanut paitsi tuhti järkeily, myös karnosiini ja inositol (Solgarin). Täällä ei kai saisi näin mainostaa, mutta kun kerran puhumme ongelmista, niin kaipa se käy.

Minulla on tosi pahoja oireita. Saatan olla jo toisessa osoitteessa ja lähteä ajamaan 25 km takaisin katsomaan ettei kahvinkeitin jäänyt päälle. Olen kyllä useampia päiviä poissa tavallisesti. Luen ensin kauhutarinoita netissä kuinka keitin sulaa ja kuumentaa koko lähiympäristön. Ovia ja hanoja käyn tarkistamassa vielä varmuuden vuoksi monia kertoja. On niin kuluttavaa.

On todellakin tuttua!! Munkin on vaikea uskoa omia silmiäni, esimerkkeinä juuri mm. herätyskello, hana johonkin lähtiessä ja ovi. Tiskejä pitää oikein jynssätä ja kotoa lähtiessä kahvinkeitin olohuoneeseen, ettei vaan jää johto seinään... Kokeilussa masennuslääke Sertralin, ei ole toistaiseksi ainakaan auttanut. Annosta nostettu jokin aika sitten, kunpa auttaisi. Olen lukenut monien saaneen siitä avun. Ei tullut edes mitään kauheita sivuvaikutuksia, joiden pelossa en meinannut uskaltaa kokeilla.

Toi kuulostaa siis ihan minulta! Minäkään en usko sitä minkä selvästi näen. Iltasin laitan puhelimen hiljaiselle ja sit mä tuijotan sitä merkkiä joka näyttää sen olevan hiljasella vaikka kui monta kertaa. Aina välillä kun tarkastan hellaa niin mä laitan sormen siihen napille ja katon napista nappiin että siin on se nolla ylimpänä. Ja monta kertaa. Sitten vielä monta kertaa katon että ne napit on just siinä asennossa missä pitääkin. Sama tietokoneella, kun poistan historian tai roskakorin niin pitää tarkastaa monta kertaa et se on tyhjä. Että mua vituttaa tällanen.................

Joo, mullakin melkein joka asiassa on tätä käytöstä...... esim, kun olen menos nukkumaan ni sammutan pelit ja vehkeet ja valot. Keittiössä, sammutan seinävalon ja näen et huone on pimeä mut ei, mun pitää tuijottaa sitä lamppua monta kertaa ja suht pitkään ennen kun pääsen pois.

Ja sitten vielä kierrän olkkarin kautta ja katon että onko varmasti kone kiinni, telkka kii ja dvdsoitin kiinni vaik sitä ei ois käytetty koko päivänä......

Hella on paha kieltämättä, jos tiedän etten ole sitä käyttänyt koko aamupäivänä niin silloin ei suurempia ongelmia ole, mutta jos on niin saa kyllä juosta ainakin sen kerran rappukäytävästä takaisin varmistamaan ja silloinkin näkee sielunsa silmin kämpän palavan. Ja onhan tuo herätyskellokin, saa ainakin kaksi kertaa tarkistaa, välillä useamminkin. Muutaman kerran herännyt keskellä yötä vain todetakseen, että on se herätys päällä.

samat ongelma täälläkin; töissä luen samaa ohjetta useita kertoja ja silti en usko, että luin/ymmärsin oikein. Kun jankkaamisen jälkeen saan lopulta työn tehtyä, jää mieleen yhä kaivertamaan; että varmasti siinä nyt kumminkin on joku virhe ja eikun taas tarkastamaan.... :(

Postia lähettäessä katson monta kertaa, että siinä kirjekuoressa nyt varmasti on oikein tiedot ja että oikea lappu menee siihen tarkoitettuun kirjekuoreen... jne. jne....... näitä on loputtomasti. :( Todella ahdistavaa ja aikaa vievää; ihme kun ei ole jo saanut potkuja........

välillä vaivaa kotona hellan ja hanan kanssa; nämä onneksi vähemmän

Minulla on tuo kellon herätyksen varmistaminen myös ja paljon muita vastaavia esim. Rahojen laskeminen järjettömän monta kerta, Oven lukossa olemisen varmistaminen, Sen varmistaminen että laitoin vain yhden välilyönnin, Hellan nappulat, Kaikki asiat missä pitää katsoa montaa asiaa erikseen (esim se hella).

oe voe on kyllä niin tuttua. Joka ilta herätystä laittaessa katson kellonaikaa pitkään ja varmistan että se on oikein. Sit palaan monta kertaa ajanhallintaan ja tarkistan taas saman jutun uusiks....mooooonta moooonta kertaa :D sit känny pöydälle, menen makaamaan, sit nousen ja taaaaas tarkistan monta kertaa. Totean ääneen, että on on on päällä.. herättää herättää.. on.. on :D yöllä herään joka kerta ainaki pariin otteeseen tarkistamaan herätystä. Pesukoneen hana ku kiinni laitettu ni sama juttu että tarkistan off off off kiinni on :D sit vielä hanasta kiinni ja varmistus off off off. Kiinni on. Hellan kanssa nolla nolla nolla... nolla nolla nolla nolla... ja taas uudestaan.. koti-ovi kiinni kolahtaa, siihen nojaan ja lasken ääneen yks kaks kolme kiinni on... on on on... :D ARG!

