Oon 30 kymppinen surkimus. Pohja on tainnut tulla vihdoinkin vastaan. Onhan tässä tätä elämää vastaan jo hemmetin pitkään tullut taisteltua, ihan turhaan. Voimat on ihan loppu. Tää elämä ei vaan oo minun juttu, en osaa enkä pärjää.
7-8 vuotta velkahelvettiä takana, jossa myös puolisoni sopassa mukana. Minä sössin asiat ajat sitten, eikä tästä pääse pois, koskaan eikä ikinä. Syyllisyys loputon ja valtava. Minä siis en töissä pysty käymään, masennus, paniikkihäiriö, ahdistuneisuushäiriö jne, yhtä helvettiä....aina. Millekkään eläkkeelle en pääse, kun missään ei myönnetä että olen sairas. Minä sen myönnän, olen vakavasti sairas reppana. Rahaa ei ole koskaan mihinkään kivaan, tosin ihan sama, en minä edes keksisi mitään kivaa.
Kaikki lähti sairauspeloista, aloin ramppaamaan jatkuvasti lääkäreillä kaiken maailman tutkimuksissa. Minulla oli/on valtavasti erilaisia fyysisiä oireita, niitä on ihan loputtomasti, aina löytyy lisää uutta oiretta kulman takaa, ja aina niitä on pelättävä. Yhtä helvettiä. Niitä lääkärikäyntejä sitten kustannin vipeillä ja millä lie. Myöhemmin keksin vielä hankkia peliongelman, ja syvensin helvettiäni entisestään. No menneitä, mutta en anna anteeksi noita mokiani koskaan, enkä edes halua.
Häpeän ulkonäköäni ihan jumalattomasti. Ennen kaikkea hampaitani, hyi saatana. Viimeeksi käynyt hampilääkärissä 12 vuotta sitten. Yhden kerran nyt käynyt, yhtä helvettiä kun siinäkin iskee paniikki.....sen takia siis siirtänyt asiaa. Mietin hampaitani monta tuntia päivässä. Mielestäni saan tekarit, vaikka lääkäri sanoi että noista vielä pitäisi jonkinlaiset palikat saada. Pakko ajatuksia, junnaa junnaa...
Olen juoppo. Tottakai, kuinkas muutenkaan. Olut maistuu, on maistunut jo vuosia. Se onkin elämäni ainut ilo, voi kunpa voisi tissutella olusta vaan kaiket päivät, mutta eihän sitä voi. Pitää esittää muille että mikäs tässä ollessa, hommat luistaa kuin rasvattu saatana.
On niin paljon muitakin kroonisia ongelmia, ei vaan saa yhtä ainutta asiaa parempaan päin, ei koskaan. Kaikki junnaa paikallaan. Aina herää itku kurkussa samaan oksettavaan murheiden täyteiseen päivään.
Olen kamalan uupunut. En jaksa enää. Mitä tässä enää voi tehdä???
Ei jaksa taistella elämää vastaan
53
1393
Vastaukset
- fdrgtyhujikl
lenkillevitamiinithyväunirytmijaruokavalioblaabaalblööblööblöö, joko oot muka yks niistä "no mitä minä suren, minähän oon vahva!!!!!" ja lähdet juoksemaan portaita kuin roky ja taistelet kuin masennusta ei ole ollutkaan, ihan kuin se olisi mahdollista, tai sitten ei YHTÄÄN MITÄÄN
- Mätäsuu
Noita rocky hetkiä tulee joskus harvoin, ajatuksen tasolla ne vaan tuppaa jäämään. Valitsen sitten tuon ei yhtään mitään. Tuttu ja turvallinen.
- fdrgtyhujikl
Luulitko että sulla oli valinnanvaraa? Ei kellään ole.
- Vahvempi usko
Pyydä apua Jumalalta. Hyväksy totuus, että ihmisarvo ja elämänarvo eivät ole varallisuudesta riippuvaisia.
Etene pienin askelin, tee joka päivä jotain raha-asioiden ja kuntosi parantamiseksi. On ihan ymmärrettävää, että haluaisit kaiken kerralla kuntoon, mutta usein vain pienet askeleet auttavat. Jos pysyt suunnitelmassa, asiasi voivat olla huomattavasti paremmin jo muutaman vuoden sisällä.
Aloita lopettamalla alkoholinkäyttö. Siitä saat parannusta jo terveyteesi ja jokapäiväiseen rahatilanteeseesi. Hae apua, jos et omillasi siihen pysty. Ongelmat voivat alkaa yhdestä syystä ja jatkua ja pahentua toisesta syystä; todella usein varsinkin suomalaisilla se toinen syy on alkoholinkäyttö. '
Esimerkki: mies tulee aviopuolisonsa jättämäksi; hän on surullinen ja masentunut avioerosta; mies alkaa käyttää alkoholia; kymmenen vuoden kuluttua mies on rappioalkoholisti; jos mies ei olisi alkanut ryypätä suruunsa ja masennukseensa, hän olisi kymmenen vuoden kuluttua jo päässyt yli avioerosta ja olisi mahdollisesti löytänyt uuden puolison sekä mielekkään harrastuksen, mutta pulloon tarttuminen esti kaiken hyvän tapahtumisen kymmenen vuoden ajan.
Laita säästöön kaikki rahat, jotka jäävät käyttöösi oluen ostamisen lopetettuasi. 1-2 vuoden kuluttua voit hankkia niillä jotain, jolla kohentaa esim. ulkonäköäsi.
Rukoilen puolestasi. - Mätäsuu
Ihmisarvo on nimenomaan suoraan verrattavissa varallisuuteen, niin se vain on. Raha on se ykkösasia tässä maailmassa, joka muuta väittää narraa. Kaikki mikä ei tapa ongelmat juurtaa juonensa rahan puutteesta. Kuoloa ei onneksi euroilla voi juksata, ainoastaan pitkittää. Ja jumaliin en usko, olen entinen uskovainen, nyk ateisti. Puolestani saa kuitenkin rukoilla, eihän sitä mitään varmuudella voi tietää :)
Mutta kiitos oikeasti kun vastasit. Täytyy ihan miettiä tuota vakavasti jos tosiaan pitemmän päälle olisi parasta kaikin puolin kaikille jos pistäisin korkin kiinni, ainakin siinä sitä rahaa säästyisi. Se vaan kun tuntuu olevan ainut " ilo" mitä minulla on. En ole mikään rappiojuoppo, mutta kuitenkin.
