Otsake on hieman erikoinen syystä että olen koko ikäni ollut enemmän ja vähemmän masentunut mutta olen ulosanniltani vieraita kohtaan aina puhelias ja tekopirteä ja muka kiinnostunut vaikka en olisikaan. Siksi en saa koskaan apua lääkäreiltä enkä psykologeilta vaikka olen heille oloani valitellut.
Olen aina ollut yksinäinen. Kärsin vieläkin nyt 33 vuotiaana koulukiusaamisesta jääneitä traumoja vaikka niistäkin on yli parikymmentä vuotta mutta muistan kaikki kiusaamiset kun eilisen päivän. Parisuhteeni ei kestä kuin maksimissaan muutaman kuukauden. Kavereita ei ole kuin pari ja nekin asuu kaukana ja näen kerran pari vuoteen. Lähisuvussa on ollut vakavia sairastumisia itselläni työpaikan menetys tosin nyt taas töissä, rakkaan parisuhteen menetys ja nyt uniongelmat rytmihäiriöineen tulleet kuvioon ja jatkuneet jo vuosia. Pahana viimeiset puoli vuotta.
En nuku kuin pätkissä ehkä pari tuntia yössä. Lääkärille olen valittanut ja vaikka olen todennut melatoniinin hyödyttömäksi kirjoittaa se ainoastaan niitä minulle. On kuulemma normaalia että kolmekymppisillä on "lievää uniongelmaa"
En jaksa enään töissä kunnolla mutta toimin kuin zombie sillä pakko siellä on käydä vaikka öisin ei nuku eikä lääkkeitä kirjoiteta. Perjantaisin ja lauantaisin on nykyisin pakko juoda niin paljon että sammun sillä silloin nukun helposti kahdeksan tuntia heräämättä. Vaikka on karapula on maanantaisin hyvä olo kun on saanut edes viinan voimalla nukuttua.
Psykologikin sanoo että sinähän olet peruspositiivinen ja sulla on asiat hyvin. No ei mulla ole mutta en osaa selittää tuntemattomille miten huono olo mulla on kokoajan enkä osaa sitä näyttää. Kun ei ole ketään muutakun yksinäisyys töiden jälkeen. Mikään ei kiinnosta. Saatan heitellä vaikka superpalloa seinään kaks tuntia kun ei mistään asiasta vaan jaksa innostua. Sitten menet nukkumaan joka ei sekään enään onnistu ja aamulla valvomalla töihin.
Miten saa lääkityksen masennukseen ja uniongelmiin? Haluan ihan mitä tahansa jos jotenkin olo helpottuisi. Silti lääkärit ei kirjoita mulle mitään vaikka vaadinkin kun olenhan heidän mielestään täysin kunnossa vaikka minusta ei ole jäljellä enään kuin ulkokuori.
Lisäksi nuo jatkuvat rytmihäiriöt pelottaa. Lääkärin ohje oli että lopeta kahvinjuonti äläkä stressaa. Joo olipa auttava ohje. Kahvin olenkin lopettanut mutta oireet senkun jatkuu. Toisaalta toivoisin että saisin nopean sydänkohtauksen että tästä selviäisi pois kun en mä enään jaksa tätä.
Kuolema käy nykyisin jatkuvasti mielessä mutta olen niin arka että en pysty riistämään itseltäni henkeä. Pelottaa joten ainoa toive olisi jokin tappava tauti vaikka sitten se sydänkohtaus.
Ihmettelen muutenkin että masennusta potevien pitää aina epäonnistua itsemurha yrityksessä että heidät otetaan vakavasti. Entäs me jotka ei sitä yritetä? Meillä ei ilmeisesti ole silloin masennusta. Miksi muuten jotkut epäonnistuvat yrityksessään? Onko heidän alunperinkin ollut tarkoitus epäonnistua saaden kiinnitettyä huomion pahaan oloon sillä jos hengen haluaa itseltään riistää onnistuu se takuuvarmasti ensi yrittämällä jos niin haluaa.
Mä en halua kuitenkaan kuolla vaan helpotusta henkiseen oloon ja saada edes kunnolla nukutuksi.
Olen aina ollut yksinäinen. Kärsin vieläkin nyt 33 vuotiaana koulukiusaamisesta jääneitä traumoja vaikka niistäkin on yli parikymmentä vuotta mutta muistan kaikki kiusaamiset kun eilisen päivän. Parisuhteeni ei kestä kuin maksimissaan muutaman kuukauden. Kavereita ei ole kuin pari ja nekin asuu kaukana ja näen kerran pari vuoteen. Lähisuvussa on ollut vakavia sairastumisia itselläni työpaikan menetys tosin nyt taas töissä, rakkaan parisuhteen menetys ja nyt uniongelmat rytmihäiriöineen tulleet kuvioon ja jatkuneet jo vuosia. Pahana viimeiset puoli vuotta.