Kiva kun jaatte kokemuksianne! Aiemmin mainitsemieni lisäksi yleisen pesuhuoneen koneella pestessä tarkistan että on varmasti 60astetta, lopetettuani tuijotan onko hana nyt aivan varmasti kiinni, koneen luukku auki ja valot sammutettu. Töissä häiritsee eniten, pelkään tekeväni jotain väärin ja on vaikea uskoa silmiäni. Pää suorastaan välillä jumittaa töissä tarkistellessani. Sitten tunnen itseni hölmöksi ja häpeänkin välillä käytöstäni. Turhat tarkistelut hidastavat pahasti työntekoa. Tyhjät kirjekuoret on tietenkin revittävä auki että varmistuu ettei sisälle vaan jää jotain tärkeää. Ovia tietenkin on muutama kerta aina kiskottava tai työnnettävä kun käyn jossain. Epäilen muuten rikkoneeni aiemmin hanani itse kun lähti koko vipu irti... Mutta kun halusin vaan ennen töihin lähtöä painelemalla ihan vaan TARKISTAA ettei vaan jää vesi valumaan. Eihän nyt tokikaan silmiinsä voi luottaa. :) Onneksi korjaaja ei kysynyt miten hajosi, olisi pitänyt vähän narrata.

Onko kukaan saanut apua lääkkeistä, terapiasta, tai jostain muusta tähän rasittavaan tarkistuspakkoon ja ahdistukseen? Itse otan rauhoittavia harvakseltaan kun olo käy ihan kamalaksi, mutta eihän niitäkään voi koko ajan popsia. Syksyllä yritän päästä kognitiiviseen psykoterabiaan.
Tympii ihan hirveästi tämä sama paska vuodesta toiseen.... pakkohan tästä on jotenkin päästä eroon?? Ois niin ihanaa nauttiakin joskus elämästään murehtimatta ihan täysin turhia juttuja.

Monia on masennuslääke auttanut, olen löytänyt monta sellaista juttua netistä. Etsi vaikkapa pakko-oireinen häiriö Sertralin.

Totta, kiva kuulla että ei ole ainoa joka ei silmiäänkään usko..... tai eihän se siis kiva oo vaan.... juu nou?

Aina pitää munkin työntää/vetää sitä ovea että varmasti on kiinni. Kun sammutan valot niin pakko hinkata sitä valokatkaisijaa jonkun aikaa ennenkun saan sormet irti siitä..... Vaikka näkis katkaisijasta et valot on pois ni ei auta, pakko kattoo lamppua.

Ja sitten juomalasin/kaukosäätimen/muun esineen laittaminen pöydälle/hyllyyn.......
Täytyy kolauttaa/paukuttaa sitä että se varmasti osuu sinne "oikella" tavalla...... :(

Onpas "mukava" lukea, että niin monella muullakin näyttää olevan tätä, itse olen ainut tuttava piiristäni jollai kyseine ongelma on. Ja tosiaan kaikki löytyy, hella,valo katkaisijat, hanat, herätyskello ja puhelin äänettömällä toljottamista, ulko-ovi!

Mutta tosiaa itse sain sertralinin kun minulla oli kaikki vielä HALLINNASSA tähän hetkeen verrattuna, eli tarkastin hellan ja ulko-oven AINOASTAAN! ja silloin se tuntui kamalalta ja aloitin lääkityksen ja terapian.... ei ollut apua. Nyt tuntuu että tarkistuksen kohteita tulee vain lisää lisää ja lisää koska annoin sille liikaa huomiota alussa.

Joten en suosittele itse ainakaan lääkitystä, toimintaterapiasta voi hyvinkin olla apua. :)

Näyttääpä se tämä kesälomakin taas menevän "mukavasti" pieleen, kun työasioita tarkistelee ja mahdollisia virheitään pohtii jatkuvasti näin kotonakin. :( :( :(

Mulla ei pitäisi olla mitään nettiyhteyttä kotona kun tämä vaan lisää mahdollisuutta tarkastaa työhommia kesälläkin ja tarkistelu sit lisää ahdistusta ja se taas tarkistelua... loputon suo :(

Todella masentavaa kun ei osaa nauttia elämästä vaan jatkuvasti vaan murehtii kaikenlaista joutavaa ja aikaa kuluu saman asian tarkisteluun sekä ohjeiden yms. uudelleen lukemiseen kun ei tosiaan usko lukeneensa oikein....