Olen vaan täysin totaalisen lopun uupunut selviytymään päivästä ja vuodesta toiseen. Kaikki haaveet, halut, on mennyt. Ei mtn odotettavaa, kuin se sama murheen täyttämä päivä. Olisi varmaankin positiivista jos joskus edes saisi nukuttua, mutta ei, aivot murehtii, ei lepoa.- Vahvempi usko
"Ihmisarvo on nimenomaan suoraan verrattavissa varallisuuteen, niin se vain on. Raha on se ykkösasia tässä maailmassa"
Mitä tarkoitat tällä? Toimiiko tämä maailma sinun mielestäsi totuudenmukaisesti, niin että tämän maailman viestit ihmisarvon perustasta ovat luotettavia ja että niille sitä myöten kannattaa rakentaa oma käsitys ihmisarvosta?
Olen nimittäin itse tullut aivan toiseen johtopäätökseen. Minä näen sen niin, että tämä ihmisten maailma on valheellinen ja sen käsitykset täysin vääristyneet. - Mätäsuu
Vahvempi usko kirjoitti:
"Ihmisarvo on nimenomaan suoraan verrattavissa varallisuuteen, niin se vain on. Raha on se ykkösasia tässä maailmassa"
Mitä tarkoitat tällä? Toimiiko tämä maailma sinun mielestäsi totuudenmukaisesti, niin että tämän maailman viestit ihmisarvon perustasta ovat luotettavia ja että niille sitä myöten kannattaa rakentaa oma käsitys ihmisarvosta?
Olen nimittäin itse tullut aivan toiseen johtopäätökseen. Minä näen sen niin, että tämä ihmisten maailma on valheellinen ja sen käsitykset täysin vääristyneet.Tarkoitan sillä sitä mihin johtopäätökseen olen tullut vuosien kuluessa. Joskus nuornapoikana sitä toivoi että täällä pärjää kaikenlaiset yksilöt, ihan tavalliset tallaajat, ja sitten vähän erilaisetkin. Ihan niinkuin sinä, tämä maailma on vääristynyt, täysin samaa mieltä. Siis juuri sen takia kärsin, osittain. Erilaisuutta ei todellisuudessa hyväksytä, pääpaino on tilien saldoissa, ja jos hyvin käy nimi löytyy sieltä vuosittain julkaistavalta eniten ansanneitten listalta.
Pointtini siis tuohon että raha on kaiken perusta.....perustuu kokemuksiin tästä elosta täällä. Ihminen voi olla kuinka paska tahansa, jos sillä on rahaa.....no problem. Ihminen voi olla kuinka hyvä tahansa, ei rahaa....problem. Kyse on aina rahasta loppupeleissä. Se on väärin ja kamalaa. Niin se hyvinvointi suomifinlandia vaan
toimii. Itse olen aina elänyt rakkaudesta, mutta eipä ole toiminut.... - Vahvempi usko
Mätäsuu kirjoitti:
Tarkoitan sillä sitä mihin johtopäätökseen olen tullut vuosien kuluessa. Joskus nuornapoikana sitä toivoi että täällä pärjää kaikenlaiset yksilöt, ihan tavalliset tallaajat, ja sitten vähän erilaisetkin. Ihan niinkuin sinä, tämä maailma on vääristynyt, täysin samaa mieltä. Siis juuri sen takia kärsin, osittain. Erilaisuutta ei todellisuudessa hyväksytä, pääpaino on tilien saldoissa, ja jos hyvin käy nimi löytyy sieltä vuosittain julkaistavalta eniten ansanneitten listalta.
Pointtini siis tuohon että raha on kaiken perusta.....perustuu kokemuksiin tästä elosta täällä. Ihminen voi olla kuinka paska tahansa, jos sillä on rahaa.....no problem. Ihminen voi olla kuinka hyvä tahansa, ei rahaa....problem. Kyse on aina rahasta loppupeleissä. Se on väärin ja kamalaa. Niin se hyvinvointi suomifinlandia vaan
toimii. Itse olen aina elänyt rakkaudesta, mutta eipä ole toiminut...."Kyse on aina rahasta loppupeleissä. Se on väärin ja kamalaa."
Mutta miksi sitten luottaisit ja perustaisit oman ajatus- ja arvomaailmasi sille?
Itselläni se menee niin, että kun havaitsin tämän maailman ajattelun olevan väärä, lakkasin luottamasta siihen.
- Mies 25
Joo kyllä tässä olisi tehnyt mieli ottaa itseltään nirri pois jo monta vuotta sitten mutta kun ei perkele vieköön saa sitäkään aikaiseksi. Joutuu vaan loputtomasti kärsimään ja monille eri ihmisille esittämään että asiat on hyvin vaikka ne ei todellakaan ole hyvin.
- Äiti50
Hei Mies 25, olen itse kohta 50 v. äiti ja menetin oman ainoan poikani (25v.) tämän vuoden alussa, lapseni teki itsemurhan. Syytä en tule koskaan tietämään. Lapseni ei kertonut syvempiä tunteitaan minulle vaan piti kaiken salassa omassa sisimmässään ja esitti ulospäin että kaikki oli hyvin. Miksi hän ei tullut minulle puhumaan ongelmistaan? Tätä kysyn itseltäni joka päivä, olisin varmasti auttanut häntä kaikilla mahdollisilla tavoilla jos olisin tiennyt. Tunnen itseni todella huonoksi äidiksi kun en osannut lukea häntä. Sinulla on vanhemmat/isovanhemmat joille voit kertoa surusi ja murheesi. Vanhemmat eivät ikinä käännä sinulle selkääsi jos avaudut heille, toki me joskus saatamme korottaa ääntä mutta lapsi, vaikkakin aikuinen on meille kaikista tärkein. Ole kiltti ja kerro murheesi jollekkin, sinua autetaan aivan varmasti. Mikään asia maailmassa ei ole niin pahasti pielessä että sinun pitäisi riistää itseltäsi henki, älä poika rakas tee sitä!