En nuku kuin pätkissä ehkä pari tuntia yössä. Lääkärille olen valittanut ja vaikka olen todennut melatoniinin hyödyttömäksi kirjoittaa se ainoastaan niitä minulle. On kuulemma normaalia että kolmekymppisillä on "lievää uniongelmaa"
En jaksa enään töissä kunnolla mutta toimin kuin zombie sillä pakko siellä on käydä vaikka öisin ei nuku eikä lääkkeitä kirjoiteta. Perjantaisin ja lauantaisin on nykyisin pakko juoda niin paljon että sammun sillä silloin nukun helposti kahdeksan tuntia heräämättä. Vaikka on karapula on maanantaisin hyvä olo kun on saanut edes viinan voimalla nukuttua.
Psykologikin sanoo että sinähän olet peruspositiivinen ja sulla on asiat hyvin. No ei mulla ole mutta en osaa selittää tuntemattomille miten huono olo mulla on kokoajan enkä osaa sitä näyttää. Kun ei ole ketään muutakun yksinäisyys töiden jälkeen. Mikään ei kiinnosta. Saatan heitellä vaikka superpalloa seinään kaks tuntia kun ei mistään asiasta vaan jaksa innostua. Sitten menet nukkumaan joka ei sekään enään onnistu ja aamulla valvomalla töihin.
Miten saa lääkityksen masennukseen ja uniongelmiin? Haluan ihan mitä tahansa jos jotenkin olo helpottuisi. Silti lääkärit ei kirjoita mulle mitään vaikka vaadinkin kun olenhan heidän mielestään täysin kunnossa vaikka minusta ei ole jäljellä enään kuin ulkokuori.
Lisäksi nuo jatkuvat rytmihäiriöt pelottaa. Lääkärin ohje oli että lopeta kahvinjuonti äläkä stressaa. Joo olipa auttava ohje. Kahvin olenkin lopettanut mutta oireet senkun jatkuu. Toisaalta toivoisin että saisin nopean sydänkohtauksen että tästä selviäisi pois kun en mä enään jaksa tätä.
Kuolema käy nykyisin jatkuvasti mielessä mutta olen niin arka että en pysty riistämään itseltäni henkeä. Pelottaa joten ainoa toive olisi jokin tappava tauti vaikka sitten se sydänkohtaus.
Ihmettelen muutenkin että masennusta potevien pitää aina epäonnistua itsemurha yrityksessä että heidät otetaan vakavasti. Entäs me jotka ei sitä yritetä? Meillä ei ilmeisesti ole silloin masennusta. Miksi muuten jotkut epäonnistuvat yrityksessään? Onko heidän alunperinkin ollut tarkoitus epäonnistua saaden kiinnitettyä huomion pahaan oloon sillä jos hengen haluaa itseltään riistää onnistuu se takuuvarmasti ensi yrittämällä jos niin haluaa.
Mä en halua kuitenkaan kuolla vaan helpotusta henkiseen oloon ja saada edes kunnolla nukutuksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voisit kysellä luontaistuotekaupasta mitä rohtoja sieltä löytyy.
Onko kunnallinen lääkäri? Voisi harkita ykstyiselläkin käyntiä, se ei maksa nopea käynti kuin kai 50e ja ehkä mahdollisuus selittää itselleen jotain muutakin lääkitystä jos terkkarista ei saa. En ole ite (vielä) kokeillut kun saan terkkaristakin reseptejä mutta mahdollisuus on olemassa.
Hyvä yöuni on tärkeä ja vaikuttaa kaikkeen. Melatoniinin apu on minullekin ollut vähäinen. Zopinoxia otan puolikkaan usein kun herään yöllä, vain että saisi nukahdettua nopeammin eikä tarvi pyöriä. Ehkä sitä saisi jos käyttö pysyy näin vähäisenä?
Ataraxia kirjoitettiin viimeksi, se on antihistamiini mutta nähtävästi sen unettavan sivuvaikutuksen ansiosta on kekattu että sitähän voisi antaa univaikeuksiin.
Minä nyt siis olen potenut masennusta pitkään, eli psykiatriset hoitajat mahdollisesti kirjoittavat helpommin kun on jo tuota hoitohistoriaa ja silti ei vielä mitään kovaa lääkkeenkäyttöä.
Vaikeuksia on silti ollut minullakin sen takia että kun olen mennyt selittämään murheitani lääkäreille ja hoitajille, siinä on aina kiihtynyt jonkinlaiseen avoimeen ja aktiiviseen mielentilaan, eikä ole millään saanut uskottavasti selitettyä että kyllä minä oikeasti olen (muulloin kuin tässä tästä selittäessäni) tosi allapäin.
Onhan siihen muitakin juttuja mitä voi yrittää lääkkeiden lisäksi, jollekulle vaikka luontaistuotteet auttavat jne., mutta taitaa olla aika yksilöllistä. Parempi tietysti jos ilman lääkkeitä selviää.