Hei!
Luin kirjoituksianne. Mun tuli suurimmasta osasta vastauksista ja kertomuksista mieleen, että kyseessä ei suinkaan ole sairaalloinen oire, vaan olette yksinkertaisesti tarkkoja ja huolellisia persoonallisuuksia, joka on pelkästään positiivinen ominaisuus.
Se, minkä laiseksi "jankkaamiseksi" se hellojen ja valojen ym tarkkailu ja varmisteleminen menee määrittelee onko se pakko-oire.
Itsekin varmistelen asioita, mutta olen kokenut sen vain hyväksi piirteeksi.

Niin, missä menee tarkkuuden ja neuroottisuuden raja? Kyllä sen toisaalta tietää ja tuntee, milloin pakkomielle saa vallan – tämä siis, jos oloaan ja tekemisiään tarkkailee. Väittäisin näin.

Itse olen tullut joka tapauksessa siihen lopputulokseen, että jos minulla ei olisi OCD:ta, olisin todennäköisesti tarkka ja tunnollinen ihminen. Todennäköisesti. On vaikea sanoa, mikä on henkistä, mikä fyysistä. Kropasta on moni asia kiinni, tässä tapauksessa lähinnä aivoista – ja sitten taas toisaalta ei ole.

Terveisin,
eom
http://www.ocd-foorumi.com

No, mä kyl olen yleensä tarkka ja huolellinen, mut mulla kyl menee ihan "överiks" toi valojen kyttääminen ku pimeetä lamppua pitää tuijottaa että onx se ny varmasti sammutettu........ valokatkaisijaa pitää hiveltää että se varmasti on asennossa jossa kuuluukin. Töllön kuvaruutua pitää tuijottaa tosi tarkkaan että se varmast on sammuksissa.
Ja v u ku katon et onko posti tullu, ni enhän mä usko sitä. Mä vaan tuijotan sitä lattiaa oven eessä jos se on tyhjä tai olen ottanu postit, ni "tarkastan" että otinko varmasti kaikki: otin postit, ei näy enää mitää, mut pitää vaan kattoo ku en luota silmiini........ siis ihan perseestä tällainen.... :(

Lueskelkaas neuroottiset kohtalotoverini kirjaa Kerrasta poikki. Siinä on vinkkejä, miten oireista voisi ehkä päästä eroon. Vielä kun saisi aikaiseksi kokeilla jotain pientä muutosta...

Pakko-oireet ja neuroottisuus on minulle vaan yksi "oire" tällä hetkellä, mutta siitä on tuntunut tulevan aika hallitseva ja juuri kuin joku sanoikin, niin tarkistamisen kohteita tulee vaan koko ajan lisää ja lisää. Välillä myöhästelen töistä, kun en ole varannut riittävästi aikaa tarkisteluun ja pääsen lähtemään myöhässä kun piti tarkistaa niin monta juttua.

Yleisimmät on juurikin sähkölaitteet, vesihanat, johtoja ei saa olla seinässä (tässäkin outoa on, että jotkut johdot ei haittaa, kuten tv, pakastin, valaisimet, mutta kahvinkeitin ja vedenkeitin pitää olla pois seinästä, samoin fööni), hella, huonekalut tai verhot ei saa koskea pattereihin, valot pois päältä, ulko-ovi, parvekkeen ovi ja lisäksi tarkistan onko ikkunat varmasti kiinni, koska pelkään, että jäävät auki ja kissa pääsee niistä ulos.

Se kuulostaa juurikin tutulta, että näkee sielunsa silmin kämpän palavan tai alkaa miettimään sitä tunnetta kun tulee kotiin ja huomaa ikkunan olevan auki ja kissa on hukassa ja pudonnut siitä ikkunasta. Tuntuu, että tämä on itsellä pääosin lähtöisin juuri siitä huolesta ja murheesta ja siitä stressistä kun on täysin vastuussa omasta asunnostaan ja elämästään ja se on tosi iso vastuu.

Lobotomialla on saatu vaikeissa OCD-tapauksissa apu ainakin Ruotsissa, raportoidaan tiedejulkaisuissa.

Jatkuva tsekkailu ja epäusko silmien näkökykyyn kielii alkavasta kaihista. Se voi alkaa jo nuorellakin iällä. Kaihi oireilee siten, että näkökentää hämärtyy ja väreilee, tarkkanäkö jää pois. Silmiä on siristeltävä eikä sekään auta. Hyvät lasit auttavat jonkin aikaa mutta kaihin edetessä on edessä leikkaus joka parantaa kaihin 100 %:sesti. Usein edes laseja ei enää tarvita edes lähityöskentelyyn.

Yllättävää kyllä, silmälääkäri voi auttaa OCD:sta pois.