- LiianAikaisinKasvanu
Äiti50 kirjoitti:
Hei Mies 25, olen itse kohta 50 v. äiti ja menetin oman ainoan poikani (25v.) tämän vuoden alussa, lapseni teki itsemurhan. Syytä en tule koskaan tietämään. Lapseni ei kertonut syvempiä tunteitaan minulle vaan piti kaiken salassa omassa sisimmässään ja esitti ulospäin että kaikki oli hyvin. Miksi hän ei tullut minulle puhumaan ongelmistaan? Tätä kysyn itseltäni joka päivä, olisin varmasti auttanut häntä kaikilla mahdollisilla tavoilla jos olisin tiennyt. Tunnen itseni todella huonoksi äidiksi kun en osannut lukea häntä. Sinulla on vanhemmat/isovanhemmat joille voit kertoa surusi ja murheesi. Vanhemmat eivät ikinä käännä sinulle selkääsi jos avaudut heille, toki me joskus saatamme korottaa ääntä mutta lapsi, vaikkakin aikuinen on meille kaikista tärkein. Ole kiltti ja kerro murheesi jollekkin, sinua autetaan aivan varmasti. Mikään asia maailmassa ei ole niin pahasti pielessä että sinun pitäisi riistää itseltäsi henki, älä poika rakas tee sitä!
Mulle ei ole ainakaan puhuminen auttanu ikinä, vaikka kaiken kertonu. Ei se tuo voimaa taistella. Ei varsinkaan vanhemmille ihmisille puhuminen. Mitä vanhempi, sen huonommin on oppinu, koska maailma kehittyy kokoajan huikeaa vauhtia ja liian vanhat asiat ja ihmiset on liian kehittymättömiä tähän maailmaan. Sitä pitää ollan samanikäinen todella hyvä kaveri, että se auttaa. Itse voi myös itseään auttaa, mutta jos ei kykene näihin kahteen, kyllä se on toivoton tilanne.
- Mies 25
LiianAikaisinKasvanu kirjoitti:
Mulle ei ole ainakaan puhuminen auttanu ikinä, vaikka kaiken kertonu. Ei se tuo voimaa taistella. Ei varsinkaan vanhemmille ihmisille puhuminen. Mitä vanhempi, sen huonommin on oppinu, koska maailma kehittyy kokoajan huikeaa vauhtia ja liian vanhat asiat ja ihmiset on liian kehittymättömiä tähän maailmaan. Sitä pitää ollan samanikäinen todella hyvä kaveri, että se auttaa. Itse voi myös itseään auttaa, mutta jos ei kykene näihin kahteen, kyllä se on toivoton tilanne.
No eipä ole minuakaan puhuminen auttanut vaikka olen murheeni kertonut läheisilleni ja myös terapeuteille.
- huoooooh
Tätä ketjua lukiessa tuli mieleen, että mitä jos se oikeasti on niin, että mitään ei ole tehtävissä? Mitä jos sellainen ihminen, joka on masentunut, pahoissa talousvaikeuksissa, vailla elinvoimaa ja elämänsä tarkoituksettomaksi kokeva, ei yksinkertaisesti voi valita toisenlaista elämää? Mitä jos sellaisen ihmisen elämä tulee vain aina olemaan voimatonta paikallaan röhnöttämistä?
Itselläni on keskeisenä ongelmana vähäenergisyys, joka on synnynnäistä. Ennenvanhaan tätä synnynnäistä ominaisuutta kutsuttiin flegmaattisuudeksi. Energiaa on käytössä hyvin niukalti. Olen kymmenisen vuotta miettinyt, että huomenna olen voimakkaampi, kun nukun kunnon yöunet ja käyn kävelyllä ja syön monipuolisesti jne jne, mutta niin sitä vaan tässä vielä röhnötetään, flegmaattisena ja uneliaana.
Itse en edes käytä alkoholia, en valvo öitä, en tupakoi ja muutenkaan elintavoissani ei ole motkottamista, vaan minulla tämä on oikeasti synnynnäistä, tahatonta. En ole valinnut tätä.- heihelikopteriiiiiih
Jotain vitamiininpuutosta / muuta elimistöongelmaa voi olla. Joku vika kun löytyy, sen korjaus saattaa korjata kaiken.
- Mätäsuu
Minäkin olen ollut väsynyt niin kauan kuin muistan, ihan lapsesta saakka. Olen kärsinyt jatkuvasta huimauksesta ja ilmeisesti aivosumusta 20 vuotta. Olo on vetämätön aina, teki tai oli tekemättä. Olen myös todella väsyneen ja sairaan näköinen, nukkui tai ei. Tämäkin masentaa ja hävettää entisestään.
- Vettä ja labraan
Terveyskeskukseen, laboratoriokokeisiin.
Raudan puutosta ?
Kunnon ruokaa, ja juo vettä, kylmää raikasta vettä hanasta 1,5 litraa päivässä.
Tehoaa yllättävän nopeasti.
Olet hyvän terveyden arvoinen. - Anonyymi00052
Jepjep. Vastaan itselleni että edelleen sama tilanne 12-vuotta myöhemmin.
- Anonyymi00054
Anonyymi00052 kirjoitti:
Jepjep. Vastaan itselleni että edelleen sama tilanne 12-vuotta myöhemmin.
Itsekkin ollut masentunut jo varmaan 20 vuotta eikä tilanne ole muuttunut siitä miksikään.
Masentunut Mies
- korkki kiinni
" Vanhemmat eivät ikinä käännä sinulle selkääsi jos avaudut heille, toki me joskus saatamme korottaa ääntä mutta lapsi, vaikkakin aikuinen on meille kaikista tärkein."
Et oo sitten vissiin koskaan kunnolla törmänny näihin pedofiili insesti vanhempiin,
niitäkin kun on jotka hässii omia pentujaan. Menepä tällaiselle vaikkapa nyt
isäukolle pentuna avautumaan et miks sun pirun sairaan otuksen piti mennä mua
sössimään sillä tavalla, se kuule - ei ainoastaan käännä selkäänsä - vaan tekee susta välittömästi vihollisensa numero yksi, mitä se sitten mitä erinäisemmin
keinoin alkaa painaa lyttyyn, tuhota.
