Juoni on toisaalla, mutta aloitin hieman jo kirjoittamista.. Kertokaa toki mielipiteenne vaikka olisikin negatiivinen;
Koiran haukunta kuului Swannin perheen talosta. Ääni oli kimeä ja korkea, kääpiöpinserin haukunta. "Hys, Dina" Lucy hyssytteli ärtyneenä koiraansa ja jatkoi: "anna minun keskittyä, teen läksyjä", koira katsoi ihmeissään omistajaansa mutta vaikeni. Lucy nyökkäsi kiitokseksi ja koira heilautti kolme kertaa innokkaasti häntäänsä. Lucy laski jo viimeisiä matematiikanlaskuja, kunnes käheä mutta iloinen ääniä uusi: "Syömään" Lucy katsoi rannekelloaansa ja totesi äitinsä olevan taas ajallansa ruokahetkissä. Lucy nousi sängyltäänsä ja musta kääpiöpinseri nousi tämän mukana. "Voi kultamussukka" Lucy lässytti ja rapsutti koiraansa leuan alta. Lucy juoksi portaat alas, ja meinasi kaatua kun Dina ujuttautui hänen jalkovälistä. "Hupsu" tyttö kähisi pelästyneenä ja jatkoi matkaa alakertaan. Taivaallinen tuoksu leijaili keittiössä, ja perheen isä kurkki keittiöön nähdäkseen mitä ruokaa hänen vaimonsa oli laittanut. Dina juoksi haukahtaen keittiöön, ja rouva Swann huudahti pelästyneenä. "Lucy, sanoinhan ettet saa päästää Dinaa keittiöön" hän sanoi ja Lucy juoksi harmistuneena keittiöön, pyytäen anteeksi ja nostaen koiransa syliin. "Vien Dinan Samin ja Lulun luokse", Lucy sanoi vanhemmilleen. Sami oli saksanpaimenkoira ja Lulu hollannin pystykorva. He olivat myös Lucyn omistuksessa.
Lucyn palattua kaikki olivat jo ruokapöydässä; perheen isä, äiti ja noin neljä vuotias Emily. Keskellä pöytää häämötti kunnioittavan maukkaan näköinen lasagne. "Odotimme sinua" rouva Swann sanoi tyttärelleen. "Kiitos.. Ruokin koirat kun olen syönyt, ja sen jälkeen vien koirapuistoon. Olen sielä parisen tuntia" Lucy sanoi. "Ota Emilykin mukaan, ulkoilma tekee hänelle pelkästään hyvää" isä ehdotti.
~ Tämän enempää en ole kerennyt tehdä, mutta toivon että pidätte tuosta. Muistutan että olen vasta 11vuotias, että en osaa ihan vielä tehdä täydellistä kirjoitusta :(
Koiran haukunta kuului Swannin perheen talosta. Ääni oli kimeä ja korkea, kääpiöpinserin haukunta. "Hys, Dina" Lucy hyssytteli ärtyneenä koiraansa ja jatkoi: "anna minun keskittyä, teen läksyjä", koira katsoi ihmeissään omistajaansa mutta vaikeni. Lucy nyökkäsi kiitokseksi ja koira heilautti kolme kertaa innokkaasti häntäänsä. Lucy laski jo viimeisiä matematiikanlaskuja, kunnes käheä mutta iloinen ääniä uusi: "Syömään" Lucy katsoi rannekelloaansa ja totesi äitinsä olevan taas ajallansa ruokahetkissä. Lucy nousi sängyltäänsä ja musta kääpiöpinseri nousi tämän mukana. "Voi kultamussukka" Lucy lässytti ja rapsutti koiraansa leuan alta. Lucy juoksi portaat alas, ja meinasi kaatua kun Dina ujuttautui hänen jalkovälistä. "Hupsu" tyttö kähisi pelästyneenä ja jatkoi matkaa alakertaan. Taivaallinen tuoksu leijaili keittiössä, ja perheen isä kurkki keittiöön nähdäkseen mitä ruokaa hänen vaimonsa oli laittanut. Dina juoksi haukahtaen keittiöön, ja rouva Swann huudahti pelästyneenä. "Lucy, sanoinhan ettet saa päästää Dinaa keittiöön" hän sanoi ja Lucy juoksi harmistuneena keittiöön, pyytäen anteeksi ja nostaen koiransa syliin. "Vien Dinan Samin ja Lulun luokse", Lucy sanoi vanhemmilleen. Sami oli saksanpaimenkoira ja Lulu hollannin pystykorva. He olivat myös Lucyn omistuksessa.