Muuten tuo alkoholijuomien säännöllinen killittely pitkiä aikoja jatkettuna, kun
siitä tulee elämäntapa, se aiheuttaa myös uniongelmia ja monia muitakin
terveydellisiä vaivoja.- HyväLaatuinPedofilia
No voi että kun semmosia pitää olla. Ne tekee vaan ikäeron viattomien ihmisten välillä epämukavammaksi ja maailma pysyy sulkeutuneena.
- Mätäsuu
Pedofiilit pitäisi tappaa, mielelllään pahasti kiduttaen.
- Mätäsuu
Tulipas sanottua pahasti, muuta en tiedä kuin sen että elämä on yhtä helvettiä. Tääkin päivä huhhuh että on paha olla. Kävin eilen taas höpisemässä mielenterveystoimistolla, on se vaan jännä kun siinä tilanteessa sitä on aina niin positiivinen olevinaan. Mikäs tässä ollessa, ongelmia on, mutta niitähän on kaikilla, kyllä tästä vielä noustaan plaaplaaplaa.
- kiinnostaa.....
"Tääkin päivä huhhuh että on paha olla."
Kuvaile tarkemmin ja omin sanoin, mitä tarkoitat sillä, että on paha olla.
P.s. Tiedän ton ilmiön, että ammattiauttajan pakeilla on aina positiivisempi. Olen itse psykiatrin ja psykologin luona ollut suorastaan täydellinen kansalainen: sosiaalinen, optimistinen, aktiivinen, kohtelias, välkky jne jne. Kai sitä on jotenkin ohjelmoitu aina antamaan itsestään paremman ja terveemmän kuvan kuin mitä onkaan, ainakin tuntemattomille tai vieraammille ihmisille. Varmaan joku evoluutiopsykologinen juttu. - Mätäsuu
Siis tuntuu että musertuu kaikkien huolien alle. Mieli pomppii huolesta toiseen tauotta. Ei saa hetken rauhaa ajatuksilta. Tällä hetkellä on mielessä kolme eri teemaa.....huonot hampaat, naamassani oleva ruma luomi, raha-asiat.
Esim, Ensin kelaan hampaitani, jotenkin saan itseni puhuttua ympäri että kyllä ne vielä saa kuntoon. Välittömästi alan miettiä seuraavaa ongelmaa, olkoon se nyt vaikka se luomi. Puhun taas itseni ympäri, siinähän se on aina ollut, tuskinpa se nyt syöväksi on muuttunut jne. Sitten tulee rahatuskat, lasken laskuja, tarkistelen, varmistelen. Sitten koko homma alkaakin alusta. Ja tätä pyöritän sitten koko päivän, ja olo on tosi tuskainen. Ja tätä on jatkunut niin kauan kuin muistan, viimeset 10 vuotta on ainakin ollut tätä jatkuvaa jankkaamista.
Eikä kyse ole siitä vaikka olisi mikä hollywood hymy, tai miljoona tilillä......aina on jotain vetvottavaa, aina. - Mätäsuu
Kyse ei siis ole siitä että elämäni olisi jotenkin keskivertoa hankalampaa. Ongelmani on kaikki jotenkin aina ollut ratkottavissa. Pikkuvikoja mitkä saa päässäni valtavat mittasuhteet. Kaikki pelottaa niin saakelisti. Ja vielä aikuinen ihminen, kuin vapiseva pikku pupujussi perkele.
- Pelkoa
Nuo pelkotilat ovat pirullisia. Minä kanssa olen alkanut kärsimään niistä enemmän 30-vuotiaana. Helvetillinen tila kun tosiaan pahimmillaan iskee tärinävaihe julkisella paikalla.
Aina ei ole ollut näin, vaan välillä ollut parempaa ja jopa ihan erilaista aikaa elämässä, mutta nyt on pelätty, ja jos ei ole aihetta, on pelätty silti. - Mätäsuu
Pelkoa kirjoitti:
Nuo pelkotilat ovat pirullisia. Minä kanssa olen alkanut kärsimään niistä enemmän 30-vuotiaana. Helvetillinen tila kun tosiaan pahimmillaan iskee tärinävaihe julkisella paikalla.
Aina ei ole ollut näin, vaan välillä ollut parempaa ja jopa ihan erilaista aikaa elämässä, mutta nyt on pelätty, ja jos ei ole aihetta, on pelätty silti.Pirullisia on, ei voi muuta sanoa. Piinaavia. Sitä on koko ajan ikäänkuin valppaana kohtaamaan seuraavaan esteen, ja sieltähän se sitten aina tuleekin. Vaikka olisikin asiat edes kohtuu hyvin joskus ( en kyllä muista milloin olisi ollut), sitä ei enää osaa rauhottua ja nauttia mistään. Pitäisi saada palautua, levätä.....mutta kun pelkää koko elämää niin sellaista mahdollisuutta ei vain tule.
Jos joku pelkää kuollakseen hämähäkkejä, sitten tämä suljettaisiin loppuelämäksi pieneen häkkiin mikä on täynnä hämyreitä, eikä siihen koskaan tottuisi, ja niitä hämyreitä ahtautuisi sinne häkkiin joka päivä lisää. Et pääse pois, koskaan. Surkea vertauskuva, mutta yhdelle hämyripelkoiselle yritin selittää omaa tilaani jotakuinkin noin.
- Sinä onnistut
Hammaslääkäripelkoon saat apua, kun kerrot h.lääkärille.
Kyllä ne keinot keksii !
Hengität syvään ja ajattelet elämäsi parhaita hetkiä..
Ajattele, miten mahtavaa on hymyillä leveästi hoidetulla hammasrivillä.
Jatka, älä luovuta kesken, siinä onnistujan resepti ! - kirjoittelehan lisää
On hyvä että voit kirjoitella nimettömänä ja pukea sanoiksi pahaa oloa ja ongelmia. Kun luin tekstiäsi, tuli mieleen, että pelkäät koko ajan jotain - elämää. Nuorena sinua on vaivannut kuolemanpelko. Siitä kielii tuo jatkuva sairauksien etsiminen ja juokseminen lääkäreillä. Taustalla lienee sama menehtymisen pelko vieläkin. Yrität paeta levottomuuttasi miettimällä pienempiä ongelmia: hampaat, ryyppäämällä, pelaamalla.
Kerroit joskus uskoneesi, mutta nyt olet ateisti. Anna kuitenkin vapauden muistaa rukoilla. Sekin on hyvä asia, että jos ei itse jaksa uskoa niin heittää kysymyksen itselleen sinne jonnekin Suuremmalle.
Se, että raha ja sen jumaloiminen ja perässä juokseminen on kyllä täysin itsenä pettämistä. Ei kannata mennä tähän massautopiaan. Rahaa tarvitaan elämiseen ja hyvä on oppia käyttämään sitä niin, että selviää ja riittää, mutta miksikään elämän tarkoituksen ja sisällön takaajaksi siitä ei ole.
Kerrot, ette voit puhua avoimesti todellisista ongelmistasi mielenterveystoimistossa. No silloin ei ole käynneistä paljoa apua. Enemmän varmaan saat jopa kirjoittamalla näin, mitä mieli kysellä hetkellä antaa. Toivon, että kirjoittaessa saat hyödyllisiä oivalluksia, miten alkaa luotsata asioita. Ainakin alkoholin käytön voisit lopettaa, alkaa säästämään.
Pitkään uskossa olevana voin vakuuttaa sinulle, että Korkein on sinunkin päiviäsi tänne aivoittanut. Voi kun voisit jättää nuo turhat murheesi, elämän ja kuoleman pelkosi Hänen huomaansa. Emme pysyt tekemään mitään elämämme pitentämiseksi, mutta lyhentää sitä kyllä voimme.
Tarvitset pysähtymistä, hiljentymistä: lopeta poukkoileminen sinne ja tänne. - Mätäsuu
Kiitos vastauksestasi :) osui ja upposi.
- Mätäsuu
Nytkin on mennyt 4 päivää ihan paniikissa. Toisaalta vaihtelua huolenaiheisiin, ei paljon rahat ja hampaat juuri kiinnosta, kun pelkään että hengenlähtö on käsillä...
Toista pohjettani on vaivannut jokin nämä neljä päivää. Sinne välillä tuikkii oudosti, kuin joku sähköisku menisi, kestää sekunnin. Noh menin idiootti sitten googlettamaan....veritulppa, mikäs muukaan. Tässä minä makaan kun en uskalla liikkua, pelottaa. Tosin selkäkin on reistaillut,ja kaikenlaista oiretta se on aina jalkoihini tehnyt, mutta tää hermotuikkaus tunne pohkeessa onkin uusi. Ei tästä tule mitään : (
Ja tosiaan " kirjoittelehan lisää", kyllä ensimmäinen pelkoni oli kuolemanpelko. Muistan sen hetken kun tajusin joskus kuolevani, se iski ja lujaa. Olin 11 vuotias. Kunpa vanhempani olisivat tarttuneet asiaan enemmin. Muistan vain valvoneeni öisin paljon, mietin kuolemaa, avaruutta jne, ja minua ahdisti niin maan perhanasti. - kärsimyksen tie
Mätäsuu kirjoitti:
Nytkin on mennyt 4 päivää ihan paniikissa. Toisaalta vaihtelua huolenaiheisiin, ei paljon rahat ja hampaat juuri kiinnosta, kun pelkään että hengenlähtö on käsillä...
Toista pohjettani on vaivannut jokin nämä neljä päivää. Sinne välillä tuikkii oudosti, kuin joku sähköisku menisi, kestää sekunnin. Noh menin idiootti sitten googlettamaan....veritulppa, mikäs muukaan. Tässä minä makaan kun en uskalla liikkua, pelottaa. Tosin selkäkin on reistaillut,ja kaikenlaista oiretta se on aina jalkoihini tehnyt, mutta tää hermotuikkaus tunne pohkeessa onkin uusi. Ei tästä tule mitään : (
Ja tosiaan " kirjoittelehan lisää", kyllä ensimmäinen pelkoni oli kuolemanpelko. Muistan sen hetken kun tajusin joskus kuolevani, se iski ja lujaa. Olin 11 vuotias. Kunpa vanhempani olisivat tarttuneet asiaan enemmin. Muistan vain valvoneeni öisin paljon, mietin kuolemaa, avaruutta jne, ja minua ahdisti niin maan perhanasti."Mätäsuu", elin itse 2000-luvun alussa, parikymppisenä, noin 3-4 vuotta jatkuvassa, erittäin pahassa ahdistuksessa, johon kuului sairauksien pelko ja "ulkonäön menettämisen" pelko. Vatvoin _koko ajan_, siis oikeasti tauotta, ahdistavia asioita. Mielessäni oli jatkuvasti jokin kauhea huolestuttava asia, joka oli vaarassa viedä jotain kehostani pysyvästi, niin että joutuisin elämään "vajaana" ihmisenä loppuikäni.
Minulla oireilu oli todellista, ei kuviteltua. Kymmenisen vuotta myöhemmin sain viimein selityksen oireilulleni ja minulla diagnosoitiin eräs parantumaton fyysinen sairaus. Sain lääkityksen ja tällä hetkellä voin ok hyvin.
Nuo 3-4 vuotta olivat kertakaikkista helvettiä elämässäni. Minulla ei edes ole kunnollisia muistikuvia tuosta ajasta. Öisinkin saatoin herätä säpsähtäen kauhusta ja ahdistuksesta, kesken unien, mikäli edes sain nukuttua. Kipuja oli erilaisia, melkein joka toinen päivä tuli joku uusi oire. Juoksin lääkärissä ja labrakokeissa. Välillä pystyin itkemään ja vain itkin ja itkin... Pian kuitenkin minut valtasi taas sellainen ahdistus, etten pystynyt ilmaisemaan mitään tunteita.
Lopulta minulle tapahtui yksi pieni hyvä asia, ja siitä alkoi psyykkinen tilani vähän kohentua. Sain toivoa edes vähän sen epätoivon ja ahdistukseni mustuuteen. Edelleen fyysiset oireeni jatkuivat, mutta ne helpottuivat hieman. En tiedä, johtuivatko kaikki silloiset oireeni siitä sairaudesta, joka minulla sittemmin diagnosoitiin, sillä jotkut väittävät, että psyykkinen paha olo voi saada aikaan fyysisiä oireita; itse en oikein usko tuohon väitteeseen. Tai koen, että ainakin minulla oireilu johtui ihan fyysisestä sairaudestani (joka ei siis silloin ollut vielä selvinnyt).