Lucyn palattua kaikki olivat jo ruokapöydässä; perheen isä, äiti ja noin neljä vuotias Emily. Keskellä pöytää häämötti kunnioittavan maukkaan näköinen lasagne. "Odotimme sinua" rouva Swann sanoi tyttärelleen. "Kiitos.. Ruokin koirat kun olen syönyt, ja sen jälkeen vien koirapuistoon. Olen sielä parisen tuntia" Lucy sanoi. "Ota Emilykin mukaan, ulkoilma tekee hänelle pelkästään hyvää" isä ehdotti.
~ Tämän enempää en ole kerennyt tehdä, mutta toivon että pidätte tuosta. Muistutan että olen vasta 11vuotias, että en osaa ihan vielä tehdä täydellistä kirjoitusta :(
Vastaukset 5
Vanhimmat
Joku tuolla aiemmassa keskustelussa sanoikin, että iässäsi on tärkeintä nimenomaan se, että kirjoittaminen on hauskaa. :) Itse muistan uppoutuneeni tuntikausiksi tarinani pariin iässäsi.
Tekstistäsi huomaa, että todennäköisesti luet paljon, osaat käyttää monipuolisia ilmaisuja ja hallitset tosi hyvin kirjoittamisen perussäännöt välimerkkeinensä. Kieli on sujuvaa ja sopii hyvin nuortenkirjaan.
Kirjoittele vain lisää tarinaa, äläkä tosiaan mieti vielä julkaisun kannalta mitään. Se, jos mikä, vie ilon kirjoittamisesta. Ihan vielä sun ei tarvitse tehdäkään täydellistä kirjoitusta. :) Harjoitus tekee mestarin, pätee tässäkin asiassa.
Mielestäni on tosi hienoa, että harrastat kirjoittamista ja toivon, että löydät siitä sen saman ilon, jonka itsekin aikoinani löysin. Sitä tuntemusta ei voita mikään maailmassa.
Toivotan sulle ja tarinallesi hyvää jatkoa. Kesällä onkin oivallista aikaa kirjoitella. :)
Kiitos. Luen tosiaan aika paljon. Olen ollut innostuneena kirjoittamiseen jo kolme vuotta ja olin kympin oppilaita äidinkielessä. Yleensä kirjoittelin vain paperille tavallisia hevoskirjoituksia, kunnes sain oman tietokoneen. Itse juonen sain omasta kääpiöpinseri koirastani :) On kivaa tietää, että jotkut ymmärtävät kirjoittamisen ihanuudet, sillä luokallani ei niitä ole paljoakaan. Ja lupaan että kirjoitan vielä tulevaisuudessakin! :D
jos olet 11-v tekstisi on kyllä ikääsi nähden todella hyvää, sujuvaa ja ennalta-arvaamatonta. Mitä tarkoitat, kun kirjoitit että "olin kympin oppilaita äidinkielessä". Jokos koulut on käyty?
Ei vaan tarkoitin kun kesäloma on jo alkanut, mistä tietää olenko 5lk vielä hyvä äikässä
Kirjoitat hyvää tekstiä 11-vuotiaaksi. Olen kirjailija ja aloitin kirjoittamisen jo alle 10-vuotiaana. Osallistuin kilpailuihin ja kirjoitin useita pitempiäkin tekstejä jo sinun iässäsi. Lähes kaikilla tuntemillani kirjailijoilla on ollut samoin eli kirjailijanaluksi et ole mitenkään nuori.
Jatka kirjoittamista, lue kirjoitusoppaita, hakeudu kursseille ja osallistu kilpailuihin, jos sellaiset kiinnostavat. Julkaisemisen aika on paljon myöhemmin. Nyt riittää, että sinulla on lukijakuntaa esimerkiksi perheen parissa. Myös kannustava äidinkielenopettaja on tärkeä.