Yritän tässä miettiä, mikä oikeastaan sai minut parantumaan tuosta helvetillisestä ahdistuksesta ja huolestuneisuudesta... Ehkä tavallaan vain väsyin ahdistavaan vatvomiseen. Lopetin sen, koska minulla ei ollut enää voimia siihen, ei fyysisesti eikä psyykkisesti. Nykyään en enää päästä itseäni ahdistuksen valtaan. Minun on ollut pakko kehittää tunteidenhallintaa, ns. tunneälyä. Pyrin käsittelemään ahdistavat asiat mahdollisimman nopeasti ja järkevästi pois mielestäni ja pyrin erittelemään ja tiedostamaan niihin liittyvät tunteet, en ala vatvoa niitä pitempään. Minulla ei ole varaa siihen enää.
Pahimpien huolieni suhteen elän ns. Herran haltuun -periaatteella, eli olen asennoitunut siihen, että tuli mitä tuli, niin kaikki otetaan nöyrästi vastaan. Lohduttaudun sillä, että tämä nöyrä heittäytyminen jalostaa minua ajan mittaan, tekee minusta "paremman ihmisen", jos ei muuta... - Jeeees
kärsimyksen tie kirjoitti:
"Mätäsuu", elin itse 2000-luvun alussa, parikymppisenä, noin 3-4 vuotta jatkuvassa, erittäin pahassa ahdistuksessa, johon kuului sairauksien pelko ja "ulkonäön menettämisen" pelko. Vatvoin _koko ajan_, siis oikeasti tauotta, ahdistavia asioita. Mielessäni oli jatkuvasti jokin kauhea huolestuttava asia, joka oli vaarassa viedä jotain kehostani pysyvästi, niin että joutuisin elämään "vajaana" ihmisenä loppuikäni.
Minulla oireilu oli todellista, ei kuviteltua. Kymmenisen vuotta myöhemmin sain viimein selityksen oireilulleni ja minulla diagnosoitiin eräs parantumaton fyysinen sairaus. Sain lääkityksen ja tällä hetkellä voin ok hyvin.
Nuo 3-4 vuotta olivat kertakaikkista helvettiä elämässäni. Minulla ei edes ole kunnollisia muistikuvia tuosta ajasta. Öisinkin saatoin herätä säpsähtäen kauhusta ja ahdistuksesta, kesken unien, mikäli edes sain nukuttua. Kipuja oli erilaisia, melkein joka toinen päivä tuli joku uusi oire. Juoksin lääkärissä ja labrakokeissa. Välillä pystyin itkemään ja vain itkin ja itkin... Pian kuitenkin minut valtasi taas sellainen ahdistus, etten pystynyt ilmaisemaan mitään tunteita.
Lopulta minulle tapahtui yksi pieni hyvä asia, ja siitä alkoi psyykkinen tilani vähän kohentua. Sain toivoa edes vähän sen epätoivon ja ahdistukseni mustuuteen. Edelleen fyysiset oireeni jatkuivat, mutta ne helpottuivat hieman. En tiedä, johtuivatko kaikki silloiset oireeni siitä sairaudesta, joka minulla sittemmin diagnosoitiin, sillä jotkut väittävät, että psyykkinen paha olo voi saada aikaan fyysisiä oireita; itse en oikein usko tuohon väitteeseen. Tai koen, että ainakin minulla oireilu johtui ihan fyysisestä sairaudestani (joka ei siis silloin ollut vielä selvinnyt).
Yritän tässä miettiä, mikä oikeastaan sai minut parantumaan tuosta helvetillisestä ahdistuksesta ja huolestuneisuudesta... Ehkä tavallaan vain väsyin ahdistavaan vatvomiseen. Lopetin sen, koska minulla ei ollut enää voimia siihen, ei fyysisesti eikä psyykkisesti. Nykyään en enää päästä itseäni ahdistuksen valtaan. Minun on ollut pakko kehittää tunteidenhallintaa, ns. tunneälyä. Pyrin käsittelemään ahdistavat asiat mahdollisimman nopeasti ja järkevästi pois mielestäni ja pyrin erittelemään ja tiedostamaan niihin liittyvät tunteet, en ala vatvoa niitä pitempään. Minulla ei ole varaa siihen enää.
Pahimpien huolieni suhteen elän ns. Herran haltuun -periaatteella, eli olen asennoitunut siihen, että tuli mitä tuli, niin kaikki otetaan nöyrästi vastaan. Lohduttaudun sillä, että tämä nöyrä heittäytyminen jalostaa minua ajan mittaan, tekee minusta "paremman ihmisen", jos ei muuta..."jotkut väittävät, että psyykkinen paha olo voi saada aikaan fyysisiä oireita; itse en oikein usko tuohon väitteeseen."
Kyllä esim. masentuneilla alkaa usein esiintymään myös fyysisiä oireita, kuten selittämättömiä särkyjä ja kipukynnys madaltuu. Hyvin tuttua minullekin.
- HLP1
Kommentti jossa sanottiin, että pedofiilit, jotka on hyviä ihmisiä, eikä rikollisia, vaan pitää vain lapsista, eikä niitä vahingoita, tai ahdistele, katosi.
- närkästys
Miksi ihmeessä sinä näitä pedarikirjoituksia tähän ketjuun tyrkytät.
HLP1,tee oma aloitus missä tätä aihetta voi käsitellä.Ja jos et ole sattunut huomaamaan niin tämä on masennuspalsta.
- Mätäsuu
Pakko avautua lisää, lähinnä sairauspeloista.
Minulla on siis aina ollut todella paljon erilaisia fyysisiä oireita. Nämä alkoivat joskus 04 tienoilla, sitäkin ennen niitä oli joitain lapsuudesta saakka. Vuosituhannen vaihteen paikkeilla tuli kuvioihin paniikkihäiriö, masennus, ahdistus. Kierre alkoi kun lopullisesti, vihdoinkin muutin omilleni.
Lueskelin tuossa silloin aikoinaan ylös kirjoittamiani oireita ja pelkoja. Ihan samaa settiä kuin nykyään. On tullut pelättyä kivessyöpää ( tästä se lähti), aivokasvainta, keuhkosyöpää, haimasyöpää, maksasyöpää, ihosyöpää, penissyöpää, poskiontelosyöpää, ja se kaikkien suurin syöpäpelkoni....suusyöpää. Ms tauti, Als, parkinsonin tauti jnejne. Siis en ole vain huvikseni alkanut pelkäämään jotain tiettyä, vaan minulla on ollut aina siihen sopivat oireet. Esim suusyöpää pelätessä meni n 2 vuotta, koska suussani oli joku ihme juttu, sitkeä paska oli, kunnes katosi.....sitä kautta päädyinkin kätevästi vihaamaan hampaitani, ja kehitin siitä seuraavan ongelman. Ja juuri alkoi särkemään hammasta.....kiva, kiitos tästäkin.
Oireita vuosien varrelta: jatkuva keinuttava huimaava olo( tämä on ollut 20 vuotta riesana, pilannut kaiken) jatkuvat vatsavaivat, refluksitauti, puutumiset, pistelyt, krampit, näköhäiriöt, lihassäryt, hengitysvaivat, nielemisvaikeudet, selkävaivat, mieletön väsymys, kivessäryt, oudot suuvaivat, paineen tunne päässä ja naamassa....no joo lopetan, tätä listaa voisi jatkaa ja jatkaa....
En ymmärrä miten olen jaksanut. Siinä sivussa kun pitäisi vielä elää sitä ihan tavallista oikeaa elämää. Mutta mitään tavallista ei elämässäni ole, jokainen päivä on pohjaton helvetti. Tavallaan olen aika kova jätkä. - Mätäsuu
Olen huppelissa, joten kerron asiasta mistä en ole kertonut kellekkään.
Vihaan omaa ulkonäköäni todella pahasti. Pelkään kehoani. Olen viimeeksi nähnyt kuvan itsestäni vuosia sitten, näin sen ja oksensin, mitään niin oksettavaa näkyä en ole koskaan nähnyt. Pari viikkoa haudoin itsemurhaa ja makasin vain sängyssä tän johdosta. Minulla ei ole hajuakaan kuinka paljon oksettavammalta todellisuudessa nykyään näytän. Se mahtaisi olla se viimeinen tikki. Jotain aivan selittämättömän iljettävää. Ihan komea nuorimies muuttunut tunnistamattomaksi ihmisen irvikuvaksi. Pikimustat silmänaluset, taikinamainen naama, ennen niin vahva tukka näyttää kuin vitsiltä, todella sairaan näköinen UFO ( sain vähän aika sitten kuulla että minua kutsutaan ufoksi, myöskin tummille silmänaluksille on usein julkisesti naurettu).
Kehoni on iljettävä läjä paskaa. Olin vuosi sitten vielä kaiken kukkuraksi ylipainon rajoilla, en ole enää, lopetin syömisen lähes kokonaan. Nyt taas normaalipainoinen, tosin Näytän ihan jumalattomalta mursulta edelleen.
Sellaista se kai on kun ikää tulee? Vihaan itseäni ja kehoani aivan selittämättömän paljon. Ei ole sanoja.- kirjoittele lisää
Olet kyllä sitkeä sissi. Moni olisi jo kuollut pelkästä stressistä kuvitellessaan moiset sairaudet ja ongelmat. Ja on ihmeellistä, että pelkäät kuolemaa mutta samalla voisit suunnitella ajoittain itsemurhaa.
Silloin 11-vuotiaana sinulle on jäänyt päälle kuolemanpelko ja se on kroonisoitunut jatkuvaksi elämän peloksi. Lapsi ei oikein loppuun asti ymmärrä kuoleman olemusta.
On sinulla vahva puoliso, kun jaksaa elää rinnallasi. Pystytkö jakamaan hänen kanssa pelkojasi? Miten hän suhtautuu? - ....................
"Sellaista se kai on kun ikää tulee?"
Osapuilleen niin se menee :(
Paitsi jos teet radikaalin elämänmuutoksen ja rupeat kohentamaan kuntoasi. Se on ainoa tapa iän myötä parantaa ulkonäköään. Ja sekin toimii vain tiettyyn pisteeseen asti.
- jyrsijä
Mahtaa olla ilkeä,suorastaan julma paikkakunta jos unettomuudesta kärsivälle naureskellaan (tummat silmänaluset).
Kuka kertoi että sinua on haukuttu UFO:ksi,vaimosiko ?
Onko sinulla ystäviä ? - Mätäsuu
Kiitos taas vastauksista :) oli parempi päivä, ehkäpä kun on saanut tänne kirjoitella.
Ufoksi minua on kehuttu aikoinaan, siitä jo aikaa. Tuleehan noita joskus kuppilassa joskus kysymään ettenkö nuku koskaan jne. Tosin nykyään en enää kuppiloissa käy kuin harvoin. Vaimoni ei ole haukkunut minua koskaan. En ymmärrä, tosi kaunis nainen ja tällaisen kanssa jaksaa. Ainut ihminen jonka kanssa uskallan olla oma itteni. Kaipa sillä joku sairaanloinen hoivavietti on.
Minua hävettää nää kirjoitukseni tänne ihan hemmetisti. Olen avautunut liikaa. Mutta toisaalta tekeehän se ihan hyvääkin että saa ajatuksia kirjoitella. Ja oikeasti en ole mikään kunnon juoppo edes, tykkään vain tuomita itseni niin helposti. Olisin kyllä ihan rapajuoppo ilman muita ihmisiä, siis jos olisin yksin tässä hemmetin maailmassa. Joskus tosin haaveilen siitä, se olisi jotenkin niin helppoa.- Mätäsuu
Selvennys vielä tuohon ufo hommaan :D siis kuulin vähän aikaa sitten, että aikoinaan minua on tietyssä porukassa kutsuttu uhvomieheksi.
Ja mikään ei niin ärsytä kun itse koettaa olla mukava ja käyttäytyä normaalisti, olla huomaamaton. Niin sitten on ihmisiä jotka suorastaan nuolee persettä, palvoo. Sitten on tämä toinen porukka mikä haluaa satuttaa, etsiä niitä virheitä minusta. En ymmärrä, minuun on aina suhtauduttu oudosti. Aina, joka paikassa, koulussa olin aina silmätikkuna, vaikka olin miten kiltisti tahansa. Tuntuu että aiheutan aina jonkun reaktion hyvässä tai pahassa. Helvetti minä mikää julkkis oo, antakaa minun olla! Onneksi tää on näin vanhemmiten rauhottunu jonkn verran, varsinkin kun käy missään. Ja taas tätä tekstiä tuli.....lopeta jo!
- 0+0
Eikö sinulla ole peiliä,siihen katsomalla tietäisit miten oksettavalta ja iljettävältä näytät? Olet tehnyt pahan virheen kun olet käynyt puhumassa asioistasi mielenterveystoimistolla,tiedäthän sen että heillä ei ole vaitiolovelvollisuutta.
Kohta alkaa levitä jutut mitä olet puhunut siellä,sitten sinun kiusaaminen vasta alkaa.Ja ehkä keksivät jotain iljettävyyksiä omasta päästään mitä vasikoivat ympäri kylää/kaupunkia.
Mutta vaikutat sellaiselta sissiltä että kestät senkin.
Tsemiä !! - Mätäsuu
Peili löytyy kyllä. Sieltä kurkistaa aikamoinen tapaus. Pelottava ilmestys. Tuosta vaitiolovelvollisuudesta en ole tietoinen. Vuosien varrella on ollut niin monta terapeuttia, hoitajaa,kelan edustajaa, mitä kukin lie, että en tiedä enää itsekkään. Kavereita on meistä lähinnä tullut, yksikin pimahti kesken kaiken, toivottavasti ei minun takiani. Olen huolissani oliko minun vikani, toivottavasti voidaan vielä joskus jutella, vaikka tuopin ääressä sitten. Olen aina puhunut ihmiset ympäri niin että koko homma kääntyy toisinpäin, minä olen se terapeutti loppujen lopuksi.
- Masentuneen maailma
http://unelmatkaatuu.blogspot.fi/
blogissa on 15- v tytön ajatuksia maailmasta
löysin blogin sattumalta ja huomasin paljon kiinnostavia kysymyksiä ja mietteitä..
jtkut asiat olivat myös koskettavia. - jyrsijä
Miksi lopetit kirjoittelun ? Olen huolissani sinusta.
- Mätäsuu
Minäkin olen huolissani minusta :P on taas ihan muutamaan päivään tullut oikein mukava lasti paskaa niskaan. Oikein kiva taas. Kiitos elämä taas tästä. Minä voin kantaa kaiken, toivottavasti se edes on muiden taakoista pois. Ei voi muuta sanoa kuin että pelkkää sairautta ja köyhyyttä, ei koskaan mitään muuta, sekuntiakaan. Amen.
- Anonyymi00053
Näin se vaan menee :D t. Mätäsuu 2026
- ei kukaan
Päihteet pois ja hyvää oloa liikunnasta.
Verikokeeseen kilppari jutut,testo,kortisoli,hemoglobiini,verensokeri,rauta,d vitsku
Jokapäiväiset pienet teot olosi parantamiseksi.
Jos et tuohon kykene minun puolesta makaa montussa ja kuole pois.- huohohuoh
Multa katottiin kaikki, kaikki kohdillaan, silti sängyssä maannu vuodet. Hyvää elämää teillekin
- Mätäsuu
Kyllä on juu kaikki tutkittu päästä varpaisiin monta kertaa, ei mtn vikaa löydy. Nyt ei tosin muutamaan vuoteen, koska välttelen turhia tutkimuksia ja uuden jatkuvan tutkimuskierteen alkamista. Sitä en enää jaksaisi, milloin minkäkin ö2ufodm entsyymin tuloksien odottelua. Kortisolia en kyllä muista että olisi testattu...hmm.
Haluaisin niin kovasti maata siellä montussa- kirjoittelemisiin
No sinne monttuun kyllä itsekukin pääsemme sitten vuorollaan kun päivät ovat eletyt. Ja ei tämä ihmisen elo maan päällä nyt niin pitkä olen. Elämä suorastaan hurahtaa ohi.
Ja sinunkin mieliala voi vielä muuttua.
- Mätäsuu
Kiitos kaikille keskusteluun osallistuneille! Tämä on auttanut selventämään ajatuksia jonkin verran. Kyllä minun elämä oli nyt tässä, ei tällaista kannata jatkaa. Vaatisi isoja muutoksia ja ennenkaikkea rutkasti onnea, olosuhteiden radikaalia muutosta, mutta se ei ole enään kohdallani mahdollista. Olen ajautunut jo ajat sitten nurkkaan häpeämään, ja sieltä ei enää ole edes teoreettista mahdollisuutta päästä pois. Surullista mutta totta :( niin surullista, mutta tuntuu hirveän hyvältä kun tietää ettei enää tarvitse kauan jaksaa.
Jos yhden vinkin voin tätä kautta lähinnä nuorille jättää.....älä jumalauta ikinä koskaan missään olosuhteissa, ei vaikka mikä olisi, koskaan IKINÄ elä mokaa raha-asioitasi!!! Niistä pidä huoli jos ei mistään muusta. Kaikki asiat tulevat kietoutumaan salakavalasti tuon kamalan velkavankeuden ympärille, kaikki menee. Sen limaiset lonkerot ottaa sellaiseen kuristusotteeseen, ettei siinä vahvinkaan yksilö jaksa loppuun asti rimpuilla. Elämässä ei ole enää mitään muuta 24/7. Elämäsi on ohi.
Kiitän
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Silmienvääntelijä-persut pääsivät Japanissa sarjakuvaan
Torille! https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000011943173.html1774995Nato kaatamassa Petterin haaveileman Tunnin junan?
Nato edellyttää pohjoisessa Jäämereltä Rovaniemelle saakka kapearaitesta suoraa rautatieväylää, joka maksaa paperirahaa,194387Donald Trump pääsi samalle listalle Sanna Marinin kanssa
Eli vasemmistolaisen Time-median top 100 jännäihmisten listalle. https://time.com/collections/time100-next-2021/593769993107Älkää vaan sairastuko syöpään Suomessa
Tilaston mukaan Suomi, Slovakia ja Latvia lääkitsee aivan pohjamudissa syöpää. Sairastunutta hoidetaan edelleen vanhana2532952Kyllä, maata ei halua puolustaa nimenomaan punavihreän puolen edustajat
"Esimerkiksi maanpuolustushenki on keskimääräistä alempana naisten, arvoliberaalien, heikossa taloustilanteessa olevien1432892- 522511
- 271919
- 221757
- 341743
- 651719